Jakso 19: Väärinkäsityksiä Suomesta

 Moikka ja tervetuloa kuuntelemaan Helppoa suomea -podcastia! Helppoa suomea on podcast suomen kielen opiskelijoille, jotka haluaa kuunnella jotain mielenkiintoista vähän helpommin ymmärrettävällä suomen kielellä. Tän podcastin aiheita on esimerkiksi suomalainen kulttuuri ja kielten opiskelu. Mun nimi on Aleksi ja mä en ole suomen kielen opettaja, vaan tavallinen suomalainen mies. Jos tän podcastin ymmärtäminen on sulle vielä vaikeata, niin sä voit lukea tän jakson käsikirjoitusta samaan aikaan, kun kuuntelet tätä itse jaksoa.

No niin. Tänään mä ajattelin puhua asioista, jotka mun mielestä on väärinkäsityksiä Suomesta. Näissä pointeissa kannattaa ehkä muistaa, että nää on mun omia mielipiteitä, eikä mitään absoluuttisia totuuksia. Eli ei ehkä kannata ottaa tätä jaksoa ihan 100 % tosissaan. Sen sijaan tän jakson voi ottaa vaikka vähän huumorilla. Joku voi olla näistä osasta vähän jopa eri mieltä ja tietysti saa vapaasti olla eri mieltä. Erilaisia väärinkäsityksiä kulttuureista ja maista on tietysti monenlaisia. Varsinkin jos puhutaan esimerkiksi stereotypioista. Osa stereotypioistahan voi pitää paikkaansa. Ainakin jossain määrin. Mutta sitten ihmiset on niin erilaisia, että esimerkiksi kaikkiin suomalaisiin sopivia stereotypioita ei ole olemassa. Tänään mä ajattelin kuitenkin puhua sellaisista asioista, jotka mun mielestä on vähän selkeämmin väärinkäsityksiä. Tai sellaisia stereotypioita, jotka ei pidä paikkaansa.

Ensimmäisenä mun listalla on: suomalaiset on kylmiä. Tää on mun mielestä väärinkäsitys. Suomalaisethan voi tietysti vaikuttaa viileiltä tai jopa kylmiltä, mutta yleensä tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Se johtuu siitä, että Suomessa on yleensä tapana antaa paljon tilaa toisille ihmisille ja varsinkin tuntemattomille ihmisille. Eli siis tilaa sekä fyysisesti että psyykkisesti. Eli toisin sanottuna Suomessa henkilökohtainen tila on iso. Moni varmaan tietää, että Suomessa ei yleensä ole tavallista, että puhutaan tuntemattomille ihmisille. Siinäkin se ajatus on, että ei haluta häiritä sitä toista ihmistä, eli sille toiselle ihmisille annetaan tilaa. Mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että siihen toiseen ihmiseen oikeasti suhtauduttaisiin kylmästi. Vaan siinä kyse on suomalaisesta kohteliaisuudesta. Sitten varsinkin, jos suomalaisiin tutustuu, ja heidän kanssaan tulee ystäviksi, niin se suhtautuminen on jo ihan erilaista, eikä se ole sillä tavalla kylmää. 

Toinen mikä tähän väärinkäsitykseen voi mun mielestä vaikuttaa, on se, että Suomessa on yleistä pitää kasvoilla neutraali ilme. Eli ei siis välttämättä hymyä tai muita ilmeitä. Sen lisäksi mä olen huomannut, että monet suomalaiset puhuu esimerkiksi englantia yhtä monotonisesti kuin suomea puhutaan. Tai siis suomeahan ei ole pakko puhua monotonisesti, mutta sitä voi puhua monotonisesti. Ja sitten moni suomalainen, kuten esimerkiksi myös minä, puhuu myös muita kieliä monotonisemmin kuin ehkä pitäisi. Siitä voi mun mielestä myös tulla se käsitys, että suomalaiset on kylmiä ja tunteettomia. Mutta mun mielestä se, että kutsutaan ihmisiä "kylmiksi" on ainakin suomen kielessä tosi pahasti sanottu. En tiedä muista kielistä niin paljon, että osaisin sanoa, mutta ehkä muissa kielissä se on vähemmän paha sana, mutta Suomessa ei kannata sanoa ketään kylmäksi, se on todella epäkohteliasta.

Toisena mun listalla väärinkäsityksistä on: Suomi on osa Skandinaviaa. Tää on ehkä jo monille tuttu juttu, mutta siis virallisesti Skandinaviaan kuuluu vain kolme maata: Norja, Ruotsi ja Tanska. Suomi kuuluu sen sijaan Pohjoismaihin, joihin siis kuuluu myös Norja, Ruotsi ja Tanska, mutta myös Islanti. Eli viisi maata. Aika usein ainakin englannin kielessä kuitenkin käytetään Skandinaviaa synonyymina Pohjoismaille. Eli ehkä tän väärinkäsityksen lisäksi tää asia on myös yksinkertaistus. Skandinavia on kiva sana ja sitä helpompi käyttää kaikista Pohjoismaista. "Scandinavia" on paljon helpompi sanoa kuin "the Nordic countries". Vaikka sitten tiedettäisiinkin, että näin ei virallisesti ole. Tai tarkkaan ottaen ole, niin niin on helpompi sanoa. Ehkä tärkein syy, miksi Suomi ei ole osa Skandinaviaa on kieli, koska suomi ei ole skandinaavinen kieli. Ja moni varmasti tietää, nää kolme skandinaavista kieltä -norja, ruotsi ja tanska- on tosi samanlaisia. Myös islannin kieli tulee todella vanhasta muinaisnorjasta, mutta se on jo nykyään hyvin erilainen kieli kuin nää skandinaaviset kielet. Eli Islantikaan ei ole osa Skandinaviaa. 

Musta myös tuntuu, että nää kolme Skandinavian maata on myös ehkä vielä läheisempiä kuin nää viisi Pohjoismaata. Skandinaviassa esimerkiksi mennään töihin toiseen maahan tosi helposti. Osittainhan se johtuu siitä kielestä, eli siitä, että vaikka norjalaiset ymmärtää helposti ruotsia. Ja sen takia Norjassa on paljon ruotsalaisia töissä. Se on myös maantieteellisesti, eli "geografisesti", helppoa, koska nää maat on lähellä toisiaan ja niillä on paljon maarajaa, eli maata pitkin olevaa rajaa. Sitten taas Suomella on sen sijaan maarajaa Ruotsin ja Norjan kanssa vaan Pohjois-Suomessa, ihan pohjoisessa Suomessa. Mutta siellä suomalaiset meneekin paljon töihin Ruotsiin ja Norjaan. 

No niin, mutta kuitenkin, mun toinen väärinkäsitys oli siis, että Suomi on osa Skandinaviaa. Tää ei ole kuitenkaan mun mielestä mitenkään vakava virhe. Mulle on siis ihan ok, että Skandinaviaa käytetään synonyymina Pohjoismaille ja tuskin siitä kukaan ainakaan loukkaantuu. Siis tuskin kukaan ottaa sitä  virhettä ihan tosi pahalla.

Kolmantena mun listalla väärinkäsityksistä on: suomalaiset ei harrasta small talkia. Ja mä voin kuvitella, että tästä on paljon vastakkaisia mielipiteitä. Ja joku on varmaan aika kovastikin mun kanssa eri mieltä. Mutta mä itse harrastan small talkia joka päivä. Ja mä kuulen small talkia joka päivä. Ehkä se isoin ero moniin muihin kulttuureihin on se, että suomalaiset ei yleensä harrasta small talkia tuntemattomien ihmisten kanssa. Suomalaiset ei siis yleensä juttele esimerkiksi kaupan kassalla olevan ihmisen kanssa. Siis muusta kuin niistä ostoksista. Mutta näiden asiakaspalvelijoiden, eli esimerkiksi sen kaupan kassan tai vaikka kahvilan työntekijän kanssa jutustelu -tai small talk- ei ole mitenkään kiellettyä. Ainakaan jos kaupan tai kahvilan jonossa ei ole muita ihmisiä. Mutta erityisesti suomalaiset harrastaa small talkia tuttujen ihmisten kanssa. Eli esimerkiksi työkavereiden tai opiskelukavereiden tai esimerkiksi naapureiden kanssa. Siis jos tuntee ne naapurinsa. 

Eli ehkä tää väärinkäsitys on osittain oikein. Suomalaiset jutustelee tutuille, mutta tuntemattomille ei. Ja tääkin ehkä johtuu siitä, että niille tuntemattomille annetaan sitä henkilökohtaista tilaa. Eli siis on ihan oikein sanoa, että suomalaiset harrastaa yleensä small talkia vähemmän kuin esimerkiksi amerikkalaiset. Ja ne small talkin säännöt on myös vähän erilaiset. Suomessa kuitenkin myös siedetään hiljaisuutta paljon paremmin kuin monissa kulttuureissa, vaikka siitä sitten voi tulla joillekin ihmisille jopa vähän epämukava olo.

Myös ne small talkin aiheet voi olla vähän erilaisia eri kulttuureissa. Monet varmaan tietää, Suomessa puhutaan tosi usein säästä. Se on se kaikkein tyypillisin suomalainen small talkin aihe. Tosi usein puhutaan myös vapaa-ajasta, eli kysytään esimerkiksi, että miten viikonloppu meni tai loma meni. Sitten taas henkilökohtaisista aiheista tai esimerkiksi perheestä puhutaan Suomessa aika paljon vähemmän. Mä oon käsittänyt, että monissa kulttuureissa on tyypillistä kysyä, että miten vaimo tai mies voi, tai jopa, että miten äiti tai isä voi. Sekään ei ole Suomessa mitenkään kiellettyä, mutta mä voisin kuvitella, että aika moni suomalainen siitä yllättyy.

Joo, elikkä tänkertaisen jakson aiheena oli siis kolme asiaa, jotka on mun mielestä väärinkäsityksiä Suomesta. Mutta jokainen näistä väärinkäsityksistä on kuitenkin aika lähellä totuutta. Tää small talk on mun mielestä aika mielenkiintoinen asia, koska mä olen ehkä itse suomalaiseksi epätyypillisen juttelevainen ja juttelen siis myös tuntemattomille ihmisille. Mutta se johtuu ehkä siitä, että mulla on ollut nuoresta lähtien ulkomaalaisia kavereita. Mä en kuitenkaan ole mitenkään erityisen hyvä small talkissa, joten sitä on hyvä harjoitella aina säännöllisesti.

Kuten aina mulle voi laittaa kommentteja esimerkiksi Spotifyssä, ja sen lisäksi Castboxissa tai esimerkiksi sähköpostitse. Mä otan tosi mieluusti vastaan myös uusien jaksojen aiheita. Linkki tän jakson käsikirjoitukseen ja mun sähköposti löytyy tän podcast-jakson kuvauksesta. 

Kiitos kun kuuntelit. Ensi kerralla on taas sitten uusi aihe, joten siihen asti: moi moi!