Jakso 40: Kahvitauko – Revontulia!

 

Moikka ja tervetuloa kuuntelemaan Helppoa suomea -podcastia! Helppoa suomea on podcast suomen kielen opiskelijoille, jossa mä puhun vähän helpommalla puhekielellä esimerkiksi Suomen kulttuurista ja kielten opiskelusta. Tän podcastin jokaisesta jaksosta on käsikirjoitus, joka on saatavilla ilmaiseksi. Sä voit lukea sitä käsikirjoitusta vaikka samaan aikaan, kun kuuntelet tätä jaksoa. Jos sä haluat tukea tätä podcastia ja motivoida mua jatkossakin tekemään uusia jaksoja, niin sä voit tehdä näin tän podcastin Buy me a coffee -sivustolla. Linkki sekä tän jakson käsikirjoitukseen että tän podcastin Buy me a coffee -sivustolle löytyy tän jakson kuvauksesta. 

  

No niin, tervetuloa taas uuteen jaksoon. Jakso neljäkymmentä. Aika hurjaa...hurjaa miettiä, että näin monta jaksoa on jo tehty. Varsinkin kun niitä jaksoja tekee vain kerran viikossa. Tai melkein joka viikko. Niin, sehän on jo aika monta viikkoa tehtyä podcastia. Tervetuloa uuteen kahvitauko-jaksoon. Eli tää on tosiaan vähän erilainen jakso. Tää on semmoinen jakso, missä mulla ei ole käsikirjoitusta. Ja mulla on useampia aiheita. Elikkä näissä kahvitauko-jaksoissa mä tosiaan puhun vapaasti, tai mä improvisoin sen, mitä mä puhun. Eli nää voi olla ehkä vähän vaikeampia jaksoja tai ne voi olla semmoinen pieni haaste. Sekä haaste minulle että teille. Eli voitte vähän miettiä sitä, että miltä tuntuu kuunnella tämmöistä improvisoitua puhetta. Ja mä taas joudun haastamaan itseni siihen, että mä yritän puhua selkeästi ja tarpeeksi yksinkertaisesti, mutta kuitenkin pysyn aiheessa. Se on aina se ongelma näissä improvisoiduissa jutuissa.  

  

Ja kuitenkin tästäkin jaksosta mä teen sitten käsikirjoituksen. Eli kirjoitan sitten sen käsikirjoituksen jälkikäteen. Kuuntelen, mitä mä oon puhunut ja kirjoitan sen ylös. Jos joku tietää hyvän ohjelman, joka muuntaa myös suomea puheesta tekstiksi –ja mieluusti olisi ilmainen– niin kertokaa ihmeessä. Mulle olisi tosi paljon hyötyä semmoisesta ohjelmasta, vaikka ne ei olekaan täydellisiä. 

  

Joo, tää on ollut aika kiva viikko. Taas sää on ollut mukavan kylmää. Tällä viikolla oli myös taas revontulia ja jopa sen verran aikaisin, että mäkin olin hereillä. Ja itse asiassa sen verran aikaisin, että mä kävin saunassa ja avantouimassa ensimmäistä kertaa revontulien alla. Se oli aika hurja elämys. Tai hieno elämys. Tuli hyvin suomalainen olo, kun pulahtaa –eli menee– kylmään veteen, kylmään, jäiseen järveen ja taivaalla on revontulia. Toivottavasti tekin, jotka asutte Suomessa niin ootte nähnyt revontulia. Jos ette ole nähnyt, niin toki Etelä-Suomessa ne on harvinaisempia, ja kaupungissa niitä on hankala nähdä. Eli semmoiset tärkeimmät vinkit revontulien näkemiseen on se, että pitäisi olla semmoinen paikka, missä on mahdollisimman vähän muuta valoa. Eli valosaastetta. Eli esimerkiksi kaupungin aiheuttamia valoja tai kaupungista tulevia valoja, jotka estää sen, ettei nää sitä taivasta. Eli esimerkiksi jos näkee tähdet, niin silloin näkee tosi hyvin myös revontulet.  

  

No, toinen vinkki on se, että kannattaa ladata puhelimeen tämmöinen äppi, joka kertoo milloin on revontulia siellä, missä itse asuu. Eli Helsingissäkin niitä on, ne on vaan tosi paljon harvinaisempia. Ja toki sitten pitää olla semmoisella paikalla, missä sitä valosaastetta on vähemmän. Ja nää äpit tosiaan sitten –eli sovellukset– tosiaan sitten varoittaa, tai ilmoittaa, kun on suuri todennäköisyys nähdä revontulia, jos ei ole liikaa valoja eikä pilvinen taivas. Se on yleensä se ongelma, mikä... minkä takia niitä revontulia ei nää hyvin. 

  

Mun oma ongelma tosiaan revontulien kanssa yleensä on se, että ne tulee keskellä yötä. Eli ne on yleisempiä ilmeisesti yöaikaan. Esimerkiksi kahdelta aamuyöllä. Ja mä oon silloin nukkumassa. Eli jos esimerkiksi käy matkalla jossain pohjoisessa ja haluaa varmasti nähdä revontulet, niin silloin kannattaa olla valmiina heräämään myös yöllä katsomaan olisiko revontulia. Tai näkyisikö nyt tänään revontulia.  

  

Tosiaan näissä kahvitaukojaksoissa mulla ei ole valmista käsikirjoitusta, mutta mä oon kirjoittanut aiheita niin sanotuilla ranskalaisilla viivoilla, eli mulla on yksittäisiä lauseita siitä, että mistä mä voisin puhua tän jakson aikana. Ja yksi mistä mä haluaisin puhua on se, että tälle podcastille on tullut paljon kivoja kommentteja viime aikoina. Eli kiitos niistä. Varsinkin ihmiset, jotka kirjoittaa pitkiä kommentteja ja semmoisia positiivisia kommentteja, missä kerrotaan, että tästä podcastista on ollut paljon hyötyä, niin se tuntuu tosi kivalta lukea niitä. Ja ihan vaan yksinkertaiset kommentit, "kiitos", yms. –ynnä muut sellaiset– kommentit on myös kivoja.  

  

Ja tietysti tuet täällä Buy me a coffee -sivustolla. Ja yksi asia siitä Buy me a coffee -sivustosta, mitä mä halusin myös puhua –tai mistä mä en ole puhunut aiemmin– on se, että miksi just tämä sivusto? Yleisempi sivusto tämmöisten podcastien tai muitten sisällöntuottajien tukemiseen on ehkä Patreon. Mutta Patreon mun käsittääkseni on tämmöinen tilauspalvelu. Eli sekä se sisällöntuottaja että sitten ne ihmiset jotka haluaa tukea sitä sisällöntuottajaa tilaa sen Patreonin. Eli maksaa kuukausimaksua sinne Patreonille. Ja mä en tykkää tämmöisistä palveluista. Niitä on nykyään niin paljon ja ihmiset unohtaa, että he ovat tilanneet jonkun palvelun. Että on esimerkiksi Netflix kuukausia, vaikka ei edes katso mitään sieltä Netflixistä. Eli tää on yksi semmoinen tapa, millä meitä vähän huijataan. Ja mä en itse halunnut olla mukana tämmöisessä. Sen sijaan tää Buy me a coffee on enemmänkin tämmöinen tippisivusto. Eli siellä voi antaa tippiä –eli tipata– jos kokee, että tästä podcastista on ollut hyötyä. 

  

No sitten vähän tämmöistä uuden vuoden aihetta. Eli tosi monet podcastit –ainakin ne mitä mä kuuntelen– niin puhuu uuden vuoden lupauksista ja uuden vuoden tavoitteista. Ja ehkä mäkin voisin vähän puhua tämmöisistä. Mutta mun ongelma on se, että mä en oikeastaan tee uuden vuoden lupauksia. Vaikka se on toki niin kuin tosi yleistä myös Suomessa. Mä yleensä pidän mun tavoitteet hyvin pitkäaikaisina joka tapauksessa. Esimerkiksi mitä tulee kielten opiskeluun, niin tänä vuonna aion jatkaa japanin opiskelua ja mä keskityn enemmänkin siihen, että mä opiskelen melkein joka päivä, kuin siihen, että mulla olisi joku tavoitetaso. Eli mä opiskelen niin paljon, että mä pääsen semmoiselle tasolle, minkä mä haluan. Ja mä en tavoittele sitä minään tiettynä vuonna. Mutta kuitenkin: tänä vuonna mä oon ajatellut myös aloittaa uuden kielen. Niin kuin mä ehkä mainitsin jossain aikaisemmassa jaksossa. Mä kerron siitä sitten jossain vähän myöhemmässä jaksossa. Mä ajattelin pitää ihan oman jakson sille, että miten mä aioin opiskella –tai aloittaa– uuden kielen opiskelemisen tällä kokemuksella, mikä mulla on. Koska nyt musta tuntuu, että mulla on aika paljon jo kokemusta siitä, että miten uuden kielen opiskelu kannattaa aloittaa.  

  

No sitten, tietysti mun tavoitteena on jatkaa tän podcastin tekemistä ainakin niin pitkään, kuin se tuntuu kivalta ja se on teille hyödyllistä. Ja mä haluan, että nää podcast-jaksot on edelleen mielenkiintoisia ja toivottavasti löytyy mielenkiintoisia aiheita myös vuodelle 2026. 

  

Joo, no sitten mä ajattelin puhua taas vähän musiikista. Ja tässä podcastissa on ehkä yllättävän paljon puhuttu musiikista. Vaikka mulla ei tällä hetkellä olekaan ihan kauheasti aikaa kuunnella musiikkia. Mutta siitä on kiva puhua. Ja musta tuntuu, että viime aikoina on julkaistu tosi paljon hyvää suomalaista –ja suomenkielistä– musiikkia. Tämmöisiä pieniä, mielenkiintoisia bändejä, jotka tekee mielenkiintoista musiikkia. Ja myös vuonna 2025 julkaistiin todella paljon todella hyviä suomalaisia, suomenkielisiä indie pop ja indie rock -levyjä. Joten mä ajattelin puhua niistä ihan vähäsen.  

  

Ja ensimmäisenä on Lyyti ja Rebekka Holi, joista mä puhuin aikaisemmissa jaksoissa myös. Ja molemmilta heiltä tuli uudet levyt viime vuonna. Ja varsinkin tää Lyytin levy "Pidän sulle paikkaa" joka kertoo ystävyydestä –tai sen teema on ystävyys– niin se on ollut mun mielestä erittäin hyvä levy. Ja mä oon kuunnellut sitä enemmän kuin mä olisin osannut arvata. Ja myös Rebekka Holin uusi levy, joka on ehkä vähän rockimpi kuin aikaisemmat levyt (sen nimi on "Vyöry") niin on mun mielestä mielenkiintoinen. Mutta sitten paljon semmoisia artisteja mistä mä en ole puhunut, mutta joilta tuli myös tosi mielenkiintoisia levyjä viime vuonna. Ja niistä ehkä tärkein on semmoinen artisti kuin –tai semmoinen bändi– kuin Modem. Se on vähän hankala artistinimi, tai bändinimi, koska sitä ei voi internetistä hakea ja löytää sitä bändiä. Mutta heiltä tuli semmoinen levy kuin Interface. Ja tääkin on tosiaan –nimestä huolimatta– suomenkielistä musiikkia. Ja semmoista syntikkapoppia. Eli syntetisaattoripoppia. Tämmöistä musiikkia, mikä ehkä usein yhdistetään 1980-lukuun ja silloin tehtyyn amerikkalaiseen ja brittiläiseen musiikkiin, jossa käytettiin näitä syntetisaattoreita. Mutta tää on todella hyvä levy. Ja sen sanoitukset on tosi mielenkiintoisia. Tää laulaja Tytti Roto on todella, todella monessa bändissä mukana ja sen lisäksi hän tekee sooloartistina levyjä. Ja hyvin mielenkiintoista, koska mä en ymmärrä, miten joku ihminen voi olla näin lahjakas. Ja voi olla näin paljon aikaa tehdä erilaisia taiteellisia tuotantoja. 

  

Ja sitten muita levyjä mitä mä löysin tänä vuonna, on esimerkiksi semmoisilta artisteilta kuin Saarisalo, jolta tuli loppuvuodesta levy, jonka nimi on "Rohkeempi, notkeempi". Ja myös sen sanoitukset on äärimmäisen hyviä. Sekin on tämmöistä indie-poppia. Ja sit vielä viimeisenä näistä mun suosikkilevyistä viime vuonna on semmoiselta artistilta kuin Kristiina. Ja tän albumin nimi on "Muistatko kuka on kristiina?". Ja tää on tämmöistä... ilmeisesti power poppia. Elikkä vähän semmoista punk-sävytteistä pop-musiikkia. Näin mä sitä ehkä itse kuvailisin. Ja siinä on semmoiset naivistiset sanat. Jos tuo käy järkeen. Elikkä vähän semmoisia lapsekkaita ja hauskoja sanoituksia. Vähän samaan tapaan kuin myös Rebekka Holilla on.  

  

Joo, eli semmoisista aiheista mä halusin puhua tänään. Näissä kahvitauko-jaksoissa on tosiaan se hyvä puoli, että mä voin puhua tämmöisistä vähän pienemmistä aiheista. Tai semmoisista aiheista, mistä mä en ehkä halua puhua koko jaksoa. Ja nää on tosiaan mulle aika paljon haastavampia, mutta toisaalta se on ihan kiva. Silloin kun mä aloitin tän podcastin, niin mä pystynyt puhumaan tällä tavalla ilman käsikirjoitusta. Enkä mä nyt vieläkään mitenkään maailman paras puhuja ole. Mutta mielenkiintoista on ollut huomata, että puhumisessa myös kehittyy. Myös omalla kielellä puhumisessa.  

Kuten aina mulle voi laittaa kommentteja esimerkiksi Spotifyssä ja myös sähköpostitse. Ja kuten tiedätte, mä otan tosi mieluusti vastaan myös uusien jaksojen aiheita. Seuraavissa jaksoissa puhutaan varmaan taas lisää kielten opiskelusta. Mä oon keksinyt niihin uusia aiheita. Linkki tän jakson käsikirjoitukseen ja tän podcastin Buy me a coffee -sivustolle, sekä se mun sähköpostiosoite löytyy tän jakson kuvauksesta.  

Kiitos kun kuuntelitte. Ensi kerralla on taas uusi aihe, joten siihen asti: moi moi!