Jakso 16: Miksi minä opiskelen kieliä?

 Moikka ja tervetuloa kuuntelemaan Helppoa suomea -podcastia! Helppoa suomea -podcast on tarkoitettu suomen kielen opiskelijoille, jotka haluaa kuunnella helposti ymmärrettävää suomea. Mä puhun siis tässä podcastissa vähän hitaammin kuin normaalisti, mutta käytän silti mulle normaalia puhekieltä. Jos mun puhe on sulle liian vaikeata, niin kuuntele jakso vielä uudestaan, vaikka useamman kerran, että ymmärrät joka kerralla vähän enemmän. Sä voit myös lukea tän jakson käsikirjoitusta samalla kun kuuntelet tätä itse jaksoa.

Joo. Tällä viikolla Suomessa on vielä ollut tosi kuuma. Ilmeisesti nyt ylittyi sellainen vanha ennätys päivistä, joissa lämpötila ylittää kolmekymmentä astetta jossain päin Suomea. Eli on paljon hellettä. Ja hellepäiviä

Tällä viikolla myös tän podcastin seuraajien määrä Spotifyissä ylitti 300 ihmistä. Sen lisäksi ainakin Apple Podcastissa ja Castboxissa näyttää olevan aika paljon kuuntelijoita. Tuntuu kivalta tosi kivalta, vaikka tietysti mulla ei oikeastaan mitään tavoitteita saada mahdollisimman paljon seuraajia ole. Totta kai mä haluan, että tämä podcast on hyödyksi mahdollisimman monelle suomen kielen opiskelijalle, joten siinä mielessä on tosi kiva, että kuuntelijoiden määrä kasvaa. 

Eli siis kiitos siis kaikille teille kuuntelijoille ja teille seuraajille. Kiitos jos suosittelette tätä podcastia teidän kavereille ja muille opiskelijoille esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Myös tän podcastin arvostelu, eli ainakin Spotifyssä tähtien antaminen, auttaa varmasti muita suomen opiskelijoita löytämään tän podcastin. Mä puolestani lupaan yrittää jatkaa tän podcastin tekemistä säännöllisesti joka viikko. Tai ainakin melkein joka viikko.

Tällä viikolla mä ajattelin kertoa siitä, miksi mä opiskelen kieliä. Eli tällä kertaa ehkä vähän ehkä henkilökohtaisempi aihe. Tavallaan. Mä kuitenkin luulen, että nämä on monille muillekin tuttuja syitä opiskella myös suomea ja ehkä sitten muitakin kieliä. Ja koska mulla on oikeastaan aika epäkonkreettiset syyt opiskella kieliä, niin ehkä tästä voi olla hyötyä suomen opiskelun motivaatioon. 

Mä jo joissain aiemmissa jaksoissa kerroin, että mä osaan suhteellisen hyvin englantia, norjaa, espanjaa ja japania. Näiden lisäksi mä oon aikaisemmin opiskellut myös ruotsia, saksaa ja venäjää, mutta en koskaan oppinut niitä kunnolla. Mä oon oppinut norjan, espanjan ja japanin vasta aikuisena. Vasta kun mä ymmärsin, miten tärkeätä kuuntelu on kielen oppimiselle, mä aloin oppimaan mun opiskelemia kieliä paremmin. Mä oon myös oppinut nää kolme kieltä yksin, eli ilman kielikursseja, mikä on mulle henkilökohtaisesti paljon parempi tapa oppia. Yksin opiskellessa voi edetä omassa tahdissa ja opiskella niin paljon -tai vähän- kuin haluaa. Ja ilman stressiä.

Pelkästään norja on näistä sellainen kieli, jonka mä opiskelin töitä varten. Mä olin kolme vuotta töissä Norjassa ja puhun nykyään norjaa mun entisten työkavereiden kanssa. Tai oikeastaan, mä tein töitä Norjaan, en siis Norjassa, koska mä tein etätöitä täältä Suomesta. Silloin kun mä tein töitä Norjaan oli siis korona, eli pandemia. Eli mä opiskelin norjaa itsekseni täällä Suomessa ja puhuin sitä sitten mun työkavereiden kanssa video-puheluissa. Mutta mä myös puhuin mun työkavereiden kanssa aika pitkään englantia, eikä mun olisi ollut mitenkään pakko opiskella norjaa. Eli miksi mä sitten päätin opiskella norjaa?

No, mua on pitkään jo harmittanut, että mä en oppinut ruotsia koulussa. Kuten monet tietää, Suomessa puhutaan virallisesti suomea ja ruotsia ja kaikkien pitää opetella ruotsia koulussa. Oikeasti kuitenkaan kaikki ei opi ruotsia, koska se koulun opetus ei riitä kielen oppimiseen. Se ei riitä siihen, että oppii kielen tarpeeksi hyvin. Ja mä en ollut nuorena tarpeeksi motivoitunut opiskelemaan ruotsia. No, kuten monet tietää norja, ruotsi ja tanska niin sanottuja skandinaavisia kieliä. Ja ne on siis tosi samanlaisia. Joten, kun mä sain töitä Norjasta, mä ajattelin, että nyt mä vihdoin opettelen puhumaan skandinaavista kieltä. En ruotsia, vaan norjaa.

Ja ruotsin opiskelusta koulussa oli varmasti apua norjan oppimisessa. Mutta mä myös huomasin, että kielenopiskelu on tosi hyvä harrastus. Mä ensin aloitin opiskelemaan tosi rennosti, mutta sitten myöhemmin opiskelin tunnin tai monta tuntia päivässä. Mä luin kirjoja ja kuuntelin podcasteja ja äänikirjoja. Ja mun mielestä se, kun oppii koko ajan lisää on tosi motivoivaa. Kieltenopiskelu vaatii myös nöyryyttä. Joskus se puhuminen ei onnistu ollenkaan tai joskus ei muista jotain sanaa, vaikka sen ihan varmasti osaa tai on aikaisemmin oppinut. Siitä huolimatta koko ajan kehittyy, eli tulee paremmaksi, vaikka aina ei siltä tuntuisi.

Kieltä opiskellessa myös oppii kulttuuria. Varsinkin jos kuuntelee ja lukee paljon. Ja oppii sen maan historiaa. Ja siitä oppii ymmärtämään miksi se maa on sellainen kuin se on. Ja sitä kautta ehkä oppii ymmärtämään maailmaa vähän paremmin. Esimerkiksi norjaa opiskellessa mä opin lisää muista Pohjoismaista ja paljon siitä, miten samanlaisia meidän kulttuurit on. 

Mä yritin opiskella espanjaa jo yliopistossa, mutta sekään ei onnistunut. Sitten kun mä olin jo aika hyvä norjassa, mä aloitin opiskelemaan espanjaa uudestaan. Ja tällä kertaa mä olen ainakin mun omasta mielestä onnistunut aika hyvin. Espanjahan on tosi kaunis kieli, ja sitä puhutaan tosi monessa maassa. Se on siis tosi hyödyllinen matkatessa. Mutta espanjaa opiskellessa oppii ymmärtämään Espanjan ja Latinalaisen Amerikan historiaa ja varsinkin kulttuuria, mikä on mun mielestä supermielenkiintoista. 

Samalla tavalla mä olin yrittänyt opiskella japania joskus aiemmin, siis yli kymmenen vuotta sitten, mutta epäonnistuin ja lopetin. Joten, kun mä olin jo suhteellisen hyvä espanjassa, mä aloitin opiskelemaan japania. Ja kuten mä olen sanonut aikaisemmissa jaksoissa, japani on tosi erilainen kuin mikään mun osaamista kielistä. Ja sen takia mulle tosi vaikea kieli. Mutta Japanin historia on tosi mielenkiintoinen ja kulttuuri tosi erilainen. Ja vaikka japanin lukeminen on tosi vaikeaa, niin kun se alkaa onnistua, se tuntuu tosi hyvältä. Tuntuu siltä, että on saavuttanut jotain tosi vaikeaa. Mä oon aika varma, että suomen opiskelusta voi saada samanlaisen saavutuksen tunteen. 

Ja sitten tietysti on kaikki ne ihmiset, jotka osaa niitä mun opiskelemia kieliä. Kieliä opiskellessa siis ainakin toivottavasti tutustuu uusiin ihmisiin ja voi oppia heidän kanssaan lisää. Siis oppia sekä sitä kieltä että sitä kulttuuria. No, varsinkin japanilaisia on Suomessa aika vähän, mutta nykyään onneksi pystyy tutustumaan ihmisiin myös esimerkiksi internetissä. Mä itse käytän myös kieltenvaihto-sovelluksia, joita siis on esimerkiksi ainakin HelloTalk ja Tandem. Sen lisäksi mä oon ihan vaan alkanut juttelemaan ihmisille, jotka on puhuneet japania. Toki se vaatii sopivan tilanteen, mutta ei ehkä ole ihan mahdotonta Suomessakaan. Suomalaisiin on toki vähän vaikea tutustua, mutta toivottavasti se ei ole ihan mahdotonta. 

Tän kertaisen jakson aiheena oli mun syyt opiskella kieliä. Vähän yksinkertaistettuna mun tärkein syy on siis ymmärtää uusia kulttuureja paremmin. Ja ehkä ymmärtää maailmaa paremmin. Mulle voi laittaa kommentteja esimerkiksi Spotifyssä tai sähköpostitse. Mä myös tällä viikolla huomasin, että tän Castbox-nimisen sovelluksen, eli äpin, kautta voi laittaa kommentteja. Mä otan mieluusti vastaan myös uusien jaksojen aiheita. Niitä saa laittaa, lähettää. Linkki tän jakson käsikirjoitukseen ja mun sähköpostiin löytyy tämän podcast-jakson kuvauksesta. 

Toivottavasti kuuntelu oli tälläkin kerralla kivaa ja hyödyllistä. Ensi kerralla on taas uusi aihe, joten siihen asti: moi moi!