Jakso 9: Uusien sanojen opiskelu

Moikka ja tervetuloa Helppoa suomea -podcastin pariin! 

Tämä podcast on tarkoitettu suomen kielen opiskelijoille, jotka haluaa kuunnella helposti ymmärrettävää suomea. Eli suomea, jota puhutaan vähän hitaammin ja vähän helpompia sanoja ja lyhyempiä lauseita käyttäen. Tämä podcast on täysin suomenkielinen. Eli, jos et meinaa ymmärtää ensimmäisellä kerralla ihan kaikkea, niin kuuntele jakso uudestaan, vaikka useamman kerran, että ymmärrät joka kerralla vähän enemmän. Sä voit myös lukea tän jakson käsikirjoitusta samaan aikaan kun kuuntelet tätä jaksoa. Tai sitten voit lukea jakson käsikirjoituksen rauhassa myöhemmin.

Tänään mun aiheena on uusien sanojen opiskelu. Mä en tietysti itse ole opiskellut suomea, mutta mä ajattelin kertoa, miten mun kokemuksen mukaan parhaiten oppii uuden, vieraan kielen sanoja. Kuten mä kerroin ekassa jaksossa, eli ensimmäisessä jaksossa, mä oon itse opiskellut aikuisena kolmea eri kieltä: norjaa, espanjaa ja japania. Ja näitä kieliä ennen mä osasin jo englantia. Nämä kolme kieltä on vaatineet multa vähän erilaisia strategioita sanojen opiskeluun. Norja on germaaninen kieli, jossa on todella paljon samanlaisia sanoja kuin englannissa. Espanja on romaaninen kieli, jossa on myös aika paljon samanlaisia sanoja kuin englannissa. Totta kai molemmissa on hyvin erilaisiakin sanoja, mutta norjan ja espanjan sanoja oppii, mun mielestä englannin pohjalta aika nopeasti.

Mutta sitten japani on ihan erilainen kieli. Siinä on vähän sanoja englannista ja varmaan vain yksi sana suomesta. Ja itse kukin saa arvailla mikähän tuo sana suomesta on. Mutta kuitenkin. Käytännössä mun on siis pitänyt opetella kaikki japanin sanat aloittaen täysin alusta, täysin nollasta. Kun mä aloitin opiskelemaan norjaa, niin mä aloitin Duolingon avulla. Ja mä käytin Duolingoa oikeastaan aika pitkään norjan opiskeluun. Mä lopetin vasta muutama vuosi sitten, kun Duolingosta tuli mun mielestä aika paljon huonompi. Sen lisäksi mä kuuntelin tän podcastin tyyppisiä, kielen opiskeluun tarkoitettuja podcasteja ja mä myös aloitin lukemaan, elikkä lukemaan kirjoja aika aikaisin. Ja nämä on molemmat mun mielestä tosi hyviä tapoja oppia myös sanoja. Eli siis sekä kuuntelu...öö...helppojen podcastien kuuntelu, ja kirjojen lukeminen. Espanjaa mä opiskelin myös aika paljon hyvin samankaltaisella tavalla, eli kuuntelemalla paljon ja lukemalla. Ensin jotain helppoa, sen jälkeen vähän vaikeampaa.

Mutta sitten kun mä aloitin japanin opiskelun, niin tämä strategia -tämä sama strategia, mitä mä käytin norjan ja espanjan opiskeluun- niin se ei enää riittänyt. Sen lisäksi, että japania on vaikea lukea, siinä oli tosi paljon enemmän täysin nollasta opeteltavia sanoja. No, suomessa ei tietysti ole kiinalaisia kirjoitusmerkkejä opiskeltavaksi. Mutta mä silti luulen, että tämä on paljon lähempänä suomenopiskelijoiden kokemusta. Tai ainakin suurimman osan suomenopiskelijoiden kokemusta. Suomessa on niin paljon sanoja joita ei tunne, että joskus jotain lausetta ei ymmärrä sen takia ollenkaan. Ja mun mielestä suomen opiskelu vaatii siis intensiivisempää opiskelua. Ei riitä, että lukee rennosti ja paljon, vaikka kirja olisi kuinka helppo. Koska joskus pitää opiskella sanoja. Uusia sanoja. Se ei ole aina kovin hauskaa, mutta se on todella, todella hyödyllistä. Ja toisaalta, sitten kun pääsee sille tasolle, että voi lukea kirjoja rennosti, niin se tuntuu tosi hyvältä. Ja, myös, sille tasolle pääsee nopeammin, jos jaksaa opiskella sanoja sitä ennen.

Mun tapa opiskella japanin sanoja on varmaan monille tuttu. Ja ehkä joku muukin, tai ehkä joku teistä suomenopiskelijoista käyttää samaa metodia, samaa tapaa. Mä ensinnäkin luen suhteellisen helppoja kirjoja ja sitten mä otan niistä ne sanat, mitä mä en vielä tunne. Sitten mä teen niistä sanoista muistikortteja. Mä käytän sellaista sovellusta, eli applikaatiota, eli äppiä, jonka nimi on Anki. Se Anki on tietokoneella ilmainen sovellus, jolla voi tehdä tällaisia muistikortteja ja se kertoo automaattisesti, milloin se kortti, se muistikortti, pitää kerrata, elikkä milloinka se pitää opiskella uudestaan. Ja itse asiassa se Anki on japania ja tarkoittaa oppimista tai muistamista tai ulkoa opettelua. Ja tän Ankin apin saa myös puhelimelle. Se on ilmainen Android-puhelimille, mutta jostain syystä maksaa Applen puhelimille. Mutta näitä muistikortti-äppejä on muitakin, eikä sen tarvitse olla Anki. Muistikortteja voi tehdä vaikka paperille, jos haluaa. Tärkeintä on, että niitä sanoja kertaa säännöllisesti. Ensin usein, ja sitten sen jälkeen harvemmin.

Ihmisen muisti on ärsyttävä. Vaikka joku uusi sana olisi kuinka tärkeä, niin sen unohtaa nopeasti. Sen takia niitä sanoja pitää kerrata aika usein, ainakin silloin aluksi. Esimerkiksi lukemalla kirjoja sanojen opettelu onnistuu, jos ne sanat tulee vastaan siinä kirjassa tarpeeksi usein. Mutta sitten taas harvinaisemmat sanat yleensä unohtaa. Näiden muistikortti-äppien hyvä puoli on se, että ne päättää, milloinka joku sana pitää kerrata, elikkä opiskella uudestaan. Tietysti, jos sanoja kirjoittaa paperille, niin lopulta niitä papereita on aivan valtava määrä. Toisaalta sitten taas puhelimen käytön ongelma on tietysti se, että puhelimella on aika vaikea keskittyä siihen kielen tai niiden sanojen opiskeluun. Helposti avaa vaikka sosiaalisen median, kun pitäisi opiskella suomen sanoja.

Jos päättää tehdä tällaisia muistikortteja, niin mä tosiaan suosittelen tekemään ne itse. Niitä sanoja voi ottaa, tai poimia, ihan mistä vaan, missä niitä tulee vastaan. Eli kirjojen lisäksi vaikka tv-sarjoista, elokuvista, tai vaikka oppikirjoista. Tai tietysti tästä podcastista. Koska mä julkaisen aina käsikirjoituksen samalla, samaan aikaan kuin itse jakson, niin niitä sanoja on helppo löytää. Ja sitten myös tietää miten se sana lausutaan. Mä myös suosittelen, että pelkän sanan sijaan siihen korttiin laitetaan koko lause. Se lause on mieluiten sellainen lause, mistä tuntee kaikki muut sanat. Se sana on siis paljon helpompi muistaa, jos sille on konteksti, eli se lause. Ja sitten taas laajempi konteksti, eli se mistä sen sanan on poiminut, auttaa myös muistamaan. Sen takia siis kannattaa tehdä ne muistikortit itse.

Jos sitten taas löytää pelkän sanan, eli ilman lausetta, niin nykyään pystyy myös pyytämään tekoälyä tekemään siitä esimerkkilauseita. Mutta tietysti tekoälyn kanssa, suomen kanssa, pitää tietysti muistaa olla varovainen, koska minkään tekoälyn suomen taso ei ole superhyvä. Ainakaan vielä. Mutta yksinkertaisia suomen lauseita ne tekoälyohjelmat osaa kyllä tehdä. Muistikortteihin esimerkiksi Anki-äpissä saa myös äänet, mutta sitten taas äänen löytäminen voi olla vaikeampaa. Esimerkiksi jos käyttää Googlen kääntäjää, niin sen lausunta on hyvin konemainen. Mutta ehkä sekin on parempi kuin ei mitään. Tietysti paras vaihtoehto on pyytää suomalaista kaveria lausumaan ne sanat ja äänittää sitten se suomalaisen kaverin lausuma. Mutta toki suomalaisen kaverin kärsivällisyys voi loppua, kun niitä muistikortteja on satoja, tai tuhansia.

Ehkä mä sanoisin tästä aiheesta vielä sen, että liikaa ei kannata tehdä. Eli ei kannata opiskella ihan hirveätä määrää sanoja joka päivä. Ja jos on esimerkiksi intensiivisellä suomen kurssilla tai jos muuten kokee suomen opiskelun raskaaksi, niin ehkä kannattaa jättää sanojen opiskelu ja muistikorttien teko sitten johonkin toiseen aikaan. Kuten mä sanoin jo ekassa jaksossa, niin kaikkein suurin virhe kielen opiskelussa on sen kielen opiskelun lopettaminen. Ja yksi lopettamisen tärkeistä syistä on burn out, eli loppuun palaminen. Sitä kannattaa yrittää välttää, jos vaan mitenkään voi. Joskus kielenopiskelu on raskasta, mutta yleensä sen pitäisi olla kivaa. Eli jos kokee, että suomen opiskelu on raskasta, niin silloin kannattaa keskittyä niihin juttuihin, mistä eniten tykkää. Eli se voi olla esimerkiksi tv-sarjojen katselu, podcastien ja musiikin kuuntelu, kirjojen lukeminen, kavereiden kanssa juttelu. Ihan mistä itse eniten itse tykkää.

Tänään mun aiheena oli siis suomenkielen sanojen opettelu. Ja kuten ehkä kävi ilmi, niin mun mielestä kirjojen lukeminen on erityisen hyvä tapa opiskella kieltä. Sen lisäksi, että niistä oppii uusia sanoja, niin niistä oppii myös kielioppia tosi intuitiivisesti. Ja sen takia mä olen ajatellut tehdä vielä uusia jaksoja, missä mä puhun kirjojen lukemisesta ja siitä, miten niitä voi muuten hyödyntää kielenopiskelussa. Ja sitten siitä, mitkä mun mielestä olisi erityisen hyviä suomen kielen opiskelun kirjoja.  Kuten aina, mä otan mieluusti vastaan kommentteja Spotifyssä ja sähköpostitse. Mulle saa lähettää kaikenlaisia kommentteja ja erityisesti mä otan vastaan uusien jaksojen aiheita. Linkki tän jakson käsikirjoitukseen ja mun sähköposti löytyy tän podcast-jakson kuvauksesta.

Toivottavasti kuuntelu oli kivaa ja hyödyllistä. Ensi kerralla on taas uusi aihe, joten siihen asti: moi moi!