Jakso 30: Lisää vinkkejä puhumisen harjoitteluun

 Moikka ja tervetuloa kuuntelemaan Helppoa suomea -podcastia! Helppoa suomea on podcast suomen kielen opiskelijoille, jotka haluaa kuunnella jotain mielenkiintoista vähän helpommin ymmärrettävällä suomen kielellä. Tän podcastin aiheita on esimerkiksi suomalainen kulttuuri ja kielten opiskelu. Mun nimi on Aleksi ja mä puhun tässä podcastissa mulle normaalilla puhekielellä. Jos tän podcastin ymmärtäminen on sulle vielä vaikeata, niin sä voit yrittää kuunnella tän jakson uudestaan. Sä voit myös lukea tän jakson käsikirjoitusta, eli tekstiä, samaan aikaan, kun kuuntelet tätä itse jaksoa. Jos sä haluat tukea tätä podcastia ja motivoida mua jatkossakin tekemään uusia jaksoja, niin tän jakson kuvauksessa on linkki tän podcastin Buy me a coffee -sivustolle. Ja suuret kiitokset teille, jotka olette jo tukeneet tätä podcastia.  

Alright, taas uusi viikko ja uusi jakso. Tällä viikolla Suomessa on ollut vielä vähän pimeämpää. Vielä ei ole lunta, joka yleensä helpottaa sitä pimeyttä. Siis lumi on kirkasta, ja sen takia niin ei ole niin pimeätä. Mutta nyt on pimeää myös sen takia, että viime viikonloppuna käännettiin kelloja. Eli Euroopassa siirryttiin talviaikaan. Täällä siis joka syksy käännetään kelloja tunti taaksepäin ja joka kevät tunti eteenpäin. Se siis tarkoittaa, että nyt kello on tunnin vähemmän kuin kesällä samaan aikaan. No, tää kellojen siirtäminen tarkoittaa myös sitä, että nyt tulee paljon aikaisemmin valoisaa aamulla ja paljon aikaisemmin pimeää illalla. Ja vaikka on kiva, että aamulla on vähän valoisampaa -ainakin vielä- niin on paljon raskaampaa, että on pimeätä niin aikaisin. Eli tää viikko on tuntunut tosi pimeältä. 

Ja sen takia mä oon nyt joka aamu käyttänyt sitä mun kirkasvalolamppua, mistä mä puhuin siis aikaisemmassa jaksossa. Eli siis sellaista tosi kirkasta valoa. Mä luen mun aamun lehden sen kirkasvalolampun kanssa, eli mä käytän sitä ehkä noin vartin, eli viistoista minuuttia. Musta ainakin tuntuu, että kyllä se ainakin vähän auttaa mua heräämään aamulla paremmin. Mutta illat on silti aika pimeitä nyt. Eli toivottavasti pian tulee lunta, se auttaa.

No, mutta sitten taas päivän aiheeseen. Mä lupasin viime jaksossa, että mä jatkan samalla aiheella. Eli mä ajattelin myös tänään puhua joistain mun vinkeistä suomen puhumisen harjoitteluun. Ja näitä erilaisia vinkkejähän on vaikka kuinka paljon. Varmasti kaikilla puhumista harjoittelevilla on omat pienet vinkkinsä, miten harjoitella kaikkein parhaiten.

Tällä viikolla mä sain myös kehuja mun puhumisesta. Mun norjalainen kollega sanoi, että mä puhun norjaa oikealla kieliopilla. Vaikka mä en siis koskaan ole opetellut norjan kielioppia. Se oli mun mielestä tosi kiva kuulla. Mutta mun mielestä se kertoo myös siitä, miten toimiva tää kuunteluun ja lukemiseen perustuva menetelmä on. Ainakin mun tapauksessa. Ja mä uskon, että varmastin monen muun tapauksessa olisi näin.

Ja tänään mun ensimmäinen vinkki puhumisen harjoitteluun on erityisen sopiva aloittelijoille, tai sellaisille ihmisille, joiden mielestä puhuminen on vielä vaikeata. Ja se vinkki on kirjoittaminen. Ja ehkä vähän vielä spesifimmin viestien kirjoittaminen, esimerkiksi kaverin kanssa. Vaikka sen kielivaihtokaverin kanssa. No, joku varmaan kysyy, että "mitähän kirjoittamisella on tekemistä puhumisen kanssa?" Ja mun vastaus on, että molemmat on kielen ulosantia. Eli sun pitää itse puhua tai kirjoittaa sitä kieltä. Ja tavallaan kirjoittaminen on oikeastaan vähän niin kuin hidasta puhumista siinä mielessä, että puhuessa pitää vaan puhua, koko ajan, siinä hetkessä. Mutta kirjoittaessa voi miettiä sitä vastausta rauhassa. Voi esimekiksi ottaa selvää tai etsiä jotain tiettyä sanaa. Tai kääntää niitä viestejä. Tietysti liikaa ei kannata miettiä, mutta se on siis paljon hitaampaa ja sen takia helpompaa kuin puhuminen. Se on siis erityisen hyvä tapa harjoitella silloin, kun vielä ei ole paljon kokemusta puhumisesta.

Mä itse oon tehnyt tätä kaikkien mun opiskelemien kielien kanssa. Eli mä oon viestitellyt paljon, ehkä erityisesti espanjaa puhuvien ihmisten kanssa. Koska just viestien kirjoittaminen on aika lähellä puhumista, niin siinä oppii tosi hyvin sellaisen luonnollisen tavan vastata ihmisille. Ja se siis auttaa myös puhuessa. Kirjoittaessa oppii myös, että mitä sanoja ei vielä osaa. Ja kirjoittaminen on myös sitä muistista palauttamista, mistä mä puhuin viime kerralla. Eli joka kerta kun sä palautat vaikka jonkun sanan sun muistista, niin sä opettelet sen sanan käyttöä. Ja muistat sen paremmmin. Ensi kerralla se muistista palauttaminen on pikkasen helpompaa. Ja sitten taas vielä helpompaa. Ja sitten sitä sanaa onkin jo helppoa käyttää puhuessa. Eli sen takia kirjoittaminen on mun mielestä erityisen hyvä tapa harjoitella puhumista.

Mun toinen vinkki tänään on shadowing, eli suomeksi ehkä "varjostaminen". Tää on ehkä semmoinen aika usein annettava vinkki erityisesti lausunnan parantamiseen. Eli käytännössä tää on sellainen menetelmä, missä harjoitellaan puhumista jonkun natiivipuhujan äänen kanssa. Sä kuuntelet ensin sen natiivipuhujan äänen ja yrität lausua sen saman asian heti sen perään, melkein samanaikaisesti. Eli sä seuraat sitä natiivipuhujan puhetta niin kuin varjo, eli englanniksi shadow. Tai mä oletan, että tää on se, minkä takia tää on tää varjostaminen-sana tässä menetelmässä mukana. Se ajatus tässä varjostamisessa on se, että sä oot just kuullut sen oikean lausunnan ja yrität matkia sitä lausuntaa nopeasti ja tietysti mahdollisimman tarkasti. Eli sä tavallaan yrität siis imitoida sitä oikeaa lausuntaa. 

Ja tässä tietysti saa sitä mekaanista harjoitusta puhumisesta, mistä mä puhuin viime jaksossa. Eli sun suu ja sen suun lihakset tottuu puhumaan oikein. Mutta tietysti suomessa on tietty rytmi ja tietty intonaatio. Paino on eri kohdassa sanaa ja eri kohdassa lausetta. Ja tässä varjostamisessa voi harjoitella näitä kaikkia. 

Mutta oikeastaan, tää on ehkä vähän vaikeata ymmärtää ilman esimerkkiä, joten mä voisin näyttää itse, että miten tää käytännössä toimii. Eli mä soitan tän audion mun puhelimelta ja yritän varjostaa sitä heti saman tien. 

"Helppoa suomea on podcast..."
"...suomen kielen opiskelijoille..."
"...jotka haluaa kuunnella..."
"...jotain mielenkiintoista..."
"...vähän helpommin ymmärrettävällä suomen kielellä."

Vähän liian hitaasti varjostin, mutta oli niin komea ääni tällä ihmisellä, että hämmennyin. Mutta olisi siis shadowing pähkinänkuoressa.

Ja sitten mun kolmas vinkki puhumisen harjoitteluun on turvallinen juttelukaveri. Eli varsinkin alussa, kun ei ole vielä puhunut paljon, voi olla tosi stressaavaa puhua suomea kaikille ihmisille. Mutta pitäisi olla joku ihminen, jolle puhuu mieluusti vain suomea. Tai ainakin melkein aina suomea. Ja mieluusti se olisi sellainen kaveri, joka ei korjaa sua. Eli tarkoitus on vaan jutella rauhassa suomeksi. Ei korjata virheitä, eikä opiskella, vaan jutella. Varsinkin jos sä koet, että puhuminen on stressaavaa, niin mun mielestä on tärkeää, että sua ei korjata koko ajan. Näitten virheiden korjaamisen hyöty on aika kyseenalaista. Eli ei ole mitenkään varmaa, että siitä olisi hyötyä. Mutta se lisää sitä stressiä, mikä sitten taas ei ole hyvä suomen opiskelemiselle... tai oppimiselle.

Tää turvallinen juttelukaveri voi olla se sama ihminen, joka on sun kielenvaihtokaveri, jos sulla on sellainen. Tai se voi olla joku työkaveri. Tai vaikka naapuri, naapurin mummo, jos siis asut Suomessa. Jos sä et asu Suomessa, niin tää vinkki on tietysti hankalampi toteuttaa. Mutta silloin se turvallinen juttelukaveri voi olla vaikka joku kaveri internetissä. 

Ja sitten viimeinen vinkki on vähän edistyneemmille opiskelijoille. Eli viimeinen vinkki tänään on: kieltäydy puhumasta englantia. Suomalaisten kanssa on vähän liian helppoa puhua englantia, niin kuin varmasti tiedätte. Mä oon nähnyt itsekin, että mun kaverit —jotka puhuu jo ihan hyvää suomea— puhuukin jostain syystä suomalaisten kanssa englantia. Eli tää on sääntö myös sulle itselle. Eli sun itse pitäisi päättää puhua suomea ihmisten kanssa. Tai sä voit päättää, että kenen kanssa sä varmasti puhut suomea. Ja sitten sä pysyt siinä säännössä. Mä itsekin tiedän, että on tosi vaikeata ja joskus stressaavaa alkaa puhumaan toista kieltä, kun kerran on kerran alkanut puhumaan englantia aluksi. Ja mun on pakko myöntää, että mä itsekin puhun joskus englantia joillekin mun norjalaisista työkavereista. Mutta sitten mä yritän päättää, että "ei, mun pitää puhua norjaa".

Ja tietysti, jos sä vaan pystyt, niin myös tuntemattomille kannattaa puhua suomea. Vaikka siis ne tuntemattomat puhuisi sulle englantia. Eli vastaat aina suomeksi. Tai sanot, että "sori, voidaanko puhua suomea?" Tää on tietysti vasta siinä vaiheessa, kun sä puhut suomea jo aika sujuvasti. Tai ainakin stressittömästi. Ja sä uskallat puhua suomea myös tuntemattomille. Mutta siihen asti kannattaa harjoitella suomen puhumista muilla tavoilla.

Eli tänään mun aiheena oli taas vinkit suomen puhumisen harjoitteluun. Mä puhuin siitä, että kirjoittaminen on yllättävän hyvä tapa harjoitella myös puhumista. Mä ehdotin myös shadowing-nimistä harjoittelutapaa ja rentoa juttelukaveria, joka ei korjaa sun virheitä. Viimeisenä vinkkinä mulla oli se, että kannattaa kieltäytyä puhumasta englantia.

Kuten aina mulle voi laittaa kommentteja esimerkiksi Spotifyssä, ja sen lisäksi Castboxissa tai sähköpostitse. Mä otan tosi mieluusti vastaan myös uusien jaksojen aiheita. Linkki tän jakson käsikirjoitukseen ja podcastin Buy me a coffee -sivulle, sekä mun sähköposti löytyy tän jakson kuvauksesta. 

Kiitos kun kuuntelit. Ensi kerralla on taas uusi aihe. Joten siihen asti: moi moi!