Jakso 54: Kieltenopiskelun uudet ongelmat

Moikka, ja tervetuloa kuuntelemaan Helppoa suomea -podcastia. Helppoa suomea on podcast suomen kielen opiskelijoille, jossa mä puhun vähän helpommalla puhekielellä esimerkiksi Suomen kulttuurista ja kielten opiskelusta. Tätä podcastia voi tukea Buy me a coffee -sivustolla. Linkki sinne ja tämän jakson käsikirjoitukseen löytyy tämän jakson kuvauksesta.

Alright, tervetuloa tämän viikon jaksoon. Viime viikolla mä puhuin vähän Suomen kesästä ja Suomen kesän haasteista ja siitä, että miten niihin haasteisiin ehkä kannattaa varautua. Ironista ehkä, mä en katsonut säätiedotusta ja mä äänitin sen jakson etukäteen, eli etuajassa. Enkä siis tosiaan huomannut, että sinä viikonloppuna —viime viikonloppuna— tuli takatalvi. Eli lauantaina satoi aika paljon lunta. Suomessa tosiaan sanotaan sitä, kun tulee keväällä vielä lunta tai tulee yhtäkkiä hirmu kylmä, sitä sanotaan takatalveksi. Eli tosiaan lauantaina tuli takatalvi ja vielä sunnuntaina —kun tämä kesän varautumisjakso tuli ulos— oli ainakin täällä aika kylmä ja tosiaan lunta maassa. Ei siis ehkä kaikkein kesäisin aika tai kesäisin keli kuunnella semmoista podcastia. Mutta siitä huolimatta kesä on ihan varmasti tulossa. Sen todistaa se, että kyseessä on takatalvi eikä ihan oikea talvi.

Tämän viikon jaksossa mä ajattelin puhua taas vähän kielten opiskelusta. Tai kielten opiskelun liittyvästä aiheesta. Niin kuin mä oon mun mielestä aika monessa jaksossa sanonut, niin nyt —just nyt— on paras aika opiskella kieliä koskaan. Eli mun mielestä kielten opiskelu on just nyt helpompaa kuin koskaan. Se pätee myös suomeen, vaikka ihan yhtä paljon esimerkiksi erilaista materiaalia, niin kuin podcasteja tai YouTube-videoita suomen opiskelijoille ei nyt olekaan vielä. Mutta kuitenkin, koko ajan mennään parempaan päin.

Eli myös suomen opiskelu on nyt helpompaa kuin koskaan. Ja se johtuu siis tosiaan teknologiasta, teknologian kehityksestä, internetistä ja siitä, että erilaista materiaalia on saatavilla suomeksi enemmän kuin koskaan.

Ja tietysti myös informaatiota on enemmän kuin koskaan. Eli tietoa suomen kielestä, Suomesta ja kielten opiskelusta yleensäkin on enemmän kuin koskaan. Informaatiota myös siitä, että miten kieliä kannattaisi opiskella. Miten ehkä parhaiten oppii kieliä. Ja tietysti tämä podcast myös minun mielipide. Tai aika useassa jaksossa ainakin kerron minun mielipiteen siitä, että miten kieliä mun mielestä parhaiten oppii. Uskoo, kuka haluaa.

Mutta tänään mä tosiaan ajattelin puhua siitä, että kaikki ei ole paremmin. On jotain uusia ongelmia. Semmoisia ongelmia, mitä kielten opiskelijoilla ei ehkä ollut aikaisemmin. Tai ne ei ollut niin pahoja. Eli vähän tämmöinen erilainen näkökulma tähän, vähän samaan asiaan.

Eli siitä riippumatta, että mun mielestä kielten opiskelu on nyt helpompaa kuin koskaan, niin on ehkä joitain asioita, mitkä pitää pitää mielessä, kun opiskelee kieliä ja myös suomea tänä päivänä.

Ja ensimmäinen näistä asioista, näistä kielten opiskelun uusista ongelmista, on mun mielestä se, että erilaisia metodeja on todella paljon. Liikaa, voisi sanoa. Ehkä liikaa. Eli vähän samalla tavalla kuin meillä on eri asioista tosi paljon informaatiota, niin voisi sanoa, että informaatiota on liikaa. Ja ihmisille tulee informaatioähky. Eli ei voi ottaa enää vastaan informaatiota. Vähän samalla tavalla myös kielistä tulee tosi paljon erilaista informaatiota ja erilaisia vaihtoehtoja kielten opiskeluun tosi paljon.

Mutta mun mielestä kielten opiskelu on periaatteessa aika yksinkertaista. Eli on tiettyjä asioita, mitä ehdottomasti kannattaa tehdä. Ja se, että niitä eri menetelmiä —metodeja— oppia tai opiskella on tosi paljon, ei ole välttämättä aina niin hyödyllistä. Toki on hyvä, että erilaiset ihmiset löytää erilaisia menetelmiä. Ja ehkä löytää sen menetelmän, mikä parhaiten itselle sopii. Mutta sitten joskus vähän hukkuu siihen informaatioon ja erilaisiin vaihtoehtoihin. Eli ei välttämättä osaa valita, että mikähän näistä olisi paras. Tai sitten ei välttämättä löydä niitä menetelmiä, mitkä oikeasti sitten toimisivat.

Ja esimerkiksi mun mielestä erilaiset puhelin-äpit on yksi tämmöinen asia. Eli näitä erilaisia appeja kielten opiskeluun on tosi paljon ja niitä tulee koko ajan tosi paljon enemmän. Osittain johtuen tekoälystä. Eli näiden eri appien tekeminen —koodaaminen— on tällä hetkellä ilmeisesti paljon helpompaa kuin aikaisemmin. Ja sen takia tuntuu, että koko ajan löytyy erilaisia vaihtoehtoja, miten kieliä ja suomea voisi opiskella. Ne eivät kuitenkaan välttämättä toimi kovin hyvin.

Eli kielten opiskelu on periaatteessa tosi yksinkertaista. Pitää kuunnella paljon, pitää lukea paljon, ja sitten pitää tuottaa sitä kieltä paljon. Eli pitää puhua, kirjoittaa sitä paljon.

Jos nämä asiat ei tule siinä appissä tai siinä menetelmässä käyttöön, niin sitten se ei välttämättä ole niin hyödyllinen.

Ja ehkä tämä tekoäly on vielä tämmöinen oikein tyypillinen tai eniten tähän asiaan vaikuttava tekijä, koska tekoäly tekee tosi paljon virheitä. Erilaisissa asioissa, mutta erityisesti sitten semmoisissa asioissa, niin kuin suomen kielen opiskelussa tai suomen kielessä. Ja se saattaa siis opettaa väärin, eli se satuilee, kertoo satuja. Ja se ei tiedä sitä, että se valehtelee tai kertoo satuja. Jolloinka sitten on tosi hankala tietää, että mikähän tästä asiasta nyt on sitten oikein.

Ja toisena asiana vähän ehkä tähän liittyen on se, että tällä hetkellä on liian helppoa kysyä miksi. Ja tällä mä tarkoitan sitä, että esimerkiksi suomen kieli on tosi erilainen kieli kuin muut eurooppalaiset kielet. Ja se tarkoittaa sitä, että suomen kielioppi on myös tosi erilainen kuin muissa kielissä. Ja jos sitten tulee tämmöisiä tosi huomattavia eroja vaikka englannin kieleen, niin kielen opiskelijoille tulee usein semmoinen kysymys, että no miksi?

Miksi tämä asia on tällä tavalla? Miksi se on ”helppoa suomea” eikä ”helppo suomi”?

No, vastaus on, että näin se vain on. Siihen varmasti on oikea vastaus tai kieliopillinen vastaus tai kielitieteellinen vastaus, mutta opiskelijana sun ei periaatteessa tarvitse tietää sitä. Eli jos sä haluat opiskella niin kuin mä, sillä tavalla intuitiivisesti, niin sun pitää hyväksyä se, että se nyt vaan on ”helppoa suomea”. Sitten sä toivottavasti opit sen alitajuntaisesti sen kielen.

No, toki monet ihmiset opiskelee tällä tavalla tietoisesti. Elikkä ne opiskelee sen kielioppisäännön ja tietää kertoa mulle, että minkä takia se sanotaan ”helppoa suomea” eikä ”helppo suomi”. Mutta periaatteessa sillä ei ole väliä. Ja mun mielestä nykyaikana on todella helppoa kysyä miksi.

Se ei ole aina hyödyllistä. Joskus menee tosi paljon aikaa siihen, että ottaa selville, että miksi asiat on niin kuin ne on. Kun vaan pitäisi hyväksyä, että näin ne vaan on.

Ja kolmantena asiana tänään on ehkä se kaikkein isoin. Eli mun mielestä keskittyminen on nykyään vaikeampaa kuin aikaisemmin. Ja meidän ihmisten keskittymiskyky on huonompi kuin aikaisemmin. Tietysti kielten opiskelu vaatii tosi paljon keskittymiskykyä. Kykyä keskittyä siihen kielten opiskeluun. Oli se sitten semmoista intensiivistä kouluopiskelua tai sitten esimerkiksi rentoa kielen kuuntelua. Mutta aina nykyään on paljon muita houkutuksia. Ja sen takia ei pysty keskittymään siihen, mitä tekee just silloin.

Ja niin kuin varmasti moni arvaa, niin mä puhun erityisesti kännyköistä. Eli puhelimista. Eli älypuhelimista. Eli älypuhelimet on tosi iso ongelma siinä, että meidän on tosi paljon hankalampaa keskittyä. Sen takia, koska sillä puhelimella on koko maailma. Koko maailman informaatio, kaikki muut ihmiset, sosiaalinen media ja aina jotain tekemistä. Ja sen takia voi olla hankalaa keskittyä siihen, että kuuntelee suomen kielen podcastia ja lukee sen käsikirjoitusta samaan aikaan. Varsinkin jos sen kuuntelee siltä puhelimelta ja näkee sen puhelimen koko ajan.

Ja musta tuntuu, että meidän ihmisten keskittymiskyky on jo huonompi. Eli keskittymiskyky tosiaan on taito, eli kyky. Eli se on semmoinen asia, mikä kehittyy tai huonontuu siitä riippuen, että käyttääkö sitä. Eli jos keskittyy paljon päivässä ja opiskelee syvästi, niin keskittymiskyky paranee. Ja sitten taas: jos koko ajan harhautuu, koko ajan tekee jotain muuta, kun pitäisi keskittyä, niin se keskittymiskyky huononee. Ja todennäköisesti näiden kännyköitten takia meidän keskittymiskyky on jo huonompi. Eli se lähtötilanne on jo vaikeampi kuin vaikka 15 vuotta sitten.

Mutta toisaaltakin tähänkin ongelmaan on kääntöpuoli. Toinen hyvä, tai parempi puoli. Eli se on se, että kielten opiskelu parantaa keskittymiskykyä. Eli kieliä —esimerkiksi suomea— opiskelemalla sä voit parantaa sun keskittymiskykyä. Ja mun mielestä se tuo vähän toivoa siihen. Sä harrastat jo —tai sä teet jo— semmoista asiaa, mikä parantaa sun keskittymiskykyä. Tietysti meidän jokaisen pitää miettiä, että miten me saadaan se kännykkä pois silloin, kun meidän pitää keskittyä. Jätetäänkö se toiseen huoneeseen. Tai laitetaanko siihen jotkut estot sosiaaliselle medialle. Tai mitä sitten se onkaan just sulle, niin ne on aina itse päätettävä. Mutta on kuitenkin mun mielestä kivaa ajatella, että on jo semmoinen asia sun arkipäivässä, joka parantaa sun keskittymiskykyä.

Ja viimeisenä asiana tänään mä ajattelin ottaa esille sen, että joskus vanhat menetelmät on parempia kuin uudet. No ei aina. Esimerkiksi kirjoja oli aika inhottava kuunnella silloin, kun äänikirjat oli CD-llä tai kasetilla. Paljon kivempaa, kun ne löytyy sieltä kännykältä helposti ja niitä pystyy kuuntelemaan tosi helposti.

Mutta joskus näin on. Esimerkiksi joissain tutkimuksissa on löydetty, että käsinkirjoittaminen auttaa muistamaan paremmin kuin tietokoneella kirjoittaminen. Ja todennäköisesti myös kännykällä kirjoittaminen. Eli asian muistaa paremmin, jos sen kirjoittaa käsin kynällä ja paperilla, kuin jos sen kirjoittaa tietokoneella näpyttäen. Tai puhelimella näpyttäen.

Eli jotain siinä on, että me kirjoitetaan asioita käsin, joka saa meidät muistamaan sitten sen asian paremmin.

Ja tämäkin on aika mielenkiintoinen asia, koska ihan hyvin me voidaan edelleen käyttää kynää ja paperia meidän kielenopiskelussa. Ja tietysti ne, jotka opiskelee kursseilla, niin todennäköisesti näin vielä tekeekin. Eli siitä tosiaan voi olla hyötyä, että kirjoittaa niitä suomen kielen sanoja ylös kynällä ja paperilla. Vaikkakin sitä ei ole välttämätöntä tehdä. Mutta jos se sun mielestä on kivaa, niin voi olla ehkä hyvä tietää, että ainakin joidenkin pienten tutkimusten mukaan se saattaa olla myös hyötyä sitä asiaa muistaessa.

 Eli tänään mä puhuin kielten opiskelun uusista ongelmista. Mä puhuin siitä, että mun mielestä kielten opiskelu on aika yksinkertaista loppujen lopuksi. Ja nykyään on ehkä vähän liikaa informaatiota ja vähän liikaa erilaisia menetelmiä kielten opiskeluun. Eli joskus vaan kannattaa keskittyä sellaisiin perusasioihin.

Toisaalta myös keskittyminen on vaikeampaa nykyään kuin koskaan. Eli meidän keskittymiskyky on huonompi kuin aikaisemmin ja meidän pitäisi jotenkin päästä meidän kännykästä irti, jotta me pystyttäisiin keskittymään siihen asiaan, mitä me halutaan oppia. Eli tässä tapauksessa kieltä. Ja sitten taas voi olla järkevää muistaa, että joskus vanhat menetelmät on parempia. Suomessa sanotaan, että joskus vanhassa on vara parempi. Tai siis ”vanhassa vara parempi”. Ja joskus näin tosiaan on.

Kuten aina mä otan mieluusti vastaan teidän kommentteja, kehitysehdotuksia ja tietysti uusien jaksojen aiheita. Tätä podcastia voi tosiaan tukea Buy me a coffee -sivustolla. Jokaisen käsikirjoituksen saa ilmaiseksi Blogspot-sivustolla. Ja linkki näihin löytyy tämän jakson kuvauksesta.

Ensi kerralla on uusi aihe, joten siihen asti: moi moi!