Jakso 52: Onko paha jos kuulostaa ulkomaalaiselta?

Moikka, ja tervetuloa kuuntelemaan Helppoa suomea -podcastia. Tää podcast on tarkoitettu suomen kielen opiskelijoille, jotka haluaa kuunnella vähän helpommalla puhekielellä asiaa esimerkiksi suomen kulttuurista ja kielten opiskelusta. Tätä podcastia voi tukea Buy me a coffee -sivustolla. Ja perinteisten kanavien lisäksi tämä podcast löytyy nykyään myös YouTubesta. Linkki sinne YouTube-kanavalle, Buy me a coffee -sivustolle ja tämän jakson käsikirjoitukseen löytyy tämän jakson kuvauksesta.

Ja kovasti kiitoksia teille, jotka olette tukenut tätä podcastia. Se ja kaikki kivat kommentit ja viestit motivoi mua kaikkein eniten jatkamaan tätä podcastia. Eli kiitos tosi paljon siitä. Ja motivaatiosta puheen ollen joku aika sitten kuuntelija laittoi mulle viestiä, että hän harkitsee oman podcastin tekemistä omalla kielellään. Eli tämmöinen helposti ymmärrettävä podcast, mutta eri kielellä. Eli tästä Helppoa suomea -podcastista inspiraatioita saanut podcast. Tää oli tosi mukava kuulla. Eli tosi hienoa, jos tämä podcast voi inspiroida myös muiden kielien opiskelijoita.

No, totta kai tämä Helppoa suomea -podcast on saanut inspiraatiota niistä podcasteista, joita mä oon kuunnellut. Eli tää on tämmöinen podcastien ketju. Helposti ymmärrettävien podcastien ketju. Joka nyt sitten ehkä kasvaa taas yhdellä podcastilla.

Ja tänään mä ajattelin taas puhua vähän kielten opiskelusta ja erityisesti semmoisesta kysymyksestä, että onko paha, jos kuulostaa ulkomaalaiselta? Tai oikeastaan tän kysymyksen voisi siis kysyä myös, että onko paha, jos on ulkomaalainen aksentti?

Eli suomen kielessä käytetään sekä tätä aksentti-sanaa, että sitten myös korostus-sanaa, eli puhutaan ulkomaalaisesta korostuksesta. Ja mun käsittääkseni se tarkoittaa sitä erityisesti, että yrittää käyttää sitä painoa ja sitä tapaa lausua niitä suomen kielen sanoja, jotka löytyy siitä omasta kielestä. Eli yrittää tavallaan soveltaa oman kielen lausuntasääntöjä ja painotussääntöjä suomen kieleen. Jolloinka sitten se puhe [ja] sanat kuulostaa vähän erikoiselta tai ei ainakaan suomalaisille niin tutuilta.

No, jos mietitään ulkomaalaiselta kuulostamista tai jos sun suomi kuulostaa ulkomaalaiselta, niin periaatteessa se voisi mun mielestä tarkoittaa ainakin kolmea asiaa. Elikkä tätä väärää korostusta tai ulkomaalaista korostusta, ja sitten ehkä sitä, että varsinkin tekee taivutusvirheitä suomen kielen sanojen kanssa. Ja sitten kolmantena sitä, että jotkut vaikeat suomen kielen äänteet ei onnistu tai ne ääntää jotenkin eri tavalla kuin mitä suomalaiset.

Ja niin kuin mä oon aikaisemmissakin jaksoissa sanonut, niin mä en oo suomen kielen opettaja. Eli nää on vaan mun mielipiteitä ja semmoisia asioita, mitä mä oon itse yrittänyt käyttää, että mä parantaisin mun aksenttia mun opettelemissa kielissä.

Ja vaikka mä oon jonkin verran työtä tän eteen tehnytkin, niin musta silti tuntuu, että mulla on jonkinlainen aksentti —suomalainen aksentti— melkein kaikissa mun puhumissa kielissä. Ja se ei oo aina niin paha asia. Eli mun mielestä se riippuu myös kielestä ja sitten niistä eroista niihin natiiveihin, mitä mun lausunnassa on. No, esimerkiksi tietysti englanti on maailmankieli. Eli semmoinen kieli, mitä puhutaan todella monella eri aksentilla. Ja se tarkoittaa sitä, että ihmiset on tottunut kuulemaan hyvin erilaista englantia. Eli esimerkiksi Skotlannin englanti tai Intian englanti kuulostaa tosi erilaisilta, vaikka ne on molemmat natiivienglannin puhujien englantia. Ainakin useimmiten [/usein].

Ja ehkä sen takia sitten natiivienglannin puhujilla on korkea toleranssi sille. Eli he sietävät sitä, että englantia puhutaan tosi eri tavalla. Ja yrittävät sitten ymmärtää myös ulkomaalaisten tai sellaisten ihmisten englantia, jotka ei englantia puhu äidinkielenään. Mutta sitten on semmosia kieliä, joita puhutaan tosi vähän sen maan ulkopuolella. Tai semmoisia kieliä, joilla on tietty standardi. Esimerkiksi mun puhumista kielistä japani tämmöinen. Eli japania puhutaan tosi vähän japanin ulkopuolella. Ja se tarkoittaa sitä, että jos mä puhun japania japanilaisille, niin silloin tää mun aksentti saattaa vaikuttaa paljon enemmän siihen, että ymmärtääkö ne japanilaiset mua. Kuin jos mä puhun englantia esimerkiksi englantilaisille. Vähän semmoisella suomalais-amerikkalaisella aksentilla, mikä mulla on.

Ja niin kuin te tiedätte, niin suomi on myös pieni kieli, jota puhutaan tosi vähän Suomen ulkopuolella. Ja se sitten tarkoittaa sitä, että suomalaiset ei oo kovin tottuneita erilaisiin aksentteihin. Ja se voi myös tarkoittaa sitä, että suomalaiset ymmärtää vähän huonommin eri maista tulevia ihmisiä, jotka puhuu tai opiskelee suomea. Ja sitten taas teille opiskelijoille se ehkä tarkoittaa sitä, että kannattaa jonkin verran käyttää aikaa siihen, että tekee omasta aksentista, jos ei ihan suomalaista, niin mahdollisimman helposti ymmärrettävää.

Ja jos mietitään niitä kolmea asiaa, mitkä saa ihmisen kuulostamaan ulkomaalaiselta. Eli taivutusvirheet, ne vaikeat äänteet ja sitten väärä korostus tai paino sanoissa ja lauseissa. Niin jos mietitään näitä, niin varmasti taivutusvirheet on semmoisia, jotka kaikki haluaa mahdollisimman vähäksi omassa kielessä. Eli haluaa minimoida ne omassa kielessään. Eli tänään mä ajattelin keskittyä lähinnä äänteisiin ja tähän painotukseen.

Ja kun puhutaan äänteistä, suomen kielen äänteistä, tai sitten suomen kielen korostuksesta, niin semmoinen ikävä tosiasia —ikävä fakta— on se, että kaikki äidinkielet ei ole samalla viivalla. Eli joistain maista tulevien ihmisten äänteet on hyvin erilaisia kuin suomen kielessä. Joissain maissa se —tai joissain kielissä— sanojen paino tai lauseiden paino on hyvin erilainen kuin suomen kielessä. Ja se tarkoittaa sitä, että tämmöisten ihmisten suomea voi olla vaikeampi ymmärtää. Eli käytännössä se tarkoittaa sitä, että tällaisten ihmisten kannattaa keskittyä tähän aksenttiasiaan vielä vähän enemmän.

Ja mun tarkoitus ei ole pelotella. Ja mä luulen, että tämmöisistä maista tulevat ihmiset sen myös itse tietää. Mun mielestä se hyvä puoli näissä asioissa on se, että niitä voi myös parantaa. Eli vaikka tosi usein puhutaan siitä, että aksenttia on mahdotonta saada samanlaiseksi kuin natiivipuhujilla, niin silti on tapoja, joilla omaa aksenttia voi tehdä ainakin selkeämmäksi.

Ja ensimmäinen tämmöinen tapa, millä omaa aksenttia voi parantaa, on ehkä vähän vähemmän yllättävä. Eli se on kuuntelu. Ja mä oon tässä podcastissa puhunut kuuntelusta tosi paljon. Ja siitä, miten tärkeätä on oppia alitajuntaisesti, miten se kieli toimii. Eli ei pelkästään tietoisesti ymmärtää, että miten sanat taivutetaan, vaan puhuessa se pitää tulla luonnollisesti, intuitiivisesti. Mikä tarkoittaa myös sitä, näissä äänteissä ja painotuksissa sun pitää ensin tietää, miten suomen kielessä ne yleensä painotetaan tai äännetään. Eli jos sä et kuule, mikä on ään ja aan ero, niin silloin on aika vaikeata myöskään itse niitä sanoa. Eli se on kaikkein tärkeintä aluksi, että kuuntelee tosi paljon, jotta sitten tietää, että minkälaisia ne suomen kielen äänteet on.

Ja sen lisäksi, että kannattaa kuunnella paljon, niin joskus voi olla hyvä idea myös lukea vähemmän. Eli vaikka mun mielestä lukeminen on todella hyvä tapa oppia kieltä ja myös suomea, niin jos lukee tosi paljon aikaisessa vaiheessa —semmoisessa vaiheessa, kun vielä on tosi ulkomaalainen aksentti— niin silloinhan sitä lukee oman pään sisällä sillä omalla aksentillaan. Jolloinka sitten se oma aksentti saattaa korostua.

Eli aluksi kannattaa kuunnella paljon enemmän kuin lukee. Ja sitten vasta kun tietää, että miten tietyt äänteet sanotaan —äännetään— niin sitten vasta alkaa lukemaan myös paljon.

Toisaalta lukemista voi käyttää siinä mielessä hyväksi, että voi lukea ääneen, ja siinä ääneen lukiessa keskittyä siihen, että ääntää ne suomen kielen sanat mahdollisimman hyvin. [Eräs] tällainen erittäin hyvin norjaa oppinut ranskalainen on sanonut, että hän lukee niin paljon ääneen, että hänen naamaansa sattuu, tai hänen suuhunsa sattuu, kun hän lopettaa sen lukemisen. Eli hän käyttää niin paljon voimaa sen norjan ääntämiseen, että ne naaman lihakset tulee kipeiksi siitä. Eli se on hyvin voimakas tapa opetella sitten ja ääntämään myös suomea oikein.

No, seuraavana asiana: jos sä oot jo kuunnellut aika paljon, ja sulla on oikea käsitys siitä, että miltä suomen kielen pitäisi kuulostaa, niin sitten sä voit alkaa analysoimaan sun omaa puhetta. Eli sä voit esimerkiksi äänittää sun puhetta, josta mä oon puhunut myös aikaisemmissa jaksoissa. Eli esimerkiksi puhelimella tai tietokoneella voi äänittää omaa puhetta ja kuunnella sitä. Ja sitten analysoida, eli miettiä, että kuulostaako tämä siltä, miltä sen pitäisi? Onko näissä sanoissa paino oikealla kohtaa? Osaanko mä ääntää ä:n oikein?

Ja aikaisemmassa jaksossa mä puhuin myös tästä shadowing-tekniikasta, eli suomeksi ehkä varjostamisesta. Ja tätä äänittämistä voi tehdä sen varjostuksen [varjostamisen] kanssa. Eli tosiaan shadowing on semmoinen tekniikka, jossa sä puhut miltei samaan aikaan kuin joku äänite —esimerkiksi tämä podcast— ja pyrit matkimaan sitä äänitettä. Eli otat vaikka tämän podcastin ja yrität puhua mun kanssa samaan aikaan ja mahdollisimman samalla tavalla.

Ja jos sä haluat analysoida sun omaa puhetta, niin sä voit äänittää sitä samaan aikaan, kun sä teet tätä shadowingia. Eli sä kuuntelet sitä sun matkittavaa podcastia kuulokkeilla, ja sitten puhut itse mikkiin. Tai sitten puhelimeen, mitä nyt haluatkaan käyttää. Ja sitten sä voit analysoida, että kuinka hyvin sun oma puhe kuulostaa siltä sun äänitteeltä, jota sä halusit matkia. Ja tätä kautta pystyy ehkä sitten kaikkein parhaiten analysoimaan niitä omia ongelmakohtia.

Sitten vielä viimeisenä mä ajattelin puhua näistä suomen kielen vaikeista äänteistä. Esimerkiksi monelle suomen opiskelijalle ä:t ja ö:t ja y:t on tosi vaikeita. Mutta esimerkiksi jos osaa englantia, niin todennäköisesti osaa jo nämä äänteet. Eli esimerkiksi ä-kirjain on piilotettuna englannin kissaa tarkoittavaan sanaan. Eli ”cat”. Tai sitten vaikka lepakkoa tarkoitettavassa sanassa bat on myös ä. Ö tulee esimerkiksi englannin lintua tarkoittavassa sanassa bird. Eli vaikka ne ei näytä samalta, niin silti ne äänteet on siellä englannin kielessä olemassa.

No, ne voi silti olla vähän vaikeita ääntää ja on sitten semmoisia äänteitä olemassa, mitkä ei välttämättä oo sulle kovin tuttuja. Ja esimerkiksi tuplakonsonantit tai sitten ääntää suomalainen r voi olla vaikeita. Niin mun vinkki on se, että kannattaa analysoida sitä, että miten ne vaikeat äänteet pitäisi sanoa. Tai miten suomalaiset ne sanoo.

Eli miten suomalaisten suu toimii, kun ne sanoo r? Mihin kohtaan kieli tulee kitalakea, eli suun yläosaa? Eli se ei aina ole helppoa, mutta tämmöinen analysointi saattaa auttaa siihen, että saisi ainakin vähän lähemmäksi niitä äänteitä sitä, mitä ne suomen kielessä on.

Eli tänään mä puhun vähän siitä, että joskus kannattaa kiinnittää huomiota myös omaan aksenttiin. Eli sanojen painoon, lauseitten painoon ja tiettyihin vaikeisiin äänteisiin suomen kielessä. Mutta toisaalta ihan suomalaista aksenttia ei tarvii mun mielestä saada. Eli on ihan ok, jos on jonkinlainen [ulkomaalainen] aksentti, kunhan suomalaiset ymmärtää sitä. Ja suomalaisten pitää vaan oppia sietämään sitä, että suomea puhutaan myös vähän eri tavalla.

Kuten aina, mä otan mieluusti vastaan viestejä, palautetta ja tietysti uusien jaksojen aiheita. Muistakaa seurata tätä podcastia, koska melkein joka viikko tulee uusi jakso. Ja tätä podcastia voi tosiaan nykyään kuunnella myös YouTubessa. Linkki tämän jakson käsikirjoitukseen, tän podcastin Buy me a coffee -sivustolle ja sinne YouTube-kanavalle löytyy tämän jakson kuvauksista.

Kiitos kun kuuntelit. Ensi kerralla on taas uusi aihe, joten siihen asti moi moi!