Jakso 20: Mitä minun piti ymmärtää, että vihdoin onnistuin kielten opiskelussa

 

Moikka ja tervetuloa kuuntelemaan Helppoa suomea -podcastia! Mun nimi on Aleksi ja tää podcast on tarkoitettu suomen kielen opiskelijoille, jotka haluaa kuunnella jotain mielenkiintoista vähän helpommin ymmärrettävällä suomen kielellä. Tän podcastin aiheita on esimerkiksi suomalainen kulttuuri ja kielten opiskelu. Jos mun puheen ymmärtäminen on sulle vielä vaikeata, niin sä voit lukea tän jakson käsikirjoitusta — eli tekstiä— samaan aikaan kun kuuntelet tätä itse jaksoa. 

  

No niin, tämä viikko oli ensimmäinen viikko taas töissä kesäloman jälkeen. Kesäloma meni ihan mukavasti, mutta töihin palaaminen on aina vähän raskasta. Pitää orientoitua töihin uudestaan. Pitää palata tavalliseen rytmiin ja herätä aikaisin. Noh, eiköhän tämä tästä. Toisaalta oli sitten kiva myös palata töihin. 

  

Tänkertaisessa jaksossa mä ajattelin puhua niistä asioista, joiden avulla mä vihdoin onnistuin kielten opiskelussa. Ja mä oon jo kertonut aikaisemmissa jaksoissa, että mä olen yrittänyt opiskella kieliä oikeastaan koko elämäni.  Mutta oli muutamia asioita, jotka mun piti ymmärtää, ennen kuin mä oikeasti aloin oppia niitä kieliä. Mä luulen, että näistä vinkeistä voi olla aika paljon hyötyä aika monelle suomen opiskelijalle. Tai oikeastaan kelle tahansa kielenopiskelijalle. Eli nää on sellaisia asioita, jotka mä opin vasta aika myöhään. Sellaisia asioita, jotka mä opin yrityksen ja erehdyksen kautta. Eli tässä on neljä asiaa, jotka mun piti oppia, jotta kielten oppiminen vihdoin onnistui. 

  

Ensimmäinen asia, mikä mun piti oppia, oli se, että kielenoppiminen on alitajuntainen prosessi. Eli sama toisin sanoen: kieliä oppii lähinnä intuitiivisesti. Alitajuntainen on ehkä vähän vaikea sana, mutta mä yritän vähän selittää. Eli asioita voi oppia tietoisesti, eli ymmärtäen, että nyt minä opin tämän asian. Mun kokemuksen mukaan esimerkiksi matematiikkaa oppii lähinnä tietoisesti. Mä voin esimerkiksi opetella jonkun matemaattisen kaavan tietoisesti. Sitten mä harjoittelen sen matemaattisen kaavan käyttöä ja sitä kautta opin tietoisesti, miten se matemaattinen kaava toimii.  

  

Mutta sen sijaan mun mielestä kieltä ei opi niinkään tietoisesti, vaan intuitiivisesti. Eli jos mä esimerkiksi kuuntelen sitä kieltä, mitä mä haluan oppia. Tai tässä voi sanoa, että mä altistun sille kielelle, eli kuuntelen tai luen, kumpi vaan käy. Mutta kielelle pitää siis altistua. Sitten mä alan pikkuhiljaa oppia, että miten se kieli toimii, ilman että minä tietoisesti tiedän, miten se kieli toimii. Eli mun aivot tekee sen työn automaattisesti, eli alitajuntaisesti. Sitä siis tarkoittaa alitajuntainen prosessi.  

  

Ja mun mielestä koulussa opetellaan kieliä yleensä niin kuin ne olisi matematiikkaa. Mun mielestä oli hirmu raskasta opetella kielioppia ensin ja sitten yrittää käyttää sitä kielioppia. Eli yrittää oppia kielioppia tietoisesti, eli niin kuin sitä matemaattista kaavaa. Mun kokemuksen mukaan kielioppia voi kyllä opetella, mutta se on paljon helpompaa, jos on ensin jo kuullut, miten se toimii. Mieluiten monta kertaa. Eli on altistunut sille kieliopille. Esimerkiksi kun mä kerroin mun amerikkalaiselle kaverille, että mulla on podcast ja sen nimi on "Helppoa suomea", hän kysyi, että miksi se on "helppoa", eikä "helppo". Ja enhän mä tiedä vastausta, mutta niin se on oikein. Niin se menee suomessa. Ja mä luulen, että nyt mun sen amerikkalaisen kaverin on ehkä helpompi oppia myös se itse kielioppisääntö. Mikä se sitten onkaan. 

  

Toinen asia, mikä mun piti oppia, on se, että enemmän on enemmän. Eli mitä enemmän kieltä opiskelee, sitä enemmän sitä oppii. Tää on ehkä joillekin itsestään selvää, mutta mä itse opiskelin koulussa kieliä ehkä kaksi tai kolme kertaa viikossa. Ja nykyään mä olen sitä mieltä, että kieltä kannattaa opiskella mieluiten joka päivä, tai ainakin useimpina päivinä viikossa. Ja mä luulen, että se johtuu just tuosta ensimmäisestä kohdasta, eli siitä, että kielenoppiminen on alitajuntainen prosessi, ainakin pääosin. Koska se alitajuntainen oppiminen vaatii altistumista usein. Sen ei välttämättä tarvitse olla paljon, mutta kymmenen minuuttia joka päivä on parempi kuin esimerkiksi kaksi tuntia yhtenä päivänä viikossa. Mutta sittenkin kaksikymmentä minuuttia joka päivä on sitten parempi kuin kymmenen minuuttia ja niin edelleen. Mä siis luulen, että kaikkein tehokkain tapa oppia kieltä olisi altistua sille koko ajan, eli kakskytneljä tuntia päivässä ja seitsemän päivää viikossa. Tai tietysti lepo ja uni on myös tärkeitä, eli sanotaan siis noin kuustoista tuntia päivässä. Siis totta kai oppia voi muutenkin, mutta mä luulen, että tää olisi se tehokkain tapa. 

  

Kolmannesta asiasta mä oon varmasti jo puhunut aiemmin, mutta se on se, että kuuntelu on tosi tärkeää. Ehkä jopa kaikkein tärkeintä, varsinkin aluksi. Mä ymmärsin kyllä nuorempana sen, että sille kielelle kannattaa altistua. Mutta siitä huolimatta mä kuuntelin mun opiskelemia kieliä tosi vähän. Ja se oli aika paljon vaikeampaa ennen kuin internet yleistyi. Ja erityisesti Youtube, tai podcastit ja äänikirjat yleistyi. Mutta mä katsoin aika paljon englanninkielistä televisiota, minkä takia mun englannista tulikin tosi hyvä. Mutta sitten muita kieliä mä en oppinutkaan. Ehkä tää vinkki ei ole niin hyödyllinen teille, jotka jo kuuntelette tätä podcastia ja varmasti muitakin suomenkielen podcasteja, koska te ehkä jo tiedätte kuinka tärkeää kuuntelu on. Mutta ehkä mä voin suositella kuuntelemaan vielä enemmän. Kuunteluhan on superhyvä metodi kielten opiskeluun, varsinkin sellaisille ihmisille, jotka tekee paljon muita asioita, joihin ei tarvitse niin paljon huomiota. Eli esimerkiksi kotitöitä tai liikkumista paikasta toiseen, siis vaikka autolla, tai pyörällä tai junalla tai millä tahansa. Mä luulen, että silloin on tosi helppoa opiskella paljon nimenomaan kuuntelemalla. 

  

Neljäs asia joka mun piti oppia, on se, että kirjoja oppii lukemaan lukemalla. Mä oon tietysti tässä podcastissa jo puhunut aika paljon kirjoista tässä podcastissa, mutta lukeminen on tietysti myös tosi hyvä tapa oppia kieltä. Mä muistan, että koulussa mä ajattelin, että jos mä vaan pystyisin lukemaan kirjoja esimerkiksi saksaksi, niin mä oppisin niin paljon enemmän ja niin paljon nopeammin saksaa. Ja myös sitä että sitten se saksa olisi helppoa pitää korkealla tasolla. Ja niinhän se varmaan onkin. Mutta mä en voinut vaan ottaa saksankielistä kirjaa ja aloittaa lukemista, koska kirjojen lukeminen on vaikeata. Mutta mitä enemmän lukee, niin sitä enemmän oppii myös lukemaan. Ja se lukeminen pitää aloittaa helpoista kirjoista. Eli esimerkiksi selkokirjoista. Ja vielä sen jälkeen pitää sietää sitä, että ei ymmärrä kaikkea. Tai joskus ymmärtää jopa aika vähän. Kirjojen lukeminen vieraalla kielellä —vaikka suomeksi— vaatii siis aika monenlaista opettelua, mutta sen takia kannattaa aloittaa aikaisin ja lukea paljon. 

  

Eli tässä oli neljä tärkeätä asiaa, mitkä mun itse piti oppia ennen kuin mä aloin oppia kieliä tehokkaasti. Eli 1) kielen oppiminen on pääosin alitajuntainen prosessi; 2) mitä enemmän kieltä opiskelee, sitä enemmän sitä oppii; 3) kuuntelu on ehkä tärkeintä kielen oppimiselle, varsinkin aluksi 4) kirjoja oppii lukemaan lukemalla. Varmasti on muitakin tärkeitä asioita mitä mun piti oppia, mutta nämä mulle tuli tällä kertaa mieleen. 

  

Kuten aina mulle voi laittaa kommentteja esimerkiksi Spotifyssä, ja sen lisäksi Castboxissa tai esimerkiksi sähköpostitse. Mä otan tosi mieluusti vastaan myös uusien jaksojen aiheita. Linkki tän jakson käsikirjoitukseen ja mun sähköposti löytyy tän podcast-jakson kuvauksesta.  

  

Kiitos kun kuuntelit. Ensi kerralla on taas sitten uusi aihe, joten siihen asti: moi moi!