Jakso 21: Kesäfestarit

Moikka ja tervetuloa kuuntelemaan Helppoa suomea -podcastia! Tää on podcast suomen kielen opiskelijoille, jotka haluaa kuunnella jotain mielenkiintoista vähän helpommin ymmärrettävällä suomen kielellä. Tän podcastin aiheita on esimerkiksi suomalainen kulttuuri ja kielten opiskelu. Jos mun puheen ymmärtäminen on sulle vielä vaikeata, niin sä voit kuunnella tän jakson uudestaan tai sä voit lukea tän jakson käsikirjoitusta -eli tekstiä- samaan aikaan kun kuuntelet tätä itse jaksoa.

No niin. Taas voin kertoa, että tän podcastin kuuntelijoiden määrä kasvaa. Tällä viikolla Spotify-tilaajien määrä ylitti viisisataa ihmistä, mikä on jo paljon enemmän kuin mitä mä ajattelin, silloin kun aloitin tän podcastin tekemisen. Tätä podcastia on myös kuunneltu jo kohta yhteensä kaksi tuhatta tuntia, mikä on mun mielestä ihan käsittämätöntä. Mun mielestä on siis motivoivaa seurata näitä Spotifyn tilastoja, vaikka totta kai tällä podcastilla on kuuntelijoita muuallakin. Ja tietysti mä toivon, että tää on jatkossakin sellainen podcast, mitä suomen opiskelijat haluaa kuunnella.

Sitten pitää taas puhua hetki säästä. Suomessa tuli nimittäin yhtäkkiä kylmä. Tuntuu, että kesä loppui ja syksy alkoi ihan yhtäkkiä. Se ei mua suoranaisesti haittaa, mutta se on ehkä jotenkin yllättävää. Kesä oli tosi erikoinen. Ensin alkukesä oli viileä, sitten keskikesä tosi kuuma ja nyt taas loppukesä viileätä. Ja nyt sitten on ihan täysi syksy.

Mutta tästä huolimatta mä ajattelin kertoa, tai puhua tänään aika kesäisestä aiheesta. Eli kesäfestareista. Tai siis kesän festivaaleista. Mä nimittäin itse kävin Tampereella musiikkifestareilla. Mulla oli tosi hauskaa, joten mä ajattelin myös kertoa tästä mun kokemuksesta. Suomessahan on kesällä tosi paljon festareita. Jokaisessa kaupungissa on useita erilaisia juhlia ja tapahtumia ja jokaisella pienelläkin kylällä on omat tapahtuma joka. Ja tietysti koska Suomen kesä on lyhyt, joka viikko, joka viikonloppu, tapahtuu jotain. Ainakin jossain. Ja yleensä näihin tapahtumiin kuuluu myös musiikki. Eli myös niissä pienissä pikkukylien tapahtumissa on yleensä jotain live-musiikkia, eli keikkoja. Mutta sitten on tietysti erikseen musiikkifestarit, elikkä sellaiset festarit, missä musiikki on se pääasia. Tai siis ainakin pitäisi olla. Eli voitaisiin sanoa, että musiikki on se pääasia - ainakin paperilla. Eli teoriassa. 

Näitä musiikkifestareita on totta kai muissakin maissa. Mä itse en ikävä kyllä ole koskaan käynyt koskaan missään muualla musiikkifestareilla, mutta olettaisin, että ne on aika samanlaisia kuin Suomessa. Eli live-musiikkia, pääosin nuoria ihmisiä, usein aika paljon alkoholia ja semmoinen rento, ehkä jopa yhteisöllinen tunnelma. Suomessa isoimmat musiikkifestarit on varmaankin Ruisrock Turussa, Provinssirock Seinäjoella, eli Pohjanmaalla, ja sitten ehkä Ilosaarirock Joensuussa, eli Pohjois-Karjalassa. Helsingissä mä luulen, että isoin festari on ehkä Flow, eli Flow festival. Mä oon itse käynyt monta kertaa Ruisrockissa ja kerran Flowssa, ja mun mielestä molemmat oli kivoja kokemuksia.

Mutta mä en yleensä kuuntele niitä kaikkein suosituimpia pop- tai rock-bändejä, mitä näillä isoilla festareilla esiintyy. No, ainakin Flowssa on myös paljon tämmöisiä pieniä indie-artisteja, mutta kuitenkin. Mä kävin siis nyt paljon pienemmillä festareilla, nimittäin Festivaali-festivaaleilla. Siis näitten festareiden nimi on Festivaali. Eli se on Festivaali-festivaali. Ehkä vähän vaikeaa, mutta tarkoituksellista. Tää Festivaali on siis Tampereen Pyynikillä aina elokuun lopussa joka vuosi. Pyynikki on siis pieni kaupunginosa Tampereella, jossa on paljon luontoa ja vähän taloja, tai asutusta. Eli siis se on tosi hyvä paikka järjestää tällaiset pienet festarit. Ja tää Festivaali-festivaali on siis aika pieni festari, missä on tosi kiva tunnelma ja suurin osa esiintyjistä on sellaista indie-poppia tai indie-rockia.

Me mentiin mun kumppanin kanssa Tampereelle junalla. En ole varmaan ainoa, joka rakastaa junia, ne on niin helppo tapa matkustaa varsinkin pitkiä matkoja. Ne on nopeita, hiljaisia, ja mikä parasta, ei tarvitse itse ajaa. Junat on myös Suomessa suhteellisen halpoja, ainakin jos ostaa liput ajoissa. Mutta, harmi vaan kun ihan kaikkialle ei pääse junalla. 

Mutta, meidän hotelli oli keskustassa, eli Tampereen keskustassa, joten junalla pääsi kätevästi lähelle sitä hotellia. Ja Tamperehan on aivan ihana kaupunki, ehkä jopa mun suosikki kaikista suomalaisista kaupungeista. Mä oon itse asunut siellä muutamia vuosia sitten, mikä oli tosi kivaa. Mutta nyt tuntui, että Tampere on vielä hienompi tai vielä parempi kaupunki kuin mitä se oli silloin. Sinne on tällä välillä tullut esimerkiksi ratikka, eli nyt pääsee raiteita pitkin myös kaupungin sisällä. Eli raiteet on siis ne, missä sekä junat että ratikat kulkee. Junaraiteet ja ratikkaraiteet. Mutta Tampereella on myös vielä helpompaa pyöräillä. Me vuokrattiin siis kaupunkipyörät, eli kaupungin tarjoamat pyörät ja ne oli tosi halpoja ja niillä pääsi tosi kätevästi paikasta toiseen. Eli esimerkiksi sieltä meidän hotellilta tänne Pyynikille.

Ensimmäiset bändit aloitti soittamaan jo viiden aikaan alkuillasta, eli aika aikaisin. Ensimmäinen artisti mikä me nähtiin, oli Mirella. Mirella on tämmönen tosi nuori pop-artisti, josta on tullut tosi nopeasti hyvin suosittu. Mä olin ehkä vähän yllättynyt, että Mirella oli tämmöisillä indie-festareilla, mutta se keikka, eli se esiintyminen oli kuitenkin aika kiva. Ensimmäisenä päivänä siellä festareilla oli myös sellainen indie-pop-artisti kuin Asla Jo, joka ei ollut mulle kovin tuttu aiemmasta, mutta jonka keikka oli tosi hyvä. Ehkä jos pitäisi sanoa, että mitkä artistit yllätti mut eniten positiivisesti, niin tää Asla Jo oli selkeästi sellainen. Sen lisäksi ehkä sitten toisena päivänä esiintynyt Us, eli siis U-S, joka soitti sellaista hyvin energistä, nopeaa kitararockia. Ikävä kyllä Us:in musiikki on englanninkielistä. Mutta mä laitan linkit molempiin tän podcast-jakson kuvaukseen. Ensimmäisenä päivänä siellä Festivaali-festivaaleilla soitti myös Emilia Sisco, joka on suomalainen artisti, mutta soittaa hyvin amerikkalaista soul-musiikkia, joka oli oikein hyvä keikka myös.

Mutta suurin osa mun odottamista bändeistä oli toisena päivänä. Siellä ensimmäisenä oli Rebekka Holi, josta mä puhuin siis siinä edellisessä musiikkijaksossa. Rebekalta tulee pian uusi albumi, mitä mä odotan tosi innolla. Itse keikka oli hieno ja hauska. Tää artisti, eli Rebekka itse vaikuttaa tosi sympaattiselta ihmiseltä. Toisena päivänä esiintyi myös Regina, joka oli tämmöinen elektronista indie-poppia soittava bändi, joka oli aktiivinen viimeksi viisitoista vuotta sitten. Elikkä vähän tämmöinen vanhempi bändi. Toisena päivänä myös soitti Husky Rescue -niminen bändi, joka oli samalla tavalla suosittu bändi ehkä 15-20 vuotta sitten, eli kaksi tällaista vanhempaa bändiä, jotka ei ole viime aikoina tehnyt aktiivisesti musiikkia. Husky Rescuen musiikki oli myös englanninkielistä, mutta mä laitan myös heidän linkin tän podcast-jakson kuvaukseen.

Viimeinen bändi toisena päivänä oli Olavi Uusivirta, jonka moni varmasti tietääkin. Ainakin jos seuraa paljon suomalaista musiikkia paljon. Tai kuuntelee paljon suomalaista musiikkia. Olavi Uusivirta soittaa sellaista menevää Suomi-rockia tai -poppia. Eli nopeatempoista Suomi-rockia. Tää bändi on aika suosittu, joten ei mikään ihme, että ne oli viimeinen esiintyjä. Olavi Uusivirta ei ole ehkä ihan mun suosikkibändi, mutta niillä on joitain tosi kivoja kappaleita. Ja se keikka oli hyvin energinen. Paljon oli myös esiintyjiä, joita ei ehtinyt katsomaan, mutta sellaistahan se on musiikkifestareilla. Aina on tehtävä valintoja.

Kaiken kaikkiaan nää festarit oli tosi kivat ja rauhalliset. Mä tykkään siitä, että ne on vähän pienemmät, eikä siis ihmisiä ole ihan niin paljon kuin vaikka Ruisrockissa. Myöskään alkoholia ei ehkä juoda niin paljon, eli myös ihmiset oli rauhallisia. Ruoka oli hyvää ja sen Pyynikin luonto kaunis. Me mennään varmaan näille festareille myös ensi vuonna.

Tänään mun aiheena oli siis suomalaiset kesäfestarit ja mun oma matka Tampereelle Festivaali-festivaaleille. Mä tosiaan laitan linkit mun suosikkiesiintyjiin tän jakson kuvaukseen. Sieltä löytyy myös linkki tän jakson käsikirjoitukseen ja mun sähköposti. Sähköpostin lisäksi mulle voi laittaa kommentteja esimerkiksi Spotifyssä tai Castboxissa. Mä otan tosi mieluusti vastaan myös uusien jaksojen aiheita.

Kiitos kun kuuntelit. Ensi kerralla on taas sitten uusi aihe, joten siihen asti: moi moi!