Jakso 48: Miten päästä suomen puhumisen pelosta?

 Moikka, ja tervetuloa kuuntelemaan Helppoa suomea -podcastia. Helppoa suomea on podcast suomen kielen opiskelijoille, jossa mä puhun vähän helpommalla puhekielellä, esimerkiksi Suomen kulttuurista ja kielten opiskelusta. Tätä podcastia voi tukea Buy me a coffee -sivustolla. Linkki sinne, ja tämän jakson käsikirjoitukseen löytyy tämän jakson kuvauksesta.

No niin, tervetuloa taas uuteen jaksoon. Viime jaksoissa mä oon vähän kokeillut uutta formaattia tälle podcastille, eli uutta muotoa tälle podcastille. Mä oon tehnyt semmoisia vähän vapaammin puhuttuja jaksoja. Elikkä jaksoja, missä mulla on yksi aihe, joku tietty aihe, mutta ei selvää käsikirjoitusta valmiina. Elikkä mä vähän niin kuin improvisoin sitä mun aihetta. Tai sitä, mitä mä puhun. Elikkä periaatteessa mä vähän niin kuin yhdistelen niitä kahvitauko-jaksoja ja sitten näitä perinteisiä jaksoja, missä mulla on käsikirjoitus ja joku tietty aihe. Nää on mulle vähän helpompia tehdä. Elikkä ne on vähän kevyempiä tehdä, koska mun ei tarvii kirjoittaa sitä käsikirjoitusta etukäteen. Siinä meni aina aika paljon aikaa. Elikkä nyt mä tarviin vaan miettiä joku aihe, ja sitten tietysti se, että mitä mä siitä aiheesta suurin piirtein haluan sanoa.

Voi kuitenkin olla, että nää jaksot on vähän vaikeampia. Eli mun puhe voi olla vähän vaikeammin ymmärrettävää näissä jaksoissa. Joten, jos tästä podcastista on tullut sulle liian vaikee, niin mä oon pahoillani. Mutta nää on sen verran mukavampia mulle tehdä, että mä luulen, että mä pysyn tässä formaatissa vielä aika pitkään.

Mutta mä luulen kuitenkin, että tämmöisessä formaatissa on paljon hyötyjä myös teille kuuntelijoille. Varsinkin, jos te ootte ehkä vähän edistyneempiä. Elikkä esimerkiksi keskitasolla. Mä oon… Mun puhe on vähän luonnollisempaa. Eli koska mä improvisoin, niin puhun hyvin lähelle sitä tapaa, miten mä puhun muille suomalaisille esimerkiksi. Elikkä mä puhun aika luonnollisesti. Vähän hitaammin ja tietysti miettien vähän helpompia sanoja.

Toisaalta myös mun virheet on vähän luonnollisempia. Elikkä jos mä teen virheitä, niin mä en editoi niitä välttämättä pois. Vaan mun mielestä on tärkeätä myös teille, että miten natiivit —miten suomenkieliset ihmiset— tekee virheitä. Ja miten he korjaa niitä sinä aikana, kun he puhuu.

Ja tietysti, koska tää on puhekielinen podcast, niin tän podcastin tärkein tavoite on, että te kuuntelijat opitte ymmärtämään puhekielistä suomea. Joka siis on vähän erilaista kuin kirjakielinen suomi, niin kuin varmasti tiedätte. Eli tämän podcastin tarkoituksena on, että te opitte ymmärtämään suomea ja mun mielestä myös se, että te opitte tuottamaan —eli puhumaan— puhekielistä normaalia suomea.

Ja tämän päivän jaksossa mä ajattelin puhua taas vähän puhumisesta ja puhumisen opettelusta. Ja erityisesti siitä, että miten päästä puhumisen pelosta. Eli siitä tunteesta, kun osaa jo vähän suomea, mutta ei uskalla puhua sitä. Eli haluaisi puhua suomea —haluaisi päästä puhumaan suomea suomalaisten kanssa— mutta ei kuitenkaan vielä uskalla puhua.

Ja aikaisemminhan mä oon tehnyt ainakin pari jaksoa mun parhaista vinkeistä puhumisen harjoitteluun. Eli jos tää aihe kiinnostaa sua ja sä et oo vielä kuunnellut niitä jaksoja, niin kuuntele ne ehkä ensin.

Tänään mä ajattelin puhua enemmänkin siitä, jos on psykologinen este puhumiselle. Eli on harjoitellut jo puhumista, osaa jo suomea jonkin verran, mutta kuitenkaan ei uskalla puhua. Ja mä en tietysti ole psykologi, eikä mä aio puhua mistään patologisesta, vaan enemmänkin semmoisesta niin kuin kaikkia opiskelijoita jonkin verran koskevasta asiasta. Eli siitä, että ei vaan uskalla puhua, vaikka jo jonkin verran osaa suomea.

No tietysti kaikilla opiskelijoilla tätä ongelmaa ei ole. Eli jos sä oot tosi ekstrovertti ihminen luonteeltasi —eli ulospäin suuntautunut— niin silloin välttämättä ei koe tämmöistä ongelmaa. Silloin saattaa jo puhua, vaikka ei vielä osaisikaan puhua. Ja se on tietysti hyvä juttu.

Mutta mun ensimmäinen vinkki tänään on se, mikä mua on kaikkein eniten auttanut. Eli se, että kannattaa kuunnella lisää, tai yleensäkin kannattaa opiskella vielä lisää. Eli mulle itselle kaikkein eniten ongelmia on aiheuttanut se, että mun osaaminen ei ole vielä ollut niin hyvällä tasolla, että mä pystyisin luontevasti tuottamaan sitä puhetta. Eli pystyisin puhumaan luonnollisesti. Ja se on aiheuttanut mulle stressiä. Ja sen takia mä en ole uskaltanut puhua edes sitä vähää, mitä mä olisin osannut puhua.

Ja mun mielestä kuuntelu nimenomaan on erityisen hyvä tämän ongelman ratkaisemiseen. Kuten mä oon jo aika monessa jaksossa varmasti puhunut, niin meidän aivot oppii kieltä alitajuntaisesti. Eli ilman, että me sitä tiedetään. Eli jos sä kuuntelet jotain ymmärrettävää, tai jotain mitä sä suurin piirtein ymmärrät, niin silloin sun aivot työskentelee koko ajan ymmärtääkseen enemmän. Ja aivot myös oppii sitä kieltä ja sen sääntöjä intuitiivisesti. Vaikka sä et osaisi kertoakaan, että mikä se kielioppisääntö esimerkiksi on, niin silti sä pystyt puhumaan ja käyttämään sitä kielioppisääntöä. Sun aivot on oppinut sen säännön alitajuntaisesti.

Ja sitten toisena mä ajattelin puhua siitä, mikä mun mielestä on yksi iso asia tähän ongelman taustalla. Ja se on mun mielestä kouluopiskelu tai kurssit. Ja varsinkin sellaiset kurssit, mistä saa arvosanan. Eli sun kieli arvotetaan jotenkin. Sanotaan, että sä oot tehnyt virheitä, tai et vielä osaa tätä kieltä. Ja mä luulen, että siitä tulee paljon semmoista psykologista haittaa monelle kielen opiskelijalle. Eli tulee liian tietoiseksi siitä, että mitä virheitä tekee. Ja sen takia, koska ei vielä osaa täydellisesti puhua —ei pysty puhumaan virheettömästi— niin sitten ei uskalla puhua ollenkaan.

Ja mikä tän asian ratkaisisi —mun mielestä— on se, että pitää olla rento juttelukaveri. Eli pitää olla semmoisia tilanteita ja semmoisia ihmisiä, joiden kanssa pystyy puhumaan rennosti.

Mä ehkä mainitsin tämän toisessa niistä puhumisen harjoittelujaksoista. Mutta tää on mun mielestä aika tärkeätä. Eli jos sun mielestä ne koulukurssit on stressaavia ja/tai sä koet puhumisen niissä stressaavaksi, niin se tarkoittaa, että sulla pitäisi olla semmoinen tilanne myös harjoitella sitä suomen puhumista, missä sä et stressaa niin paljon. Ja mieluusti semmoinen, missä sua ei myöskään korjata. Koska se korjaaminen kertoo, että nyt sä teit virheen. Nyt sä teit virheen. Ja silloin se puhumisen harjoittelu ei ole enää niin rentoa. Eli tämä rento juttelukaveri tietysti voi olla ihan kaveri. Tai vaikka yksityisopettaja. Tai vaikka naapurin mummo. Jos asuu siis Suomessa.

Mutta aina sen ei tarvii olla kuitenkaan ihminen. Eli mun kolmas asia, mitä mä ajattelin puhua tänään, on se, että ääneen voi puhua —voi harjoitella ääneen puhumista— kenelle vaan. Jopa yksin voi puhua ääneen. Eli sä voit puhua sun lemmikeille, sun koiralle, sun kissalle, sulle itsellesi, vaikka huonekasveille, joita sulla saattaa olla. Mutta kuitenkin on tärkeää, että puhuu ääneen ilman, että kukaan korjaa.

Eli se tarkoittaa tietysti myös sitä, että itsekään ei saa miettiä niitä virheitä ihan kauhean paljon. Elikkä pitää pystyä puhumaan rennosti, ja se tarkoittaa sitä, että myös itse puhumalla saattaa päästä tästä esteestä yli.

Toinen tapa harjoitella puhumista ääneen on lukeminen ääneen. Varsinkin keskitason opiskelijoille —keskitasolta eteenpäin— mä suosittelisin kirjojen lukemista tai mitä tahansa lukemista säännöllisesti. Se on myös erityisen hyvä tapa oppia kieltä mun mielestä.

Mutta ääneen puhuminen tai ääneen lukeminen on vähän erilaista. Mutta se on kuitenkin tosi hyvä tapa saada semmoinen tilanne, missä pystyy puhumaan jopa ihan täydellisiä lauseita. Koska ne lukee siellä kirjassa.

Ja sitten vähän liittyen tähän rentoon juttelukaveriin on semmoinen vinkki, että pitäisi löytää onnistumisen elämyksiä. Eli pitäisi saada semmoisia tilanteita, missä oikeasti tuntuu siltä, että ”hei, mähän osaan tätä”. Vaikka edelleenkään ei puhuisi täydellisesti eikä ymmärtäisi Suomea täydellisesti, niin silti ymmärtäisi, että ”musta on tullut parempi suomessa ja osaan jo jonkin verran.” No, ehkä se vaatii myös semmoista armollisuutta. Eli pitää olla itselleen ystävällinen ja pitää ymmärtää, että on parantunut suomen kielessä ja että osaa sitä jo jonkin verran.

Mutta nämä onnistumisen elämykset on hyödyllisiä ja tarpeellisia mielestä missä tahansa uudessa taidossa ja erityisesti ehkä kielen oppimisessa. Eli pitää tulla semmoinen tunne, että mä oon oppinut ja mä osaan tätä ainakin jo jonkin verran.

Sitten joskus, kun tästä aiheesta puhutaan, niin monet mainitsee alkoholin. Jos se sua auttaa, niin mikäs siinä? Ainakin jos juo vähän alkoholia, niin ehkä se voi auttaa. Se voi viedä sitä inhibitiota pois. Henkilökohtaisesti mä en tykkää tästä. Eli jos mä esimerkiksi juon alkoholia mun norjalaisten kavereiden kanssa, niin mua lähinnä ärsyttää se, että mun aivot ei enää toimi niin hyvin. Ja mä en pysty puhumaan enää niin hyvin kuin mä voisin ilman sitä alkoholia. Eli alkoholi ei missään nimessä ole tarpeellista. Mutta jos se on semmoinen asia, millä sä pystyt ainakin silloin tällöin rentoutumaan, niin ehkä sitä yhden kaljan —yhden oluen— juoda ja sen takia puhua vähän paremmin suomea.

Ja viimeinen asia, mistä mä haluaisin tänään puhua, on se, että suomeksi puhuminen pitää päättää. Pitää päättää, että nyt mä puhun suomea mun kavereille. Tai kaupassa. Tai sille naapurin mummolle. Tai erityisesti sille työkaverille, jolle mä oon puhunut englantia jo todella pitkään. Eli se ei riitä, että osaa suomea, vaan jossain vaiheessa pitää päättää, että enää mä en puhu englantia. Vaan suomea. Ja se voi totta kai olla vaikeata, mutta se on siis pakko tehdä, jos haluaa oppia puhumaan suomea kunnolla.

Mutta mun mielestä se kannattaa ottaa haasteena. Eli sellaisena vaikeana asiana, mihin pitää motivoitua. Ja se hyvä puoli tässä on se, että jos tän haasteen voittaa, niin se on hyvästä myös muuten. Eli mun mielestä susta tulee vahvempi ihminen. Sellainen ihminen, joka päättää voittaa sen haasteen ja voittaa sen. Ja mä oon varma, että se tulee auttamaan myös muuten elämässä.

Eli tänään mä puhuin taas vähän suomen opiskelusta ja puhumisen pelosta. Eli siitä, että miten vihdoin uskaltaisi puhua suomea. No, nää ei tietenkään ole mitenkään täydellisiä tapoja, mutta mä luotan aina siihen, että jos jaksaa jatkaa opiskelua, niin myös oppii puhumaan. Eli jos vaan jaksaa kuunnella tarpeeksi, lukea tarpeeksi tai muuten opiskella suomea, niin oppii myös puhumaan lopulta ainakin. Ja tosiaan tää on semmoinen asia, mikä oppiminen auttaa elämässä myös muuten. Ja se on mun mielestä aika motivoivaa.

Kuten aina, mä otan mieluusti vastaan viestejä, kehitysehdotuksia ja muuta palautetta tästä podcastista. Linkki tän jakson käsikirjoitukseen, tän podcastin Buy me a coffee -sivustolle ja tän jakson käsikirjoitukseen löytyy tän jakson kuvauksesta.

Kiitos kun kuuntelit. Ensi kerralla on taas uusi aihe, joten siihen asti. Moi moi!