Jakso 57: Miten aion aloittaa uuden kielen opiskelun?

Moikka ja tervetuloa kuuntelemaan Helppoa suomea -podcastia. Tämä podcast on tarkoitettu suomen kielen opiskelijoille, jotka haluaa kuunnella vähän helpommin ymmärrettävää puhekielistä suomea. Mun aiheena on tutusti esimerkiksi suomen kulttuuri- ja kielten opiskelu. Jos tykkäät tästä podcastista ja haluat varmistaa, että jatkossakin tulee uusia jaksoja, niin tätä podcastia voi tukea Buy me a coffee -sivustolla. Linkki sinne ja tämän jakson käsikirjoitukseen löytyy tämän jakson kuvauksesta.

 Jes, jes. Tervetuloa tämän viikon jaksoon. Tällä viikolla Suomessa on ollut jo tosi paljon lämpimämpää, eli näyttää oikeasti siltä, että kesä on täällä. Tai jos ei kesä, niin ainakin terassikelit. Viime viikon jaksossa mä puhuin siitä, että mä aloitin kajakkikauden. Ja mä rupesin sitä jaksoa editoidessa miettimään, että mitä kaikkia kausia Suomessa aina aloitetaankaan, riippuen sitten vuoden ajasta. Ja kun tulee terassikelit, niin aloitetaan terassikausi, mikä tarkoittaa siis sitä, että on sen verran lämmintä, että voi juoda ensimmäisen oluen —tai sitten ikinä juokaan— terassilla. Eli baarin ulkotiloissa. Ulkopuolella, eli baarin terassilla. Ja sitä tosiaan sanotaan, että nyt on terassikelit. Ja silloin avataan tai korkataan terassikausi. Korkkaaminen on siis pullon avaamista elikkä korkin poistamista, mutta sitä käytetään aika moneen erilaiseen aloittamiseen suomen kielessä.

 Mitä sitten kertookaan Suomesta, että erilaisia alkoholiin ja alkoholin juontiin liittyviä sanontoja on aika paljon.

 Viime viikon jaksossa mä puhuin vähän myös mun uudesta kielestä ja siitä, että minkä takia mä aion aloittaa uuden kielen opiskelun. Mutta tämän viikon jaksossa mä ajattelin puhua siitä, että miten mä aion aloittaa sen uuden kielen opiskelun. Eli siis, miten mä aion aloittaa saksan opiskelun.

 Ja tosiaan, niin kuin mä sanoin viime viikolla, niin mulla on jonkin verran historiaa saksan opiskelusta. Eli mä lukiossa ehkä vuoden —tai jotain sellaista— opiskelin saksaa. Hyvin huonolla menestyksellä. Eli mä tuskin pääsin A2-tasolle. Ja se tarkoittaa, että mulla on aika vähän osaamista tällä hetkellä.

 Mutta sitten taas toisaalta mä osaan englantia. Ja sitäkin paremmin [parempi], mä osaan norjaa. Jotka molemmat on germaanisia kieliä. Ja se tarkoittaa, että mä jonkin verran saan hyötyä siitä, että mä en joudu aloittamaan siis ihan nollasta. Eli mä jonkin verran ymmärrän saksaa, vaikka en sitä osaisi itse puhuakaan. Sen enempää kuin, että hei, minä olen Aleksi.

 Ja mikä siinä on hyvä sitten, että mä en joudu aloittamaan nollasta ymmärtämisen kannalta, on se, että mä voin aloittaa tämmöisen helposti ymmärrettävän sisällön tai materiaalin kuluttamisen ja varsinkin kuuntelemisen ihan ensimmäisenä päivänä. Eli siinä mielessä varmasti mä oon tietyllä tavalla samalla tasolla kuin monet teistä. Eli monet teistä ei välttämättä pysty puhumaan suomea ainakaan kovin sujuvasti, mutta ehkä ymmärtää sitä, ehkä ymmärtää vaikka tätä podcastia, ainakin pääosin. Ja se tarkoittaa sitä, että se tämmöisen helposti ymmärrettävän materiaalin kuuntelu on kaikkein paras ja kaikkein tehokkain tapa opiskella sitä kieltä. Minun tapauksessa siis saksaa ja teidän tapauksessa suomea.

 Mutta tietysti on muitakin asioita, mitkä saattaa hyödyttää kielten opiskelijaa semmoisessa alkuvaiheessa. Elikkä kun haluaa päästä ensin edes A1-tasolle ja sieltä aloittelijasta mahdollisimman pian keskitasolle, missä ehkä pystyy sitten kuuntelemaan muutakin kuin helposti ymmärrettävää sisältöä tai materiaalia. Elikkä vaikka sitten natiiveille tarkoitettuja podcasteja tai vielä parempaa, äänikirjoja. Tai sitten katsomaan Netflix-sarjoja tai muita TV-sarjoja.

 Ihan ensimmäisenä viikkoina mun tavoitteena on kuunnella mahdollisimman paljon. Eli mä oon etsinyt jo tämmöisiä helposti ymmärrettäviä podcasteja, ehkä Spotifysta että YouTubesta. Ja niitä jonkin verran onneksi saksasta löytyy. No, suomesta niitä löytyy vähemmän, mutta niitä on muitakin kuin tämä näin. Ja mä suosittelen, että kuuntelette kaikkea, mitä vaan pystytte ymmärtämään.

 Eli mun mielestä kannattaa kuunnella niin paljon kuin vaan ehtii ja pystyy. Ja tietysti sitten, jos ymmärtää jo natiiveille tarkoitettuja podcasteja, edes jonkin verran, sillai*, että pysyy perässä —eli ymmärtää sen pääasian siitä podcastista— niin niitä kannattaa kuunnella. Näitä helposti ymmärrettäviä podcasteja ei kuitenkaan niin paljon ole. Ja Helppoa suomeakin kestää aina vaan 20 minuuttia per jakso.

 No, podcastien lisäksi tosiaan YouTube on erinomainen kielen opiskelijalle. Eli se, että sä näet sen toisen ihmisen auttaa kuulemaan tai ymmärtämään sitä, mitä kuulee. Ja tietysti tekstit tai kuvat voi auttaa sitten YouTube-videoissa muutenkin. Tai se video, mikä niissä on, niin auttaa ymmärtämään sitä, mitä kuulee. Ja sitä kautta sitten saa enemmän siitä, saa enemmän irti siitä, mitä kuuntelee.

Eli sen lisäksi, että suomeksikin on näitä helposti ymmärrettäviä podcasteja, niin on myös helposti ymmärrettäviä YouTube-kanavia. Ja niitä kannattaa tosiaan aktiivisesti etsiä.

 No, sitten japanin kielen kanssa mä oon käyttänyt tosi paljon tätä Anki-sovellusta, eli käytännössä muistikortteja. No, japanissa on tietysti se erikoisuus, että siellä on käytössä ne kiinalaiset merkit, eli kanjit. Joiden opiskelussa menee tosi pitkään. Ja varsinkin sitten se sanojen osaaminen on tosi usein se rajoittava tekijä, eli se asia, mikä seisoo minun ja jonkun podcastin tai jonkun asian ymmärtämisen välillä.

 Eli se, että mä osaan liian vähän sanoja japaniksi, tarkoittaa sitä, että mä en aina ymmärrä sitä, mitä mä haluaisin ymmärtää. Ja varmaan sama pätee monilla suomen kielen opiskelijoilla, minkä takia mä oonkin tehnyt aikaisemmin jaksoja nimenomaan sanojen opiskelusta. Koska se on mun mielestä tärkeää silloin, jos se on se rajoittava tekijä.

 Mutta saksassa se ongelma ei ole ehkä niin iso. Mä kuitenkin oon sen verran tottunut käyttämään Ankia ja siitä on niin paljon hyötyä uusien sanojen oppimisessa —siinä, että oikeasti muistaa ne sanat— että mä todennäköisesti tuun käyttämään Anki-sovellusta myös saksan opiskelun kanssa.

 Mä ensin ajattelin, käyttää tämmöisiä muiden tekemiä… miksikä niitä sanotaan? Pakkoja. ”Deck” englanniksi. Mutta siis muistikorttipakkoja. Ja mä käytän niitä niin kauan kuin mä koen, että niistä on hyötyä. Mutta sitten myöhemmin mä siirryn ehkä siihen, että mä sitten teen itsen ne muistikortit. Mitä mä suosittelen myös edistyneemmille suomen opiskelijoille.

 Eli esimerkiksi kirjoista tai muualta löytämistä uusista sanoista tekee omia lauseita, joissa on yksi sana, mitä ei ymmärrä. Ja sitten siitä sanasta tekee sen muistikortin. Kuitenkin sisällyttäen sen koko lauseen. Eli sanoja kannattaa aina opiskella kontekstissa.

 No, sitten tosiaan se lukeminen. Mä aion priorisoida kuuntelemista tosi vahvasti saksan aloittamisen kanssa. Ja mä oikeastaan suosittelen sitä kyllä kaikille, jotka on vielä aloittelijoita tai edistyneempiäkin aloittelijoita. Ja tosiaan, niin kuin mä oon sanonut aikaisemmin, niin se syy on se, että ensin kannattaa tottua siihen, miten erilaiset asiat äännetään sillä kielellä. Eli on tärkeää, että sä et lue sitä kieltä sun omalla aksentilla, vaan sun pitäisi kuulla se niin kuin se oikeasti lausutaan. Tai pitäisi lausua.

 No, tietysti yksi vaihtoehto on kuunnella äänikirjaa samaan aikaan kuin lukee, jolloinka sitten saa sen ääntämisohjeen siihen lukemisen rinnalle, lukemiselle samaan aikaan. Se onkin tosi hyvä, mutta se on tietysti vähän kalliimpaa ja hankalampaa, koska silloin joutuu jostain hommaamaan, jostain saamaan sekä sen kirjan että sen äänikirjan. No, äänikirjat on onneksi aika halpoja loppujen lopuksi Suomessa. Tai Suomessa on tosi hyviä tämmöisiä sovelluksia, äppejä, joiden avulla pystyy kuuntelemaan äänikirjoja ihan niin paljon kuin haluaa. Ja tosiaan, yhdenkään nimi ei ala A:lla.

 No, sitten kolmantena… neljäntenä? Monesko asia tämä nyt olikaan? Neljäntenä asiana mä tosiaan haluaisin käyttää kielikavereita tai kielenvaihtokavereita ja sitä crosstalkia, mistä mä puhuin viime jaksossa. Eli mä aion opiskella saksaa saksalaisen kaverin kanssa. Ja se saksalainen kaveri tosiaan opiskelee suomea. Eli tämä tämmöinen kielenvaihto on erinomainen, erityisen hyvä menetelmä opiskella uutta kieltä, mun mielestä. Siinä saa sekä sen sosiaalisen kontaktin että sitten sen kosketuksen siihen uuteen kieleen sen uuden ihmisen —tai ehkä vanhankin ihmisen— kautta.

 Eli me ihmiset ollaan sosiaalisia eläimiä. Me ollaan laumaeläimiä ja me ollaan totuttu oppimaan uutta kieltä toisilta ihmisiltä. Se tarkoittaa sitä, että uusilta ihmisiltä ja muilta ihmisiltä kielenoppiminen [kasvokkain] on erityisen hyvä tapa. Se on myös varmasti yksi tehokkaimmista tavoista oppia uutta kieltä.

 Ja sitten viimeisenä tänään mä ajattelin puhua siitä, että miten mä aion ylläpitää mun vanhoja kieliä. Eli mä ehkä viime viikon jaksossa unohdin sanoa uudestaan, että mä oon opiskellut aikaisemmin norjaa, espanjaa ja japania. Ja tietysti mä osaan sitten suomea ja englantia, mutta englantia mä en enää opiskele aktiivisesti. No, englantia kuulee niin paljon joka tapauksessa, että me pysyy aika hyvällä tasolla opiskelusta huolimatta tai opiskelemattomuudesta huolimatta.

 Mutta nämä mun muut kielet vaatii ylläpitoa. Eli ne ruostuu, jos mä en käytä niitä. Ja niin kuin mä sanoin viime jaksossa, niin mä aion opiskella niitä tämmöisinä pieninä jaksoina. Esimerkiksi viikon siellä täällä. Varsinkin jos mä aion matkata semmoiseen maahan, missä puhutaan sitä kieltä. Tai jos mä tapaan sellaisen ihmisen, joka puhuu sitä kieltä.

 Esimerkiksi mulla on jonkin verran käynyt täällä Suomessa kavereita, jotka puhuu japania tai esimerkiksi espanjaa. Ja silloin mä oon puhunut heidän kanssa tietysti sitä heidän kieltään. Ja sitä ennen mä oon pitänyt semmoisen ehkä viikon —tai pidemmänkin jakson— milloin mä opiskelen pelkästään sitä kieltä. Jolloin se on sitten aktiivinen, kun mun pitää oikeasti käyttää sitä kieltä.

 No sen lisäksi mä aion opiskella japania vielä vähän aktiivisesti. Varsinkin ensimmäisenä kuukausina, kun mä opiskelen saksaa. Ja mä aion pääosan mun lukemisesta tehdä näinä ensimmäisenä kuukausina nimenomaan japaniksi. Koska japanissa lukeminen on tosi tärkeää, että niitä kanjeja —niitä kiinalaisia merkkejä— ei unohda. Ja toisaalta se on aika hauskaa. Mun mielestä eri kielillä lukeminen on tosi mukavaa. Siinä tulee semmoinen mukava tunne, että jes, mä oon oppinut jotain uutta.

 Eli tänään mä puhuin niistä menetelmistä, joiden avulla mä aion opiskella mun uutta kieltä. Mä kerroin siitä, että mä aion keskittyä kuuntelemiseen, erityisesti ensimmäisinä kuukausina. Mä aion aloittaa kuuntelemisen näillä helposti ymmärrettävillä podcasteilla ja Youtube-kanavilla, mutta tietysti sen jälkeen yritän kuunnella natiiveille tarkoitettuja podcasteja ja muuta materiaalia mahdollisimman pian.

 Mä sanoin, että mä aion myös lukea, mutta vasta joitain kuukausia aloittamisen jälkeen. Ja sen jälkeen mä kerroin, että mä aion myös hyödyntää kielikavereita tai kielivaihtokavereita, eli ihmisiä, jotka opiskelee suomea ja puhuu saksaa äidinkielenään. Sen lisäksi mä ehkä opiskelen sanastoa Anki-sovelluksella. Eli muistikorttien avulla.

 Jos teillä on jotain hyviä puhelinsovelluksia suomen opiskeluun, niin kertokaa ihmeessä. Mä mieluusti testaisin niitä. Ehkä mieluusti saksan opiskeluun ja tietysti sitten myös siihen, että miten hyvin ne soveltuu suomen opiskeluun.

 Kuten aina, mä otan mieluusti vastaan teidän viestejä, palautetta, kehitysehdotuksia ja tietysti uusien jaksojen aiheita. Muistakaa seurata tätä podcastia ja jättäkää arvostelu, jos kuuntelette Spotifyssa tai Apple Musicissä. Tai sitten tykkäys, jos kuuntelette YouTubessa.

Kiitos kun kuuntelit. Ensi kerralla on taas uusi aihe, joten siihen asti: moi moi!

 

*puhekielinen tapa sanoa ”sillä tavalla”