Jakso 7: Mikä ihme on Janten laki?

Moikka ja tervetuloa Helppoa suomea -podcastin seitsemännen jakson pariin!
Helppoa suomea -podcast on tarkoitettu suomen kielen opiskelijoille, jotka haluavat kuunnella helposti ymmärrettävää suomea. Eli suomea, jota puhutaan vähän hitaammin ja vähän helpompia sanoja käyttäen. Tämä podcast on kokonaan suomenkielinen. Joten, jos et meinaa ymmärtää ensimmäisellä kerralla ihan kaikkea, niin kuuntele jakso uudestaan, vaikka useamman kerran, että ymmärrät joka kerralla vähän enemmän. Mä julkaisen jakson käsikirjoituksen samaan aikaan kuin tän itse jakson. Sä voit siis myös lukea sitä käsikirjoitusta vaikka samaan aikaan kun kuuntelet itse jaksoa. Tai sitten voit lukea jakson käsikirjoituksen rauhassa sen jälkeen, kun olet kuunnellut tän jakson.

Tänään mun aihe on Janten laki. Ja tää aihe on ehkä vähän erikoisempi. Monille teistä varmaan jo jakson nimikin on erikoinen. "Mikä ihmeen Janten laki?" "En mä tunne tätä Jante-sanaa. Tänhän piti olla helppoa suomea!" No. Yksinkertaistettuna Janten laki on se Suomessa oleva ajatus —tai oikeastaan sosiaalinen normi— että kenenkään ihmisen ei tule kuvitella, että on parempi kuin muut ihmiset.

Mutta, yksi erikoinen piirre tässä Janten laissa on se, että se kuuluu suomalaiseen kulttuuriin, mutta monet suomalaisetkaan ei kovin hyvin ainakaan tunne sitä. Tai oikeastaan paremminkin: suomalaiset ei yleensä tiedä, että tälle asialle on nimi, tai olemassa oleva termi. Se tunnetaan Suomea paremmin erityisesti Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa.

Mutta mä haluan kertoa ensin vähän tän erikoisen termin taustaa. Tää Janten laki -termi tulee alun perin vanhasta tanskalais-norjalaisesta kirjasta. Siis fiktionaalisesta kirjasta, joka julkaistiin 1933 Norjassa. Sen kirjan kirjoitti tanskalais-norjalainen Aksel Sandemosen, ja sen nimi on Pakolainen ylittää jälkensä. No, nämä yksityiskohdat ei ole niin tärkeitä. Mutta tässä kirjassa on siis fiktionaalinen kylä, jonka nimi on Jante. Ja sillä Janten kylällä on kymmenen lakia, tai oikeastaan ehkä paremminkin sääntöä.

Ne kymmenen sääntöä on:

    1. Älä luule, että sinä olet jotain.
    2. Älä luule, että olet yhtä hyvä kuin me.
    3. Älä luule, että olet viisaampi kuin me.
    4. Älä kuvittele, että olet parempi kuin me.
    5. Älä luule, että tiedät enemmän kuin me.
    6. Älä luule, että olet enemmän kuin me.
    7. Älä luule, että sinä kelpaat johonkin.
    8. Älä naura meille.
    9. Älä luule, että kukaan välittää sinusta.
    10. Älä luule, että sinä voisit opettaa meille jotakin.

Nää kirjan kymmenen sääntöä kuulostaa jopa vähän ilkeiltä. Käytännössä kuitenkin kun puhutaan tästä sosiaalisesta normista, niin Janten laista puhuttaessa tarkoitetaan sitä sääntöä tai sosiaalista normia, että kenenkään ei tule kuvitella, että on parempi kuin muut.

No, kysymys on sitten tietysti: mitä tällä on tekemistä Suomen tai suomalaisen kulttuurin kanssa? No, alun perin tää kirjailija Sandemosen kuvasi siis tanskalaista pikkukylää. Hän oli myös itse kotoisin tanskalaisesta pikkukylästä ja todennäköisesti tää Janten kylä perustuu tähän hänen kotikyläänsä. Ja ilmeisesti siis tällaisessa tanskalaisessa pikkukylässä tän Janten lakien tyyppinen vaatimus oli kova. Mutta samalla tää kirja käytti tätä Janten pikkukylää vertauskuvana, allegoriana, koko tanskalaiselle yhteiskunnalle. Ja monet on sitä mieltä, että Janten laki —eli se että kenenkään ei tule kuvitella, että on parempi kuin muut— on sosiaalinen normi myös kaikkialla Pohjoismaissa. Ja siis myös Suomessa.

Tää ei ehkä näy kovin helposti suomen kielen opiskelijoille, mutta Suomessa puhutaan suhteellisen paljon —tai ainakin on puhuttu— suhteellisen paljon esimerkiks siitä, että suomalaiset on kateellisia. Siitä että Suomessa ei sallita menestymistä. Tai että Suomessa ei saa rikastua. Ja mun mielessä tässä on kyse just Janten laista. Eli Suomessa on mun mielestä sosiaalinen normi, jonka mukaan ihmiset ei saa esimerkiksi näyttää ulospäin, että niillä on rahaa. Tai kehuskella, kuinka menestyneitä tai rikkaita ne on. Eli siis jotenkin kertoa ulospäin, että "minä olen parempi kuin te muut". Mä en ihan ole samaa mieltä siitä, että suomalaiset on kateellisia, tai että täällä ei saa rikastua. Mutta mun mielestä tällainen Janten lain tyyppinen sosiaalinen normi on ihan oikeasti olemassa.

Tosin voi olla, että tää asia on vähän muuttunut. Tai että tää Janten laki oli vahvempi Suomessa aikaisemmin. Varmaan on myös edelleen totta, että Janten laki on vahvempi pienemmissä kylissä ja sitten taas heikompi isoissa kaupungeissa. Se varmaan johtuu osittain siitä, että pikkukylissä kaikki ihmiset tuntee toisensa, joten yleensäkin kaikki sosiaaliset normit on vahvempia. Minkä takia sitten monet kokee, että kaupungissa voi elää paljon vapaammin. Voi myös olla, että tää Janten laki on niin tyypillisesti pohjoismainen ilmiö, koska Pohjoismaissa on niin vähän ihmisiä. Ja Pohjoismaissa isotkin kaupungit on oikeestaan aika pieniä. Mutta totta kai vähän vastaavia sosiaalisia normeja on aika varmasti muissakin maissa kuin Pohjoismaissa. Varmaan erityisesti pienissä kaupungeissa ja pienissä kylissä, siis myös Pohjoismaiden ulkopuolella.

No niin. Tähän mennessä mä oon puhunut tästä Janten laista aika neutraalisti, enkä mä siis ole sanonut, onko se mun mielestä hyvä asia vai paha asia. Yleensä länsimaisissa yksilökeskeisissä, eli individualistisissa maissa sosiaalisia normeja pidetään, jos ei pahoina, niin ainakin vähän epäilyttävinä. Ja tietyssä mielessä myös Janten laki rajoittaa ihmisiä ja ihmisten käyttäytymistä. Vaikka se ei siis tietysti ole oikeasti laki tai sääntö, vaan normi, eli odotus siitä, miten ihmisten pitäisi käyttäytyä.

Mutta vaikka tää Janten laki rajoittaisikin ihmisten käyttäytymistä, niin mun mielestä sillä on selkeästi hyväkin puoli. Kaikissa kulttuureissahan siis on sosiaalisia normeja. Pohjoismaissa tää Janten laki liittyy myös ihmisten väliseen tasa-arvoon. Koska ihmiset olettaa kaikkien ihmisten olevan saman arvoisia, eikä kukaan luule olevansa muita parempi. Tai ainakin se on se normi.

Toinen selkeä tän Janten lain seuraus on se, että Pohjoismaissa arvostetaan nöyryyttä ja vaatimattomuutta, jotka molemmat yleensä on hyviä asioita. Kuten mä sanoin aikaisemmin, Suomessa ei esimerkiksi ole tapana kehuskella, että on paras, rikas ja viisain. Suomalainen ihminen ei myöskään yleensä halua tuoda itseään esille. Toisaalta, kaikella tällä nöyryydellä ja vaatimattomuudella voi olla myös kääntöpuoli. Ne voi johtaa siihen, ettei suomalaisilla ole kunnianhimoa. Esimerkiksi bisneksessä on vaikea menestyä, jos ihmisellä ei ole kunnianhimoa, vaan vaatimattomuutta.

Mutta ehkä sosiaalisista normeista ei voi sanoa selkeästi, että onko ne hyviä vai pahoja asioita. Ja vaikka tällainen Janten laki olisikin Suomessa olemassa, niin nykyään Suomessa saa elää aika vapaasti. Kuten myös muissa Pohjoismaissa. Mutta mun mielestä se on ilmiönä aika mielenkiintoinen ja sen takia mä halusin puhua siitä tänään myös suomen opiskelijoille.

Tänään mun aiheena oli siis Janten laki -niminen sosiaalinen normi, jonka mukaan Suomessa ei saa kuvitella olevansa parempi kuin muut. Kuten aina, mä otan mieluusti vastaan kommentteja Spotifyssä ja sen lisäksi sähköpostia. Linkki tän jakson käsikirjoitukseen ja mun sähköposti löytyy tän podcast-jakson kuvauksesta.

Toivottavasti kuuntelu oli kivaa ja hyödyllistä. Ensi kerralla on taas uusi aihe, joten siihen asti: moi moi!