Jakso 17: Kirjasuosituksia

Moikka ja tervetuloa kuuntelemaan Helppoa suomea -podcastia! Helppoa suomea -podcast on tarkoitettu suomen kielen opiskelijoille, jotka haluaa kuunnella helposti ymmärrettävää suomea. Mä puhun siis tässä podcastissa vähän hitaammin kuin normaalisti, mutta käytän silti mulle normaalia puhekieltä. Jos mun puhe on sulle liian vaikeata, niin kuuntele tää jakso vielä uudestaan, vaikka useamman kerran, että ymmärrät joka kerralla vähän enemmän. Sä voit myös lukea tän jakson käsikirjoitusta samalla kun kuuntelet tätä itse jaksoa.

Jes. Mulla alkoi tällä viikolla kesäloma. Mä olen siis vielä seuraavat kaksi viikkoa lomalle, eli yhteensä mun kesäloma kestää noin kolme viikkoa. Näillä lämpimillä keleillä ei ole ollut kovin mukava tehdä töitä, joten oli tosi kiva jäädä kesälomalle. Mulla ei ole kovin erikoisia suunnitelmia, mutta ehkä mulla nyt on sitten aikaa sitten miettiä tätä podcastia ja tulevia jaksoja paremmin. Muuten mä varmaan luen paljon kirjoja, liikun paljon luonnossa ja rentoudun mökillä.

Tänään mä ajattelin kertoa kirjoista, mitkä mun mielestä sopii suomen opiskeluun. Mä tein siis jo aiemmin jakson siitä, miksi ja miten kirjoja kannattaa lukea suomen opiskelua varten, eli kannattaa ehkä kuunnella se jakso ensin. Tai sitten tän jakson jälkeen. Kuitenkin. Jos siis et ole vielä ehtinyt sitä jaksoa kuuntelemaan. Sitä edellistä. Tänään mä siis ajattelin listata muutaman opiskelijalle sopivan suomenkielisen kirjan. Tämä ei ole mikään ehdoton lista, vaan lähinnä sellaisia mun omia vinkkejä ja mahdollisesti sopivia kirjoja suomen opiskelijoille. 

Mä taisin siinä aiemmassa jaksossa mainita, että mä luen suhteellisen vähän suomenkielisiä kirjoja ja oikeastaan nekin harvat mitä mä luen, on yleensä aika vaikeita. Tai se kieli on vaikeata. Mä jopa siis tykkään vaikeasta ja vähän runollisesta kielestä. Mutta se ei tietysti ole suomen opiskelijalle kaikkein paras. Tai optimaalinenä. Mä menin mun siis kirjastoon ja pyysin suosituksia opiskelijalle sopivista kirjoista. Jos siis asuu Suomessa, niin voi tehdä. Voi kertoa suomen kielen tason ja saada kirjasuosituksia. Toki se voi olla tosiaan vaikeeta kirjaston työntekijöille, koska hekään ei opiskele suomea. Mutta ehkä saa jonkinlaisia vinkkejä, joitten sitten avulla löytää sopivimmat kirjat just itselle.

Mutta ennen kuin mä aloitan mun listan, mä ajattelin kertoa siitä, mitkä kirjat mun mielestä on hyviä ja mitkä kirjat ei. Siis kielen opiskeljalle. Usein kuulee esimerkiksi, että opiskelijoiden kannattaisi lukea lasten kirjoja. Ja se on mun mielestä vähän huono vinkki. Ainakin Suomessa lastenkirjojen suomi on tosi vaikeaa! Niissä on runoja ja sanoja, jotka on keksitty. Siis sanoja, mitä ei ole oikeasti edes olemassa. Mun mielestä on paljon helpompaa aloittaa normaaleista arkipäiväisistä asioista kertovista kirjoista. Yleensä kannattaa myös lukea uusia kirjoja, koska niiden kieli on modernimpaa. Eli siis sellaista kieltä, mitä Suomessa nykyään käytetään. Ja yksi ehkä yllättävä vinkki on se, että käännetyt kirjat on helpompia lukea. Eli siis sellaiset kirjat, jotka ei ole alun perin kirjoitettu suomeksi. 

Ja siinä aiemmassa jaksossa mä taisin jo puhua selkokirjoista. Selkokirjat on siis vähän helpommin kirjoitettuja kirjoja. Helpommalla suomella kirjoitettuja kirjoja, jotka sopii esimerkiksi suomen opiskelijoille jo aika aikaisessa vaiheessa. Mä myös itse aloitan aina lukemisen selkokirjoilla. Kun mä aloitan uuden kielen. Mä löysin kirjastosta kaksi hyvää esimerkkiä. Toinen on George Orwellin kirja "1984". Tämä selkokirja on aika lyhyt ja tosi helposti kirjoitettu. Aika monet varmasti myös tuntee tän kirjan tarinan ja sen tapahtumat, joten siitä voi olla senkin takia helppo aloittaa. Niille harvoille, jotka ei tätä tarinaa tunne, 1984:n genre on dystopia, eli tämmöinen ikävä yhteiskunta. Siis utopian vastakohta. Orwell kirjoitti sen vuonna 1948 ja se kuvaa äärimmäistä totalitarismia, jossa tämmöinen diktaattori kuin Isoveli valvoo kaikkea ja kaikkia. Mä voisin lukea pienen otteen tästä selkokirjasta:

"Ruutuun ilmestyivät
Isoveljen kasvot.
Isoveli sanoi
pari rauhoittavaa
ja rohkaisevaa sanaa.
Sitten ruudulle ilmestyivät
puolueen kolme totuutta.

SOTA ON RAUHAA.

VAPAUS ON ORJUUTTA.

TIETÄMÄTTÖMYYS ON
VOIMAA.

Kaikki huoneessa olevat ihmiset
alkoivat huutaa Isoveljen nimeä
yhteen ääneen.

Winston huusi muiden mukana.
Hänen oli pakko tehdä niin."


Joo. Sitten toinen selkokirja, jonka mä valitsin, on Leena Lehtolaisen kirjoittama Veren vimma. Ja tää kirja on siis rikosromaani tai poliisiromaani, eli dekkari. Yleensäkin dekkarit on hyviä kirjoja opiskelijalle, koska ne on suhteellisen helppoja ja niissä tapahtuu paljon asioita nopeassa tahdissa. Mä oon itse myös lukenut esimerkiksi norjalaisia dekkareita, siis norjaksi ja esimerkiksi Agatha Christien kirjoja espanjaksi. Mutta Leena Lehtolaisen kirjat on siis tosi suosittuja Suomessa ja niistä on myös tehty TV-sarja: Rikospoliisi Maria Kallio. Tämä Maria Kallio on myös päähenkilö tässä Veren vimma -selkokirjassa. Tän kirjan teksti on jo vähän vaikeampaa ja sisältää joitan hankalia niin kuin rikoksiin liittyviä sanoja. Rikosromaaneissa yleensä selvitetään murhaa, eli jonkun ihmisen kuolemaa, minkä takia tietysti kaikki ihmiset ei näistä kirjoista tykkää. Tässä kuitenkin pieni ote tästäkin kirjasta:

"Kun saavumme perille,
laitan saappaat jalkaani.
Kävelemme Humaljärven rantaan.
Poliisien tekniikka on jo siellä.
Ruumis makaa rannalla pressun alla.

Tervehdin tekniikan väkeä ja kävelen ruumiin luo.
Nostan pressua.
Nainen makaa mahallaan.
Näen pitkät vaaleat hiukset ja niskan,
josta luoti on mennyt sisään.
Mietin, millaista jälkeä
luoti on tehnyt kasvoille.
Luultavasti niitä on vaikea tunnistaa.
Naisella on musta märkäpuku yllään."


Joo, okei, sitten listan kolmas kirja. Joskus mä olen myös kuullut, että kannattaa lukea Harry Potter -kirjat suomeksi. Ja joo, jos sä rakastat Harry Potter -kirjoja ja olet lukenut ne jo aikaisemmin miljoona kertaa, niin ehkä se sitten on hyvä ajatus. Mutta niiden kieli on vaikeaa ja niissä on myös fantasiaan liittyvää sanastoa, joiden [jonka] kanssa mun mielestä tulee nopeasti vaikeuksia. Tässä on kuitenkin yksi hyvä ajatus. Kannattaa lukea kirjoja, jotka jo tuntee ja joista jo pitää. Siksi mun kolmas vinkki on nuortenkirjat ja tällä kertaa valitsin Nälkäpeli-kirjat. Kun mä itse aloitin opiskelemaan espanjaa uudestaan, niin mä luin mun ensimmäisenä varsinaisena kirjana nämä Nälkäpelit-kirjat. Siis Nälkäpeli on siis englanniksi Hunger games. Näiden kirjojen tarina on nopea ja se varmasti monille tuttu. Ja kieli ei ole ihan kauhean vaikeata. Vaikka se on tietysti paljon vaikeampaa kuin selkokirjoissa. Tietysti näistä kirjoista on tehty myös ne elokuvat, joissa päähenkilöä näyttelee Jennifer Lawrence. Myös näissä kirjoissahan on myös dystopia, eli tämmöinen kauhea yhteiskunta, ja siinä joka vuosi tämmöisiltä köyhiltä alueilta, tai "vyöhykkeiltä"... jokaisesta vyöhykkeestä valitaan lapsia, yksi tyttö ja yksi poika, jotka menee taistelemaan toisten vyöhykkeiden lapsia vastaan. Ja sitten näitä nälkäpelejä katsotaan viihteenä niissä kaikkein rikkaimissa vyöhykkeissä. 
Tässä olisi sitten ote ihan ensimmäisestä kirjasta:

"Katson vierestä, kun Gale ottaa veitsen ja leikkaa leivän. Hän voisi olla veljeni. Suora musta tukka, oliivinvärinen iho, jopa samanlaiset harmaat silmät. Mutta me emme ole sukua, tai emme ainakaan lähisukulaisia. Useimmat kaivostyöläisperheet muistuttavat toisiaan.

Juuri siksi äiti ja Prim vaaleatukkaisina ja sinisilmäisinä näyttävät eksyneen väärään paikkaan. Ja väärässä paikassa he ovatkin. Äidin vanhemmilla oli apteekki Vyöhykkeen 12 paremmalla alueella. Meitä hoitavat nykyään apteekkarit, sillä juuri kenelläkään ei ole varaa lääkäriin. Isovanhemmat kuuluivat pieneen kauppiasluokkaan, joka palvelee viranomaisia, rauhanvartijoita ja niitä Sauman asiakkaita, jotka ovat raapineet jostakin rahaa lääkkeisiin. Isä tutustui äitiin käydessään myymässä apteekkiin lääkeyrttejä, joita keräsi joskus metsästysretkillä. Äidin täytyi rakastaa isää kovasti lähteäkseen kodistaan Saumaan. Yritän ajatella sitä aina kun näen äidissä vain naisen, joka katsoi toimettomana, ilmeettömänä ja luoksepääsemättömänä sivusta, kuinka hänen lapsensa muuttuivat luuksi ja nahaksi. Yritän antaa anteeksi isän takia. Mutta rehellisesti sanottuna en ole anteeksiantavaa tyyppiä."

Joo, näitten vähän synkempien kirjojen jälkeen sitten neljäs on vähän kevyempi ja se on suomalainen klassikko. Eli Arto Paasilinnan kirjoittama Jäniksen vuosi. Arto Paasilinna on tosi suosittu suomalainen kirjailija, ja ehkä vähän yllättäen kirjoittaa aika selkeää suomea. Tämä Jäniksen vuosi on Paasilinnan suosituin romaani, minkä hän kirjoitti vuonna 1975. Se kertoo sellaisesta toimittajasta, joka sattumalta ajaa työkaverinsa kanssa autolla jäniksen päältä ja päättää sitten pelastaa sen jäniksen. Tää päähenkilö toimittaja päätyy matkaamaan ympäri Suomea sen jäniksen kanssa ja joutuu samalla kaikenlaisiin seikkailuihin. Tää kirja on mun mielestä aika hauska ja hyvä kuvaus siitä, millainen Suomi oli 70-luvulla, eli silloin kun tää kirja kirjoitettiin. Tää kirja ei ole myöskään kauhean pitkä, mutta Arto Paasilinna on kirjoittanut tosi paljon. Eli tosi monta kirjaa. Eli siis jos tästä kirjasta tykkää, niin hänen kirjoittamiaan kirjoja on sitten tosi paljon muita. Tässä on ote tän kirjan alusta:

"Kaksi ahdistunutta miestä istui autossa. Laskeva aurinko häiritsi heidän silmiään pölyisen tuulilasin lävitse. Oli juhannuskesä. Suomalainen kesämaisema hiekkaisella syrjätiellä lipui miesten väsyneiden silmien ohitse, kumpikaan ei kiinnittänyt huomiota illan kauneuteen.

He olivat toimittaja ja valokuvaaja työmatkalla, kaksi onnetonta, kyynistä ihmistä. He lähestyivät keski-ikää, eivätkä elämälle nuoruudessa asetetut odotukset olleet heidän kohdallaan toteutuneet läheskään täydellisesti, eivät likimainkaan. He olivat aviomiehiä, petettyjä ja pettyneitä, vatsahaava oli kummallekin tulossa, ja monenlaiset muut huolet kuuluivat heidän jokapäiväiseen elämäänsä.

Äsken he olivat riidelleet keskenään siitä, pitäisikö heidän ajaa takaisin Helsinkiin vai olisiko viisaampaa jäädä yöksi Heinolaan. Nyt he eivät puhuneet enää toisilleen."

Joo. Vasta näitä äänittäessä tajuan miten melankoliselta myös tämä ote alusta kuulostaa, mutta tämä on oikeasti aika hauska ja sellainen rento kirja. Tässä oli siis mun neljä kirjasuositusta. Paljon muitakin tietysti olisi, mutta tästä taitaa jo nyt tulla vähän tavallista pidempi jakso. Mä oon kuullut, että suomen opiskelijoille sopisi myös esimerkiksi Risto Isomäki, ja mä muistan sellaisen kirjan kuin "Sarasvatin hiekkaa" joka oli mun mielestä aika hyvä. Sitten voi myös yrittää lukea tietokirjoja, joiden kieli on aika usein paljon yksinkertaisempaa kuin fiktiokirjoissa. Varsinkin jos ostaa niin sanottuja lentokenttäkirjoja, eli lentokentiltä ostettavia kirjoja, jotka on vähän yksinkertaisempia, mutta mielenkiintoisia. 

Mulle voi laittaa kommentteja esimerkiksi Spotifyssä, Castboxissa tai sähköpostitse. Mä otan mieluusti vastaan myös uusien jaksojen aiheita. Kaikki tässä jaksossa mainitut kirjat ja linkki tän jakson käsikirjoitukseen ja mun sähköposti löytyy tän podcast-jakson kuvauksesta. 

Kiitos kun kuuntelit. Ensi kerralla on taas sitten uusi aihe, joten siihen asti: moi moi!