Jakso 32: Miten pitää yllä motivaatiota?

 Moikka ja tervetuloa kuuntelemaan Helppoa suomea -podcastia! Helppoa suomea on podcast suomen kielen opiskelijoille, jossa mä puhun esimerkiksi suomalaisesta kulttuurista ja kielten opiskelusta vähän helpommin ymmärrettävällä suomen kielellä. Mun nimi on Aleksi ja mä puhun tässä podcastissa mulle normaalilla puhekielellä. Jos mun puheen ymmärtäminen on sulle vielä vaikeata, niin sä voit myös lukea tän jakson käsikirjoitusta, eli tekstiä, samaan aikaan, kun kuuntelet tätä itse jaksoa. Sun kannattaa yrittää myös kuunnella tää jakso uudestaan, vaikka useammankin kerran. Jos sä haluat tukea tätä podcastia ja motivoida mua jatkossakin tekemään uusia jaksoja, niin tän jakson kuvauksessa on linkki tän podcastin Buy me a coffee -sivustolle. Ja todella suuret kiitokset teille, jotka olette jo tukeneet tätä podcastia.  

Ja kiitoksia myös todella paljon teille, jotka olette lähettänyt uusia aiheita tälle podcastille. Niitähän mä otan aina todella mieluusti vastaan. Ja mä yritän toteuttaa ne, jos vaan voin. Mulle on tullut ehdotuksia esimerkiksi suomalaisista elokuvista ja myös lasten kasvatuksesta Suomessa, mitkä on ehdottomasti sellaisia aiheita, joista mä siis aion puhua tulevissa jaksoissa. Kuitenkin, nää molemmat aiheet vaatii vähän selvitystä, tai taustatyötä. Eli ne jaksot tulee siis vähän myöhemmin. Multa pyydettiin myös YKI-testeihin, eli suomenkielen kokeeseen, liittyviä aiheita, mutta ne on mulle ehkä vähän vaikeita. Mä en ole suomenkielenopettaja, joten mä en tunne näitä testejä kovin hyvin. Mutta mä silti uskon, että tän podcastin kuuntelu auttaa tosi hyvin näihin YKI-kokeisiin valmistautumisessa.

Ja näitten lisäksi mulle tuli ehdotus, että mä kertoisin mun kokemuksista Suomen armeijassa. Ja mä tosiaan kävin armeijan, niin kuin suurin osa suomalaisista mieheistä. Mutta siitä on jo aika monta vuotta. Eli mä en tiedä, että kuinka hyvin mä osaisin kertoa Suomen armeijasta. Ainakaan sen nykytilasta. Mutta jos te kuuntelijat haluatte tästä kuulla, niin kertokaa mulle esimerkiksi kommenteissa. Vai onko armeija sittenkin liian raskas aihe tässä ajassa?

No, tänään, näitten aiheiden sijaan mä ajattelin puhua taas vähän motivaatiosta. Mun on pakko sanoa, että mulla on viime aikoina ollut vähän hankalampaa opiskella. Tällä hetkellä mä opiskelen siis eniten japania, mitä mä olen opiskellut nyt sellaiset kolme ja puoli vuotta. Ja mä siis opiskelen lähinnä kuuntelemalla podcasteja, lukemalla japanilaisia kirjoja ja sitten harjoittelemalla uusia sanoja muistikorttien avulla. Eli siis käytännössä Anki-nimisellä sovelluksella. Mutta viime aikoina mä oon kuunnellut vähän vähemmän ja tehnyt näitä Anki-kortteja paljon vähemmän. Ja mä luulen, että johtuu ehkä pienestä pienestä motivaatio-ongelmasta. 

Osittain tää mun motivaatio-ongelma johtuu siitä, että Japani on niin kaukana. Mun on siis vaikea saada esimerkiksi japanilaisia kavereita. Toisaalta, osittain se ehkä johtuu siitä, että mä en vieläkään pysty kuuntelemaan esimerkiksi mun mielestä kaikkein mielenkiintoisimpia podcasteja, koska on paljon vaikeita sanoja. Eli mua kiinnostaa esimerkiksi historia-podcastit ja tiede-podcastit, mutta niitä on vaikea ymmärtää, koska niiden sanasto on vaikeata. Elikkä jokaisessa jaksossa tulee paljon uusia sanoja. Toisaalta tällaiset aiheet toimii motivaationa, eli tavoitteina. Eli mä tiedän ymmärtäväni niitä joskus tulevaisuudessa, jos mä vaan jatkan opiskelemista nyt.

Ja ehkä ensimmäinen asia, minkä mä haluaisin sanoa motivaatiosta, on se, että on ihan normaalia, että joskus on vähemmän motivaatiota. Eli on normaalia, että motivaatio vaihtelee. Joskus on enemmän motivaatiota ja joskus vähemmän. On ihan normaalia, että jos on pitkään ollut tosi motivoitunut, niin se motivaatio laskee -vähän ainakin- myöhemmin. Eli suomen opiskelu on siis maraton, eikä pikajuoksu. Menee vuosia, että suomea osaa tosi hyvin. Jos ei ole virolainen, niin silloin menee todennäköisesti vuosia, ennen kuin puhuu suomea, sujuvasti ainakin. Ja jos tekee mitä tahansa vuosia, niin motivaatiota on joskus enemmän ja joskus vähemmän.

Ja mun mielestä tällaisessa tilanteessa, kun motivaatiota on vähemmän, auttaa, jos on rutiini opiskeluun. Eli auttaa, jos suomen opiskelu on päivittäinen tapa. Tai jos suomea opiskelee melkein päivittäin. Mä olen esimerkiksi silti opiskellut japania joka päivä, vaikka mulla on nyt vähemmän motivaatiota. Eli mulle se rutiini on ehdottomasti tärkein asia, että mä opiskelen säännöllisesti. Eli jos sulla nyt ei ole motivaatio-ongelmia, niin kannattaa miettiä niitä omia päivittäisiä rutiineja ja miettiä mitä tekee, jos joskus tulevaisuudessa on vähemmän motivaatiota. Tai mitä ainakin tekee, jos on vähemmän motivaatiota. Eli, mikä on sellainen asia, mitä varmasti pystyy tekemään, jos ei olekaan niin motivoitunut. Mulle semmoinen tekeminen on näitten podcastien kuuntelu ja myös kirjojen lukeminen ennen nukkumaanmenoa. Sulle ne asiat voi olla tosi erilaisia, mutta mun mielestä on tärkeätä, että on jotain rutiineja, joita voi toteuttaa, vaikka motivaatiota olisi vähemmän.

No, yksi asia mikä voi johtaa tällaiseen motivaatio-ongelmaan on loppuun palaminen, eli burn out. Eli suomeksi voidaan puhua siis myös burn outista, mutta sen suomenkielinen versio on siis loppuun palaminen. Eli burn outissa opiskelee niin paljon, että ei jaksa enää. Mä voin kuvitella, että näin voi suhteellisen helposti käydä esimerkiksi sen YKI-kokeen jälkeen. Eli opiskelee niin paljon lyhyessä ajassa, että sen jälkeen ei jaksa opiskella enää yhtään. Mutta silti olisi tärkeätä opiskella myös sen kokeen jälkeen, ainakin jossain vaiheessa. Tai toinen tilanne, missä ehkä voi palaa loppuun, on se, että on tosi motivoitunut, esimerkiksi alussa. Mutta koska suomen oppiminen on hidasta, niin palaa loppuun ja menettää motivaation opiskella.

Eli yksi mun mielestä yksi tärkeä asia on se, että pyrkii välttämään tätä loppuun palamista. Eli varsinkin alussa pyrkii opiskelemaan rauhassa, hitaasti ja vähitellen lisäämään opiskelun määrää. Ja myöhemmin sitten esimerkiksi pyrkii opiskelemaan sen verran kuin jaksaa säännöllisesti opiskella. Eli sen verran, että jaksaa opiskella vuosia, mieluummin kuin kuukausia. Ja mun mielestä on myös tärkeätä miettiä niitä tapoja opiskella, että pystyy käyttämään vuosia, mieluummin kuin kuukausia. Eli ne menetelmät on tärkeitä. Tietysti myös sellaiset tavat opiskella, mitä jaksaa joitain kuukausia on myös hyviä, mutta niitten lisäksi pitäisi olla sellaisia tapoja tai menetelmiä, joita jaksaa vuosia.

No, mitäs sitten jos kuitenkin palaa loppuun tai vaikka haluaa pitää taukoa? Joskus näitä taukoja ei varmaan voi välttää. Joskus tulee esimerkiksi matkoja tai sairastuu. Joillekin on varmaan semmoisia tiettyjä aikoja vuodesta, jotka on vaikeita. Eli esimerkiksi joulu tai kesäloma. Mulle itselle vaikeita on työmatkat ulkomaille, ja silloin mä opiskelen tosi paljon vähemmän. No, matkat tai lyhyet lomat on tietysti lyhyitä taukoja, joten ne on ehkä ihan ok. Mutta jos on pitkä tauko opiskelusta, niin opiskelun aloittaminen on tosi vaikeata. Ja sen takia mun mielestä olisi siis tosi tärkeätä, että ei lopettaisi ihan kokonaan. Eli pitäisi edes vähän kiinni siitä opiskelusta. 

Mun mielestä sitä opiskelumäärää voi välillä vähentää jopa paljon, mutta siis ihan nollaan ei ehkä kannata vähentää. Jos opiskelee ihan vähän, niin siitä on paljon helpompi jatkaa, kuin jos ei opiskele ollenkaan. Ja tää sama pätee mun mielestä esimerkiksi niitten kokeitten jälkeen. Tietysti, jos oikeasti esimerkiksi sairastuu tai todellakin palaa loppuun ja esimerkiksi masentuu, niin totta kai, silloin on tärkeintä keskittyä omaan terveyteen ja miettiä sitten suomen opiskelua joskus myöhemmin.

Sitten vielä mun mielestä on tärkeätä, että opiskelu on kivaa. Tai että se on ainakin joskus kivaa. Eli mun mielestä on tärkeätä löytää sellaisia menetelmiä opiskella tai ainakin oppia, jotka on kivoja. Eli esimerkiksi voi katsoa televisiosarjoja tai elokuvia. Tai voi kuunnella podcasteja kevyesti ja passiivisesti. Tai mikä nyt kenellekin on kivaa. Ja sinänsä hauska puoli esimerkiksi suomen opiskelussa on se, että mikä tahansa suomeksi on hyödyllistä. Eli on hyödyllistä katsoa vaikka maailman typerintä reality-sarjaa, jos se on suomeksi. Eli kuitenkin, mun mielestä olisi siis tärkeätä, jos olisi joku tapa oppia, mikä on vähemmän sitä aktiivista opiskelua ja enemmän kivaa ja sellaista passiivista opiskelua. Ja mä luulen, että näitä helppoja ja kivoja opiskelumenetelmiä on sitten helpompi käyttää, kun on vähemmän motivaatiota.

Eli tänään mä puhuin taas vähän motivaatiosta, ja varsinkin pitkäaikaisesta motivaatiosta. Eli mun mielestä on ihan normaalia, että joskus on enemmän ja joskus vähän vähemmän motivaatiota. Ja tosiaan mun mielestä suomen opiskelua kannattaa miettiä enemmän maratonina kuin pikajuoksuna. Eli kannattaa tähdätä siihen, että jaksaa opiskella suomea pitkään. Ehkä vuosia, tai ehkä vaikka loppuelämän.

Kuten aina mulle voi laittaa kommentteja esimerkiksi Spotifyssä, ja sen lisäksi Castboxissa tai sähköpostitse. Mä otan tosi mieluusti vastaan niitä uusien jaksojen aiheita. Linkki tän jakson käsikirjoitukseen ja tän podcastin Buy me a coffee -sivulle, sekä mun sähköposti löytyy tän jakson kuvauksesta. 

Kiitos kun kuuntelit. Ensi kerralla on taas uusi aihe. Joten siihen asti: moi moi!