Jakso 50: Miksi Suomi on maailman onnellisin maa vuodesta toiseen?

Moikka, ja tervetuloa kuuntelemaan Helppoa -suomea podcastia. Helppoa suomea on podcast suomen kielen opiskelijoille, jossa mä puhun vähän helpommalla puhekielellä, esimerkiksi suomen kulttuurista ja kielten opiskelusta. Tää podcast on täysin suomenkielinen, joten jos sä et vielä ymmärrä kaikkea, niin kuuntele tää jakso uudestaa. Tai sitten sä voit lukea tän jakson käsikirjoitusta samalla kun kuuntelet tätä jaksoa. Tätä podcastia voi tukea Buy me a coffee -sivustolla. Linkki tän jakson käsikirjoitukseen, ja tänne Buy me a coffee -sivustolle löytyy tämän jakson kuvauksesta.

No niin, tervetuloa tän viikon jaksoon. Jaksa numero 50. Aika pitkällä ollaan. Eli tätä podcastia mä oon tehnyt jo kohta vuoden. Oikeastaan, varmaan näillä main viime vuonna mä aloitin miettimään, että mistä mä voisin jaksoja tämmöiseen podcastiin tehdä. Elikkä varmaan näillä main mä oon kirjoittanut ja ehkä jopa yrittänyt äänittää ensimmäisiä jaksoja. Eli siinä mielessä tää podcast mulle täyttää jo vuoden, vaikka viralliset synttärit onkin vasta toukokuussa.

No, viime viikolla mä puhuin vähän koiran omistamisesta ja koiran omistamiseen liittyvistä terveyshyödyistä. Ja vähän muustakin. Mutta tietysti kaikki ei rakasta koiria ja monilla saattaa olla myös huonoja kokemuksia koirista. Eli se on ihan normaalia, varsinkin jos tulee semmoisesta maasta, missä on paljon katukoiria. Eli kadulla asuvia koiria ja koiria, jotka tietysti saattaa olla vaarallisia.

Ja itse asiassa mäkin oon tavannut täällä Suomessa semmoisia ihmisiä, jotka pelkää koiria. Ja ehkä vinkkinä semmoisille ihmisille mä haluaisin sanoa, että koiria ei kannata katsoa silmiin. Eli jos sä haluat tarkkailla koiria tai jotain koiraa, joka tulee sua vastaan, niin ei kannata katsoa sitä silmiin. Mutta ehkä pidä sitä silmällä niin sanotusti sivusilmällä. Eli vähän ohi katsoen.

Sen lisäksi ei kannata juosta, vaan kannattaa käyttäytyä suhteellisen normaalisti. Koirat saattaa juoksemisen kokea jotenkin uhkaavana tai yllättävänä. Tai jopa leikkiin kutsuna. Eli he ajattelee, että sä haluat leikkiä sitten sen koiran kanssa. Ja kaikista näistä silmiin katsomisista ja juoksemisesta ja jotenkin epäluonnollisesta tai yllättävästä käyttäytymisestä voi koiralle tulla jotenkin yllättynyt olo. Eli niitä kannattaa välttää.

No, viime jaksossa mä puhuin varmoista kevään merkeistä. Eli asioista, joista voi tunnistaa, että Suomessa on kevät. Ja näyttää siltä, että yksi tämmöisistä varmoista kevään merkeistä on se, että Suomi valitaan maailman onnellisimmaksi maaksi. Tai oikeastaan siis tarkemmin: Maailman onnellisuusraportti julkaistaan. Ja siinä tuloksena on, että Suomi on maailman onnellisin maa.

Ja tää Maailman onnellisuusraportti herättää tietysti paljon kiinnostusta. Elikkä ihmiset on kovin kiinnostuneita siitä, että minkä takia Suomi on jo yhdeksättä vuotta peräkkäin maailman onnellisin maa. Eli kysymys on aika usein, minkä takia Suomi on vuodesta toiseen —vuodesta vuoteen— aina tämän onnellisuusraportin onnellisin maa.

Ja ehkä tänä vuonna jotenkin erityisesti on puhuttu siitä, että tää on vähän yllättävä tulos. Sen takia, että Suomen taloudella ei mene hyvin. Suomessa on erityisesti paljon työttömyyttä tällä hetkellä. Eli nähdään semmoinen ristiriita sen välillä, että on paljon työttömyyttä ja huono taloustilanne. Eli [Suomen] valtiolla ei ole niin paljon rahaa kuin haluttaisiin. Ja sitten toisaalta [Suomi] saa tässä onnellisraportissa kaikkein korkeimmat pisteet.

Ja mäkin oon tässä podcastissa jo useammassa jaksossa puhunut tästä Maailman onnellisuusraportista. Ja se on mullekin tosi mielenkiintoinen kysymys. Ja tietysti varmasti monelle muullekin suomalaiselle. Ja niin kuin mä oon sanonut, niin monet suomalaiset ei usko tän onnellisuusraportin tuloksiin. Tai sitten heillä on joku muu kritiikki sitä kohtaan. Esimerkiksi se, että tää ei oikeasti mittaa onnellisuutta. Mikä on ehkä ihan validi kritiikki. Koska se tietysti riippuu siitä, että miten onnellisuuden haluaa määritellä. Eli: mitä se onnellisuus sitten oikeasti on?

Ja ehkä tämmöistä kyselytutkimusta varten vielä relevantimpi kysymys —vielä tärkeämpi kysymys— on se, että: ”miten sä sitä mittaat?” Eli: mitä sun pitää ihmisiltä kysyä, että sä tiedät, kuinka onnellisia he on?

Ja niin kuin mä sanoin jo tässä jaksossa numero kolme, niin tässä kyselytutkimuksessa —eli tässä gallupissa— ei edes kysytä, kuinka onnellinen sinä olet. Vaan siinä pyydetään asettamaan oma elämä nollasta kymmeneen asteikolle. Eli periaatteessa kysytään, että kuinka tyytyväinen sä oot sun elämään. Tai että kuinka lähellä sun oma elämä on ihanteellista elämää, ideaalielämää.

Ja mä luulen, että tää johtuu siitä, että onnellisuus käsitetään niin eri tavalla. Eli eri ihmiset ja eri kulttuurit käsittää onnellisuuden eri tavalla. Eli silloin jos kysyttäisiin, kuinka onnellinen sä oot, asteikolla nollasta kymmeneen, niin saataisiin hyvin erilaisia vastauksia — sen takia, että ihmisten käsitys siitä, mitä on onnellisuus, on niin erilainen.

No, tässä on myös aika selkeä ongelma. Eli minkä takia sen onnellisuusraportin nimi sitten on ”Maailman onnellisuusraportti”? Vaikka se ei edes yritä suoraan mitata onnellisuutta.

Ja he, jotka tämän raportin tekee, tietää, että heillä on hyvin erilaisia määritelmiä.

Ja mäkin itse oon tehnyt joitain kansainvälisiä tutkimuksia. Eli semmosia tutkimuksia, missä on useampi maa mukana. Ja mun on pakko sanoa, että niitten tutkimusten tekeminen on aina vähän vaikeata. On aina vähän vaikeata arvioida, että mitataanko tässä samaa asiaa eri maissa. Ja mä luulen, että tää ongelma on vielä suurempi tämmöisissä kyselytutkimuksissa. Ja varsinkin silloin, kun se kysyttävä asia on niin kulttuurista riippuvainen kuin onnellisuus.

Mutta se ei mun mielestä vie pois sitä tosiasiaa —sitä faktaa— että Suomi on vuodesta vuoteen korkeimmalla sijalla tässä kyselytutkimuksessa. Ja mun mielestä se johtuu tietyistä asioista, mitkä liittyy Suomen kulttuuriin. Eli vaikka mä en oo sosiologi tai onnellisuustutkija, niin mä ajattelin tänään puhua siitä, että minkä takia mun mielestä Suomi on ensimmäisenä tässä kyselytutkimuksessa vuodesta vuoteen tai vuodesta toiseen.

Ja niin kuin mä oon sanonut aikaisemmissa jaksoissa, niin tän raportin tekijät itse sanoo, että suurin osa tän kyselyn tuloksista johtuu muutamasta asiasta. Ja ne asiat on semmoisia valtioon liittyviä systeemitason asioita. Eli järjestelmätason asioita. Semmoisia asioita mihin esimerkiksi politiikalla voi vaikuttaa. Eli esimerkiksi sitä, että kuinka paljon rahaa sillä valtiolla on. Tai kuinka vapaita sen valtion ihmiset on. Tai kuinka vähän korruptiota tähän kyselyyn vastaajien mielestä siinä valtiossa on.

Ja tää on mun mielestä hyvä asia. Eli mun mielestä on hyvä asia, että se raportti keskittyy semmoisiin asioihin, mihin voidaan politiikalla vaikuttaa. Mihin voidaan demokratian avulla vaikuttaa.

Mutta tän raportin tekijät sanoo myös, että nää tekijät ei selitä kaikkea. Eli on paljon semmoisia asioita, mitkä ei ratkea näillä asioilla. Ja itse asiassa he arvioi, että noin kolme neljäsosaa —eli 75% prosenttia— selittyy näillä tekijöillä.

Ja se itse asiassa tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Länsi-Euroopassa kaikki maat olisi suurin piirtein samalla tasolla näissä tekijöissä. Eli niitä eroja, mitä on Länsi-Euroopan [maiden] välillä, ei voida selittää näillä tekijöillä. Ja se ehkä tarkoittaa sitä, että on kulttuuriin liittyviä asioita, mitkä vaikuttaa tähän tän kyselyn tuloksiin. Mitkä ei siis selity näillä tän raportin mittaamilla tekijöillä.

Ja siinä jaksossa numero kolme mä en vastannut tähän kysymykseen. Eli mä jätin avoimeksi sen kysymyksen, minkä takia mun mielestä Suomi on korkeammalla sijoituksella tässä kyselyssä kuin esimerkiksi muut Pohjoismaat. Tai siis myös muut Länsi-Euroopan maat.

Ja tietysti, koska sitä ei ole tutkittu, niin sitä ei voi varmaksi tietää. Eli tämä on vaan mun mielipide. Mutta mä luulen, että suomalaisessa kulttuurissa on semmoisia asioita, mitkä vaikuttavat siihen, että ihmiset kokevat olonsa onnellisemmaksi. Ainakin sen mukaan, miten tää raportti ja myös minä sen määrittelee.

Ja yksi semmoinen tekijä on ehkä suomalainen vaatimattomuus. Suomessa ei näytetä ulospäin esimerkiksi rikkautta tai rahaa. Eli Suomessa on vallalla tämä niin sanottu Janten laki, josta mä puhuin myös jossain aikaisemmassa jaksossa. Ja muutenkin, koska suomalaiset on aika vakavia, eikä suomalaiset näytä tunteita niin paljon ulospäin, eikä esimerkiksi näytä kovin onnellisilta, niin ehkä erikoisestikin tää saattaa vaikuttaa siihen, että ihmiset kokee, että juuri hänen elämänsä on hyvää.

Eli koska me verrataan toisiamme toisiin ihmisiin. Meidän naapureihin ja muihin ihmisiin, varsinkin [heihin] jotka asuvat samassa maassa. Niin jos meidän elämä tuntuu oikein hyvältä, ja muut ihmiset ei näytä niin onnellisilta, niin silloin ehkä mun oma elämä on ainakin verrattain parempaa. Silloin mä voin vastata tämmöiseen kysymykseen korkeammalla luvulla. Eli korkeammalla numerolla.

Ja tällä vaatimattomuudella —tällä suomalaisella vaatimattomuudella— saattaa olla myös toinen vaikutus. Ja se toinen vaikutus on ehkä jopa tärkeämpi. Suomalaiset ei nimittäin sen takia ole niin kunnianhimoisia. Eli täällä ei haluta olla todella, todella rikkaita. Tai todella, todella kuuluisia. Vaan täällä tyydytään siihen mitä on. Eli ollaan tyytyväisiä, kun normaalin elämän normaalit asiat on hyvin.

Eli jos jossain toisessa kulttuurissa voidaan kuvitella, että ”mun elämä on täydellistä, mun elämä on täydellinen numero kymmenen vasta kun mä oon rikas. [Vasta kun] mulla on miljoonia rahaa ja kolme Ferraria autotallissa”, niin Suomessa se täydellinen numero kymmenen tulee ehkä täyteen vähän pienemmistä asioista.

Ja itse henkilökohtaisesti mä luulen, että tää on hyvä asia. Eli mä luulen, että tää on hyväksi suomalaisten psyykelle, suomalaisten mielenterveydelle. Eli ollaan tyytyväisiä ihan normaaliin hyvään elämään.

Ja tää on varmasti jossain määrin tylsä vastaus siihen, että miltä takia Suomi on maailman onnellisin maa vuodesta toiseen. Mutta mä oon silti sitä mieltä, että se selittää paljon enemmän kuin esimerkiksi sauna tai suomalainen sisu.

Varmasti kaikki tän podcastin kuuntelijat tietää ja ymmärtää, että Suomi ei oo mikään utopia. Suomi ei oo mikään täydellinen satumaa. Mutta silti täällä voi elää ihan hyvää elämää. Ja voi olla tyytyväinen siihen elämään. Ainakin keskimäärin.

Eli tänään mä puhuin taas vähän tästä Maailman onnellisuusraportista ja niistä asioista, jotka mun mielestä vaikuttaa siihen, että Suomi on maailman onnellisin maa vuodesta toiseen. Vai maailman tyytyväisin maa? Mitä sen sitten haluaakaan sanoa. No tänä vuonna mä oon myös kuullut tämmöistä kritiikkiä, että tässä kysytään pelkästään Suomen kansalaisilta ja vastaukset olis varmasti hyvin erilaisia, jos esimerkiksi maahanmuuttajilta kysyttäisiin samaa. Ja itse asiassa tässä kyselyssä otetaan tässä maassa asuvia ihmisiä mukaan. Eli periaatteessa mukana pitäisi olla myös maahanmuuttaja. Vuonna 2018 on itse asiassa tehty myös semmoinen analyysi, missä eriteltiin myös maahanmuuttajien tulokset. Ja myös niissä näyttää siltä, että Pohjoismaissa ihmiset on hyvin tyytyväisiä, oli he sitten maahanmuuttajia tai ei. Toki, siitä on jo pitkä aika, eli melkein kymmenen vuotta. Ja olisi ihan mielenkiintoista nähdä, onko ne tulokset muuttunut,

Kuten aina, mä otan mieluusti vastaan teidän viestejä, palautetta ja erityisesti uusien jaksojen aiheita. Kuten mä sanoin alussa, niin linkki tän jakson käsikirjoitukseen ja tän podcastin Buy me a coffee -sivustolle löytyy tän jakson kuvauksesta. Muistakaa seurata tätä podcastia ja jättäkää arvostelu.

Ensi kerralla on taas uus aihe, joten siihen asti: moi moi!