Jakso 42: Suomen paras elokuvaohjaaja?

Moikka ja tervetuloa kuuntelemaan Helppoa suomea -podcastia! Helppoa suomea on podcast suomen kielen opiskelijoille, jossa mä puhun vähän helpommalla puhekielellä esimerkiksi Suomen kulttuurista ja kielten opiskelusta. Tän podcastin jokaisesta jaksosta on tekstiversio —eli käsikirjoitus— ja se on saatavilla ilmaiseksi. Sä voit lukea sitä käsikirjoitusta, vaikka samaan aikaan kun kuuntelet tätä itse jaksoa. Jos sä haluat tukea tätä podcastia ja motivoida mua jatkossakin tekemään uusia jaksoja, niin sä voit tehdä niin tän podcastin Buy me a coffee -sivustolla. Linkki sekä tän jakson käsikirjoitukseen että tän podcastin Buy me a coffee -sivustolle löytyy tän jakson kuvauksesta.

 

Joo, tervetuloa taas uuden jakson pariin. Täällä Suomessa on edelleen talvi ja hyvin talvinen keli, eli sää. Eli viime viikkoina on ollut aika kylmä. Tällä viikolla täällä oli kylmimmillään yli 20 astetta pakkasta päivällä ja 30 astetta pakkasta yöllä. Eli siis todella kylmä, jopa mulle. Mutta tän pakkasen lisäksi tällai* helmikuussa huomaa jo, että nyt on valoisaa. Eli päivä on täällä paljon pidempi. Ja nyt on myös lunta. Eli on sekä aurinkoa ja lunta, mikä tarkoittaa, että ulkona on joinain päivinä tosi kirkasta. Koska siis se aurinko siis heijastuu lumesta. Ja itse asiassa tää helmi- maaliskuu on mun lempiaikoja Suomessa just tän takia. Täällä on tosi kirkasta ja ihanan talvista.

 

Joo, mut sit mä voisin mennä tän jakson pääaiheeseen. Eli tänään mä ajattelin puhua Suomen ehkä kuuluisimmasta ohjaajasta —siis elokuvaohjaajasta— eli Aki Kaurismäestä. Ja tää oli itse asiassa yhden kuuntelijan ehdottama aihe. Eli kiitos todella paljon tän aiheen ehdottamisesta. Mä tosin sain tän ehdotuksen jo aika kauan sitten, ehkä monia kuukausia sitten. Eli sori kun kesti niin pitkään. Mutta tässä siis ollaan. Aki Kaurismäki on mun mielestä kiva aihe tän podcastin jaksolle, koska nää Aki Kaurismäen elokuvat on tietysti tärkeitä Suomen kulttuurille, mutta ne on myös aika hyviä elokuvia suomen opiskelijoille.

 

Eli Aki Kaurismäki on siis aika varmasti Suomen kuuluisin ohjaaja. Ainakin ulkomailla, Suomen ulkopuolella. Kaurismäki on tosi kuuluisa tietysti myös Suomessa, mutta tuntuu, että ulkomailla hän on vielä tunnetumpi. Tai ehkä se riippuu myös maasta. Ja tietysti Aki Kaurismäen tuntee ehkä vähän tietyn tyyppiset ihmiset. Koska nää hänen elokuvansa ole yleensä ihan valtavirtaa, eli ne ei ole mainstream-elokuvia. Eli Aki Kaurismäellä on ehkä vähän sellainen taitelijan maine. Ja myös hänen elokuvansa ovat semmoisia taide-elokuvia. Ja se siis tarkoittaa, että elokuvia tuntevat ihmiset —eli niin sanotut leffanörtit— tuntee siis Kaurismäen tosi hyvin.

 

No, jo määritelmällisesti suurin osa ihmisistä tykkää mieluummin mainstream-elokuvista kuin taide-elokuvista. Eli suurin osa ihmisistä haluaa mieluummin nähdä viihde-elokuvia, kuin taide-elokuvia. Mutta mun mielestä Aki Kaurismäen elokuvat on oikeastaan tosi viihdyttäviä. Vaikka moni niistä on kyllä myös aika taiteellisia. Mutta ne on myös hauskoja ja niitä on kiva katsoa. Eli niitä ei tarvitse mitenkään pelätä. Toki munkin on pakko myöntää, että näin mäkin ajattelin. Mäkin ajattelin, että Kaurismäen elokuvat on niin taiteellisia, että mä en tykkäisi niistä. Kunnes mä sitten katsoin mun ensimmäisen Kaurismäkeni joskus monta monta vuotta sitten. Se elokuva taisi olla Mies vailla menneisyyttä. Eli sen niminen elokuva. Ja se on edelleen mun suosikki näistä Kaurismäen elokuvista. Mutta tässä jaksossa mä ajattelin kertoa vähän itse Aki Kaurismäestä, sitten vähän hänen elokuvistaan ja sitten siitä, miten nää elokuvat sopii suomen opiskeluun. Koska tietysti tässä podcastissa kaikki palaa aina suomen opiskeluun. :)

 

Eli Aki Kaurismäki on siis suomalainen elokuvaohjaaja, joka on tehnyt elokuvia täällä Suomessa jo 1980-luvulta saakka. Kaurismäki on tehnyt ainakin yhden englanninkielisen elokuvan, mutta siis suurin osa näistä on siis tietysti suomenkielisiä. Ja mikä mun mielestä on mielenkiintoista, niin hän ei ole pelkästään näiden elokuvien ohjaaja, vaan hän myös tekee niitten käsikirjoituksen, ja usein myös editoi —eli leikkaa— ne elokuvat itse ja sitten vielä tuottaa ne elokuvat itse. Ja se tarkoittaa sitä, että Kaurismäen elokuvat on siis nimenomaan hänen teoksiaan. Tää "teos" sana on siis usein semmoinen sana, mitä käytetään, kun puhutaan taiteesta. Eli puhutaan taideteoksista tai elokuvateoksista tai kirjallisuuden teoksista. Mutta siis Kaurismäen teokset on siis hyvin pitkälti juuri hänen tekemiään elokuvia. Niissä myös näyttelee usein samat ihmiset. Ja ehkä sitten just näiden asioiden takia kaikissa Kaurismäen elokuvissa on hyvin tietyntyyppinen fiilis. Eli ne tuntuu Aki Kaurismäeltä. Ne tunnistaa helposti Kaurismäen elokuviksi.

 

Ja vaikka tietysti jokaisessa Kaurismäen elokuvassa on eri juoni, niin niissä on paljon samoja teemoja. Ehkä elokuvien lisäksi Kaurismäki on täällä Suomessa tunnettu siitä, että hän on poliittisesti vasemmalla. Eli hän on vasemmistolainen. No, nää elokuvat ei ole mitenkään varsinaisesti poliittisia, mutta se vasemmistolaisuus ehkä näkyy siinä, että päähahmot —eli päähenkilöt näissä elokuvissa— on usein köyhiä tai työväkeä. Eli työläisiä. Tai sitten muuten alempaa luokkaa. Ja näissä elokuvissa mun mielestä näkyy se, että Kaurismäki on hyvin empaattinen, eli myötätuntoinen, näitä köyhiä henkilöitä kohtaan. Eli yksi tärkeimmistä teemoista näissä Kaurismäen elokuvista on se, miten muu yhteiskunta kohtelee —tai miten se näkee— nämä työväenluokkaiset ihmiset. Ja ilmeisesti Kaurismäki on itse tehnyt pitkään tämmöisiä työväenluokkaisia töitä. Eli siis töitä, mistä saa vähän palkkaa. Ja hän oli siis esimerkiksi tiskaamassa ravintolassa. Tehnyt sitä työkseen.

 

Ja ehkä sitten näitä teemoja tyypillisempää Kaurismäen elokuville on minimalismi. Eli esimerkiksi näissä elokuvissa puhutaan todella vähän. Ja sen lisäksi näyttelijöillä on myös tosi vähän ilmeitä ja kuvaus —eli kameratyö— on hidasta. Se siis tarkoittaa, että ne elokuvan tapahtumat ei vaihdu koko ajan, niin kuin esimerkiksi joissain uusissa, vaikka amerikkalaisissa mainstream-elokuvissa. Valtavirran elokuvissa. Eli jos on hyvin tottunut katsomaan nopeita amerikkalaisia elokuvia, niin tähän voi olla vaikeaa tottua.

 

No, sitten vielä tän minimalismin lisäksi nää elokuvat tapahtuu usein Helsingissä. Ja semmoisessa Helsingissä, joka tuntuu vanhalta. Eli esimerkiksi 1960- tai 70-luvun Helsingiltä. Eli esimerkiksi autot on vanhoja, ihmisten vaatteet on vanhoja, musiikki on vanhaa, melkein kaikki polttaa tupakkaa ja juo alkoholia. Mun silmissä —mulle se näyttäytyy siltä, että— se on jopa parodiaa. Eli tuntuu siltä, että vähän vitsaillaan esimerkiksi vanhoille stereotypioille suomalaisista. Eli siis suomalaisista, jotka puhuu vähän, joilla on vähän ilmeitä ja jotka juo paljon alkoholia. Huumori on näissä elokuvissa tosi kuivaa, eli vähäeleistä. Tai se voi olla jopa mustaa. Siis mustaa huumoria. Eli se tarkoittaa varmasti, että nää elokuvat on sellaisia, joista kaikki ei tykkää, mutta osa ihmisistä tykkää todella paljon.

 

Mä itse tykkään erityisesti näiden elokuvien huumorista. Eli ehkä se tosi kuiva huumori on hyvä oppitunti yleensäkin tämmöisestä suomalaisille tyypillisestä huumorista. Mä itse tykkään myös sellaisista erikoisista tai absurdeista asioista näissä elokuvissa. Mä esimerkiksi tykkään tosi paljon vuonna 1985 tehdystä elokuvasta, jonka nimi on Calamari union. Ja se on joka on ehkä kaikkein absurdein Kaurismäki-elokuva. Ja siinäkin elokuvassa, kuten aika monessa Kaurismäen elokuvista on tosi hyvää musiikkia. Se on yleensä tämmöistä vanhaa rock n' rollia.

 

No sitten vielä yksi Kaurismäen elokuville tyypillinen asia. Eli sen lisäksi, että nää elokuvien henkilöt puhuu vähän, niin ne puhuu kirjakieltä. Tai oikeastaan siis ilmeisesti yleiskieltä, koska ilmeisesti kirjakieltä ei voi varsinaisesti puhua. No, yleensä suomalaisissa elokuvissa puhutaan tietysti puhekieltä, niin kuin suomalaiset yleensä puhuu. Mutta Kaurismäen elokuvissa ihmiset puhuu siis hyvin selkeästi ja yleensä aika helposti ymmärrettäväksi. Ja sen takia nää leffat —eli elokuvat— sopii mun mielestä myös suomen kielen opiskelijoille. Varsinkin, jos on semmoisessa tilanteessa, että ei vielä ihan ymmärrä muita elokuvia tai esimerkiksi TV-sarjoja.

 

Toki on totta, että nää Kaurismäen leffat ei ehkä just sen takia ole täydellisiä suomen opiskeluun. Eli koska niissä puhutaan vähän, ne on usein aika absurdeja ja sitten näiden ihmisten kieli on sitä yleiskieltä ja sen takia se kuulostaa jäykältä. Mutta toisaalta aika harva asia on täydellinen kielen opiskeluun. Eli siis jos tykkää elokuvista ja varsinkin jos harrastaa elokuvia, niin ehdottomasti kannattaa kokeilla katsoa pari Kaurismäen elokuvaa. Niiden katsomisen voi aloittaa vaikka uusimmasta elokuvasta, joka on nimeltään Kuolleet lehdet. Tai sitten voi aloittaa mun suosikista Mies vailla menneisyyttä vuodelta 2003. Viimeksi kun mä tarkistin, niin kaikki Kaurismäen elokuvat löytyy Yle Areenasta. Mikä siis tarkoittaa, että ne voi katsoa ilmaiseksi, jos asuu Suomessa tai käyttää VPN:ää ulkomailla.

 

Eli tänään mulla oli aiheena Aki Kaurismäki ja hänen elokuvansa. Kaurismäki on tietysti kuuluisa myös ihmisille, jotka seuraa elokuvapalkintoja, eli esimerkiksi Oscareita. Nää elokuvat on voittanut myös useita kansainvälisiä palkintoja — ei siis pelkästään suomalaisia. Ja erityisesti ne on menestynyt hyvin Cannesin elokuvajuhlissa, jota siis juhlitaan —tai jotka pidetään— täällä Euroopassa, Ranskassa. Mies vailla menneisyyttä oli myös ehdolla parhaaksi ulkomaiseksi elokuvaksi Oscareissa, mutta ei sitä ikävä kyllä sitten voittanut.

 

Kuten aina mulle voi laittaa kommentteja esimerkiksi Spotifyssä ja myös sähköpostitse. Mä otan mieluusti vastaan viestejä ja kehitysehdotuksia, sekä tietysti uusien jaksojen aiheita. Ensi viikolla mulla on paljon kiireitä, joten voi olla, että mä pidän ensi viikon vapaata tästä podcastista. Uusi jakso siis viimeistään kahden viikon päästä. Linkki tän jakson käsikirjoitukseen sekä tän podcastin Buy me a coffee -sivustolle ja mun sähköposti löytyy tän jakson kuvauksesta.

 

Kiitos kun kuuntelitte. Ensi kerralla on taas uusi aihe, joten siihen asti: moi moi!

 

*Erittäin puhekielinen tapa sanoa ”tällä tavalla”