Jakso 44: Kannattaako tekoälyä käyttää suomen opiskelussa?

 Moikka ja tervetuloa kuuntelemaan Helppoa suomea -podcastia! Helppoa suomea on podcast suomen kielen opiskelijoille, jossa mä puhun vähän helpommalla puhekielellä esimerkiksi Suomen kulttuurista ja kielten opiskelusta. Tän podcastin jokaisesta jaksosta on tekstiversio -eli käsikirjoitus- jota voi lukea vaikka sitten samaan aikaan kun kuuntelee tätä itse jaksoa. Tätä podcastia voi myös tukea Buy me a coffee -sivustolla. Kaikki tarvittavat linkit ja mun sähköpostiosoite löytyy tän jakson kuvauksesta.

No niin, tervetuloa siis jaksoon numero 44. Viime viikon jaksossa mä kerroin, että mä olin just muuttanut. Eli siis muuttanut uuteen kotiin. Nyt arki täällä uudessa kodissa on jo aika normaalia. Joitain laatikoita on vielä, jotka pitäisi purkaa. Eli ihan vielä muutto ei ole täysin valmis. Mulla ei myöskään vieläkään ole mun toimistossa —jossa mä yleensä haluaisin äänittää— ei ole verhoja, joten mä äänitän makuuhuoneesta. Täällä nimittäin on verhot. Mä muistan, kun koronaviruspandemia alkoi, niin jotkut suomalaiset teki etätöitä, tai ainakin osallistui videoneuvotteluihin —siis videopuheluihin— saunasta. En oo vielä kokeillut, kuinka hyvä äänenlaatu saunassa olisi. Pitäisi varmaan joskus kokeilla. Mutta tosiaan, muuton suhteen on jo parempi tilanne. Ja mun hauislihaksetkaan ei ole enää kipeät. Tai ainakaan siitä muutosta johtuen.

Tällä viikolla Suomessa on ollut jo vähän lämpimämpää myös. Eli ei ole ollut niin paljon pakkasta. Viime viikolla (vai toissaviikolla?) Etelä-Suomessa oli myös tosi kylmä, jopa -20 astetta tai ainakin lähelle. Mutta nyt täällä uskaltaa jo lähteä ulos pidemmäksikin aikaa, ja on ihan kiva, että ei oo ihan niin kylmä.

Viime viikolla mä törmäsin myös yhteen erikoiseen ilmiöön Youtubessa. Eli mä löysin erikoisen tai yllättävän asian. Youtubeen oli ilmestynyt uusi suomenkielinen podcast. Mutta se erikoinen asia siinä oli, että se oli tekoälyllä tehty. Tekoäly on tosiaan suomeksi tekoäly, vaikka joskus puhutaan myös AI:sta, sen englanninkielisen lyhenteen mukaan. No, kuitenkin, se podcast oli siis täysin tekoälyllä tehty. Sen kuvake oli tekoälyllä tehty ja kaikki se puhe oli tekoälyllä tehty. Aika selkeästi myös tekoälyllä tehty. Eli mä luulen, että melkein kaikki huomaa ja ymmärtää, että se on tekoälypodcast. Mutta sitä ei kerrottu missään. Huvittavaa tai hauskaa siinä oli se, että suomeksi sen kanavan nimi oli suurin piirtein ”aitoa suomea -podcast”.

Ja jotkut teistä on ehkä huomannut, että mä en ole kauheasti puhunut tekoälystä tässä podcastissa. Siis tähän asti. Tällä hetkellä tuntuu, että tekoälystä puhutaan ihan kaikkialla. Ja ihan koko ajan. Uutisissa puhutaan tekoälystä, työpaikoilla puhutaan tekoälystä ja sosiaalisessa mediassa puhutaan tekoälystä. Ja ilmeisesti osa ihmisistä käyttää tekoälyä tosi paljon. Ja toisaalta osa ihmisistä näyttää vihaavan tekoälyä. Ja mä luulen, että osa teistä varmaan huokaisi hyvin syvään, kun huomasi, että tän jakson aiheena on tekoäly. ”Ei taas tätä”.

Ja mun mielestä se on hyvin ymmärrettävää. Mä ymmärrän sen tosi hyvin. Mä oon itsekin aika väsynyt tähän kaikkeen tekoälypuheeseen. Tai tekoälykeskusteluun. Ja tosiaan: yleensä kun mä puhun tekoälystä tässä jaksossa, niin pääosin mä puhun näistä generatiivisista kielimalleista. Näitä erilaisia tekoälyjärjestelmiä —siis systeemejä— on tosi paljon, mutta tällä hetkellä eniten puhutaan just näistä generatiivisista kielimalleista —suurista kielimalleista— eli siis esimerkiksi ChatGPT:stä tai Googlen Geministä tai sitten vaikka ranskalaisen Mistralin Le Chatista tai muista vastaavista kielimalleista. Tai ainakin me maallikot puhutaan näistä. Eli tavalliset ihmiset. Maallikot, me muut kuin asiantuntijat.

Ja nyt puhutaan siis tosi paljon esimerkiksi siitä, että miten tekoälyä voitaisiin käyttää erilaisissa töissä. Voitaisiin käyttää hyväksi erilaisissa töissä ja miten niillä voitaisiin teettää erilaista työtä. Ja esimerkiksi pelätään sitä, että tekoäly vie ihmisiltä töitä tulevaisuudessa. Tai ehkä jo nyt. Ja nää kielimallit kirjoittaa esimerkiksi englantia jo tosi hyvin. Ja nää tekoäly-yritykset —eli firmat— menestyy pörssissä nyt tosi hyvin. Eli niissä on paljon rahaa kiinni. Tai niihin sijoitetaan paljon rahaa. Jopa niin paljon rahaa, että monet pelkää, että meillä on kupla. Tekoälykupla. AI-kupla. Kupla —eli englanniksi bubble— on siis sellainen asia, joka kasvaa tosi paljon, kunnes se hajoaa. Eli puhkeaa. Ja se siis tarkoittaa, että jos meillä on tekoälykupla, niin se on valtava ongelma niille ihmisille, jotka on sijoittanut rahaa näihin tekoälyfirmoihin. Ja ikävä kyllä se on valtava ongelma meille muillekin.

Ja tietysti tekoälyyn liittyy muitakin tosi isoja ongelmia. Esimerkiksi ne tarvii tosi paljon sähköä. Niin paljon, että sähkön hinta todennäköisesti kasvaa tulevaisuudessa, ainakin siis, jos sitä sähköä ei jotenkin saada tosi paljon lisää. Ja sitten on se ongelma, että näille kielimalleille, näille suurille kielimalleille, on annettu paljon materiaalia, jota ei ehkä olisi pitänyt. Siis materiaalia, jossa on tekijänoikeudet. Eli siinä on tekijänoikeusongelma. Englanniksi siis puhutaan kopiointioikeuksista, copyright, mutta suomeksi tosiaan puhutaan tekijänoikeuksista.

Ja varmasti näistä erilaisista ongelmista ja tekoälyyn liittyvistä asioista voisi tietysti puhua vaikka useamman jakson verran. Mutta tänään mä ajattelin siis puhua erityisesti näistä generatiivisista kielimalleista ja siitä, että miten niitä voisi käyttää hyväksi kielten opiskelussa. Tai yleensäkin – kannattaako niitä käyttää kielten opiskelussa? Tai ehkä vielä tarkemmin – suomen opiskelussa.

Koska tietysti tän puheen pitää olla spesifisti suomen opiskelusta. Nää kielimallit toimii ilmeisesti niin, että niille annetaan todella todella paljon erilaista materiaalia. Sitten ne käyttää sitä materiaalia, jonka pohjalta ne tekee uusia lauseita. Eli uutta materiaalia. Mutta suomi on tietysti tosi pieni kieli. Ja se tarkoittaa sitä, että sellaista materiaalia on tosi vähän. Tai ainakin paljon vähemmän, kuin mitä isommista kielistä. Eli esimerkiksi englannista tai espanjasta. Ja ilmeisesti sen takia nää kielimallit ei toimi niin hyvin suomeksi.

Ja käytännössä se siis tarkoittaa sitä, että tekoälyn avulla suomen opiskelu on siis vaikeampaa, kuin vaikka englannin tai espanjan. Noh, jonkin verran ainakin näille yleisimmille kielimalleille on annettu myös suomea. Ja se tarkoittaa myös sitä, että ne on parempia nykyään suomen kielessä. Ja varmasti tulee olemaan vielä parempia tulevaisuudessa. Jos mä muistan oikein, niin kun se ensimmäinen ChatGPT-versio julkaistiin, niin se sanoi, että se osaa suomea vain vähän. Rajatusti. Ja käytännössä se osasi suomea aika vähän. Nykyään tää ongelma on siis jo pienempi ja useimmat kielimallit osaa jo enemmän suomea.

Ja yksi mun mielestä mielenkiintoinen mahdollisuus näitten kielimallien kanssa on se, että niiden kanssa voi puhua. Eli on tämmöinen puhumisominaisuus. Eli siis sellainen ominaisuus, että niiden kanssa voi jutella. Ja tää on sellainen ominaisuus, mitä mä oon itsekin vähän kokeillut. Eli jossain vaiheessa mä juttelin tekoälyn kanssa vähän joka päivä japaniksi. Mä puhuin japaniksi ja se tekoäly vastasi japaniksi. Myös japania ne osaa mun mielestä aika hyvin. Eli mä en esimerkiksi huomaa mitään ainakaan kovin isoja ongelmia. Ja totta kai se ei ole sama asia, kuin ihmisen kanssa juttelu, mutta ehkä se voi olla ihan toimiva raktaisu, jos vaikka jännittää tosi paljon oikeitten ihmisten kanssa puhumista. Eli tottuu siihen puhumiseen. Vaikka sitten sen tekoälyn kanssa.

Mutta yksi ongelma suomen kanssa on se, että nää ei toimi niin hyvin suomeksi. Ja suurin ongelma siinä puheessa on se, että näiden kielimallien intonaatio —sanojen ja lauseiden paino— on tosi usein väärin. Siitä seuraa se, että tää tekoälyn puhe kuulostaa melkein oikealta, mutta ei kuitenkaan oikealta. Eli ainakin mun mielestä tästä tulee se ilmiö, mitä englanniksi sanotaan nimellä ”uncanny valley”. Se on suomeksi kai nimeltään ”outo laakso”, mutta suomeksikin käytetään tätä uncanny valley -termiä. Se on siis semmoinen ilmiö, missä joku robotti tai tekoäly on melkein niin kuin ihminen, mutta ei kuitenkaan ihan. Ja se sitten aiheuttaa epämukavan olon.

No yksi suhteellisen toimiva asia tällä hetkellä on ihan vaan tekstin tekeminen. Eli tekoälyltä voi pyytää, että se tekisi lauseita tai vaikka tarinoita. Ja siitä on parasta se, että sen voi pyytää omalle tasolle sopivaksi. Eli esimerkiksi pyytää, että ”kirjoita suomeksi tarina, joka on B1-tasolla, ja siinä on 300 sanaa”. Sitten voi myös pyytää, että se muistikortteja semmoisista sanoista, mitä sä et siinä tuntenut. Ja sä voit laittaa ne suoraan esimerkiksi siihen Anki-sovellukseen. No, myös tekstissä on tällä hetkellä jonkin verran ongelmia ja nää kielimallit käyttää tosi paljon anglismeja, eli englannista suoraan käännettyjä lauseita. Ne on tosi tämmöisiä epäluonnollisia lauseita, mitä suomalaiset ei siis yleensä käyttäisi.

Toki sitten tekoälyä voi pyytää myös selittämään jotain suomen kielioppisääntöjä. Mutta, niin kuin tiedätte, tämmöisissä asioissa ongelma on usein se, että nää kielimallit hallusinoi tosi usein. Tai satuilee. Keksii omiaan. Eli kertoo hyvin itsevarmasti, että näin tämä asia on, vaikka ne olisi väärässä. Ne ei siis tiedä, milloin ne on väärässä, tai milloin ne valehtelee, tai milloin ne satuilee. Tää on varmaan tosiaan kaikille tuttu, ketkä on käyttänyt tekoälyä. Tuttu ongelma. Ja se on varmasti suurin syy siihen, että mä en itse oikeastaan käytä tekoälyä kovin paljon. Suomen opiskelijoille tietysti tää on ongelma sen takia, että sä kysyt sellaisia asioita, mitä sä et itse tiedä. Ja se tarkoittaa sitä, että silloin ei voi tietää, mikä on satuilua ja mikä ei.  Ja jos tietää, niin sitä ei tarvii kysyä siltä tekoälyltä.

Eli mun oma vastaus tähän kysymykseen, kannattaako tekoälyä käyttää suomen opiskelussa, on se, että: se riippuu. Varmaa on, että tekoälyä ei tarvitse käyttää suomen opiskelussa. Aina on parempi käyttää ihmisten tekemiä materiaaleja ja kuunnella oikeitten ihmisten puhetta. Tuhannet ihmiset on oppinut suomea ilman tekoälyä ja se on nykyään helpompaa kuin koskaan. Siis sen takia, että meillä on niin paljon myös ihmisten tekemää materiaalia. Helppoa ja nopeata se todennäköisesti ei ole. Oli sulla sitten tekoäly tai ei.

Mutta samalla on tietysti totta, että suomeksi sitä opiskeluun sopivaa materiaalia on vielä liian vähän. Mä tietysti yritän tässä tehdä oman osani, mutta tämmöistä materiaalia voisi olla vielä paljon, paljon enemmän. Ja tietysti joillekin opiskelijoista tääkin podcast on liian vaikea. Ja se tarkoittaa sitä, että sopivaa materiaalia ei välttämättä löydy omalle tasolle. Ja sen takia tekoälystä voi joskus olla hyötyä suomen opiskelussa. Jos siis ei välitä näistä ongelmista, mitä tekoälyllä on ja ymmärtää, että se tekee tosi paljon virheitä, niin mun mielestä sitä voi käyttää opiskelun apuna. Mutta ainakaan nyt, tätä jaksoa äänittäessä, helmikuussa 2026, mun mielestä tekoälyn hyöty suomen opiskelussa on aika pieni.

Mutta tästä on varmasti monia mielipiteitä. Kertokaa kommenteissa teidän mielipiteenne. Ja kertokaa, miten te käytätte tekoälyä. Jos mä unohdin jonkun tosi hyvän tavan käyttää tekoälyä, niin kertokaa se mulle. Ja jos teidän mielestä tekoäly on paholaisen keksintö, niin kertokaa sekin.

Kuten aina, mä otan mieluusti teidän palautetta, eli viestejä ja kehitysehdotuksia, sekä tietysti uusien jaksojen aiheita. Viime aikoina on tullut taas tosi paljon tosi ihania viestejä, joten kiitos tosi paljon teille kaikille. Linkki tän jakson käsikirjoitukseen sekä tän podcastin Buy me a coffee -sivustolle ja mun sähköposti löytyy tän jakson kuvauksesta.

Kiitos kun kuuntelitte. Ensi kerralla on taas uusi aihe, joten siihen asti: moi moi!