Jakso 58: Uskotaanko Suomessa mihinkään?

Moikka, ja tervetuloa kuuntelemaan Helppoa suomea -podcastia. Helppoa suomea -podcast on podcast suomen kielen opiskelijoille, ja mä puhun tässä podcastissa mulle normaalilla puhekielellä, esimerkiksi suomen kulttuurista ja kielten opiskelusta. Tällä podcastilla on Buy me a coffee -sivusto, jossa tätä podcastia voi tukea. Linkki sinne ja tämän jakson käsikirjoitukseen löytyy tämän jakson kuvauksesta.

No niin, tervetuloa taas uuteen jaksoon. Mä yleensä päätän vähän etukäteen, että mitä mä puhun tässä alkuosiossa tai tässä introssa, joka siis on tämmöinen vapaan juttelemisen osio, tai small talk -osio. Mutta koska mä oon suomalainen, niin mä en ole hirveän hyvä small talkissa, ja mä en aina haluasi puhua säästä, mutta siihen se kuitenkin aina tuntuu vähän lipeävän. Joko musiikista tai säästä tulee puhuttua paljon. No, tällä viikolla on ollut vähän kylmempää, mutta tuntuu hurjalta, että tämä jakso tulee toukokuun viimeisenä päivänä ulos, ja ihan niin kuin olisi jo ollut kaikki kesän säät. On ollut hellettä, vähän viileämpää, on ollut myrskyä ja ukkosta ja paljon sateita, ja tosiaan on vasta toukokuun loppu. Aika mielenkiintoista nähdä, että minkälainen kesä tästä tulee.

Tämän viikon jaksossa mä ajattelin puhua vähän uskonnosta. Ja Suomessa on semmoinen sosiaalinen normi tai kirjoittamaton sääntö, että ei saa puhua julkisesti rahasta, uskonnosta tai politiikasta. No tosiaan menisin nyt sitten rikkoa tätä sääntöä. No, ehkä se sääntö enemmänkin pätee semmoisiin julkisiin tiloihin, eli esimerkiksi jos menette saunaan vaikka uimahallissa, niin siellä ei kannata näitä kolmea asiaa käsitellä. Nämä aiheuttaa aika paljon riitoja, ja niistä monilla ihmisillä on monenlaisia mielipiteitä, joten kannattaa puhua niistä sitten pienemmissä piireissä. Eli vähemmällä väkijoukolla tai kaikkein lähimpien ystävien kanssa.

No, tietenkään mä en tässä jaksossa aio puhua kenenkään henkilökohtaisesta uskosta, vaan enemmänkin uskonnosta Suomessa ja uskosta Suomessa. Eli tässä jaksossa mä tuun puhumaan aika paljon tilastoista. Tilasto on oikeastaan aika hauska ja hieno sana, koska sen siis juontaa juurensa, —eli sen etymologia on— tila-sanassa. Eli tilasto kertoo asian tilan, eli miten asia on. Ja kun mä keksin tämän näin, niin mä tajusin, että näinhän on myös ainakin englannissa, eli statistic tulee varmaankin sanasta state, eli asioiden tila. Tilasto.

Mutta uskonnosta puhuminen tilastojen kautta ei ole ihan niin yksinkertaista, kuin voisi periaatteessa ajatella. Totta kai voidaan sanoa, että suurin osa suomalaisista kuuluu kirkkoon, eli kristittyyn kirkkoon, tai spesifimmin luterilaiseen kirkkoon. Eli Suomessa suurin osa ihmisistä on protestantteja, ja spesifisti luterilaisia protestantteja. 62 % suomalaisista kuuluu vuonna 2024 Suomen yleisimpään, Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon. Hirveän vaikea sana.

Ja sitten taas kristinuskon haaroihin, pienempiin osiin tai eri osiin, kuuluu vähemmän ihmisiä. Mutta niistä haaroista suurin täällä näin on ortodoksinen kirkko, johon varsinkin uskotaan Itä-Suomessa. Ja sitten taas tietysti on niin sanottuja vähemmistöuskoja tai pienempiä uskontoja Suomessa, niin kuin vaikka islam, joka on siis näistä vähemmistöuskoista kaikkein suurin.

Mutta tää on vaan tosiaan tilasto, eli se kuinka moni kuuluu johonkin yhdistykseen, ja tässä tapauksessa kirkkoon. Eli se ei kerro siitä, että mitä se tarkoittaa. Muuten kuin että he kuuluu siihen kirkkoon ja maksaa kirkollisveroa, eli periaatteessa jäsenmaksua tälle kirkolle. Mutta se ei siis sano, että kuinka moni suomalainen esimerkiksi uskoo Jumalaan tai tekee sillä uskollaan yhtään mitään.

Ja tähän näihinkin asioihin mä ajattelin pureutua —eli syventyä— tänään.

Ja Suomessa ei tietenkään aina olla uskottu kristinuskoon. No, niin kauan kuin Suomen valtio on ollut olemassa, niin on uskottu kristinuskoon, mutta Suomen valtio on aika nuori. Ja kristinusko on siis tullut tänne noin 1000-luvulta lähtien. Ja toisaalta luterilaisuus on alkanut vasta uskonpuhdistuksesta, Martti Lutherin uskonpuhdistuksesta 1500-luvulta lähtien. Eli täällä on oltu ne kristityt, jotka täällä on alun perin ollut, on ollut siis katolilaisia, minkä takia Suomesta löytyy esimerkiksi katolilaisia kirkkoja paljon, ainakin suhteellisen paljon. Eli myös se luterilaisuus on suhteellisen tuoretta.

Ja ennen kuin Suomeen tuli kristinusko, niin täällä oli suomalainen luonnonusko tai suomalainen muinaisusko. Joka oli siis luonnonusko, joka tarkoittaa sitä, että täällä uskottiin, että eri asioissa luonnossa on paljon jumalia, eri asioilla on omat jumalansa. Ja luonnonuskoja tai animistisia uskoja on edelleenkin aika paljon, mutta ne oli varsinkin yleisiä Euroopassa ennen teollistumista. Eli silloin, kun on asuttu ja eletty keskellä luontoa. Ja koska Suomi oli niin pitkään aika kehittymätön ja köyhä, niin myös nämä luonnonuskot on ollut vielä 1800-luvullakin olemassa. Vaikka totta kai silloin suurin osa ihmisistä on ollut ainakin nimellisesti kristittyjä. Eli ainakin sanoivat olevansa kristittyjä.

Ja ehkä tähän nimellisyys on semmoinen sana, mikä mun mielestä voisi kuvata myös uskonnon asemaa Suomessa nyt. Eli Suomessa ollaan nimellisesti kristittyjä. Tai niin kuin suomalaiset sanoo joskus: Suomessa ollaan tapauskovaisia. Eli meillä on kristittyjä tapoja ja esimerkiksi juhlapyhiä —juhlia— niin kuin joulu ja pääsiäinen. Mutta sitten taas suomalaiset ei välttämättä ole kovin uskonnollisia.

Eli vaikka suurin osa suomalaisista kuuluu luterilaiseen kirkkoon, niin sitten kun suomalaisilta kysytään, niin vaan 49 prosenttia sanoo olevansa luterilaisia. Tai sitten jos vielä kysytään, että uskooko tai onko uskova ihminen, niin vaan 24 prosenttia sanoo olevansa tällainen ihminen.

Ja mikä mulle tuli tämän jakson taustatyötä tai tutkimusta tehdessä selväksi oli se, että vastaus riippuu tosi paljon siitä, mitä kysytään.

Mutta onneksi tästä kysytään. Ja sitten meillä on tilastoja, joista voi katsoa, että mitä on kysytty ja mikä on ollut vastaus. Ja Suomen kirkko, eli Suomen luterilainen kirkko, tosiaan tekee noin viiden vuoden välein sellaisen valtavan ison kyselyn, jossa he kysyy suomalaisilta, että mitä he uskoo, mihin he uskoo, ja miten heidän usko näkyy heidän elämässään. Tai sitten ei näy.

Eli vaikka Suomessa suurin osa ihmistä kuuluu kirkkoon, niin silti suurin osa suomalaisilta ei usko Jumalaan tai ainakaan kristinuskon Jumalaan. Ja sitten taas aika moni on myös epävarma, eli ei oikein tiedä, että uskooko Jumalaan vai ei. Eli noin 19 % uskoo kristinuskon opettamaan Jumalaan, 20 % uskoo Jumalaan mutta eri tavalla kuin kirkko opettaa ja sitten taas 18 % ei oikein tiedä uskooko Jumalaan vai ei. Ja sitten taas 37 % joko ei usko Jumalaan tai ei epäilee Jumalan olemassaoloa.

Ja tässä olikin tosiaan tärkeätä löytää mahdollisimman uutta tietoa —mahdollisimman tuoretta tietoa— koska yksi tämmöinen iso trendi on ollut se, että kirkkoon kuulutaan yhä vähemmän ja vähemmän. Eli vaikka 1970-luvulla ja vielä 80-luvullakin on suurin osa —90% ja yli 90%— suomalaisista kuulunut kirkkoon. Kun taas tosiaan se vuonna se oli enää 62%. Ja toisaalta kolmasosa ei kuulu mihinkään kirkolliseen ryhmään — kirkolliseen yhteisöön.

Ja tämä näyttää olevan aika selkeä trendi myös muualla Euroopassa. Ja oikeastaan jos katsoo Euroopan tilastoja, niin Suomessa kuulutaan kirkkoon vielä aika paljon. Suhteessa siis muihin maihin. Muissa maissa kirkosta on erottu paljon enemmän*. Elikkä tämmöisiä ihmisiä, jotka ei kuulu mihinkään yhteisöön, uskonnolliseen yhteisöön, on paljon enemmän. Esimerkiksi kaikkein eniten niitä on meidän naapurissa, eli Virossa, jossa vuonna 2020 jo melkein 44 prosenttia ei kuulunut mihinkään kirkolliseen yhteisöön. Tai että Britanniassa 50 prosenttia ihmisistä on enää kristittyjä — tai oli kristittyjä— vuonna 2020. Eli tosiaan pitää olla kaikkein tuoreimmat tilastot tai sitten tämä asia on jo muuttunut.

Ja joku voi ehkä ajatella, että tämä johtuu siitä, että tänne on tullut muualta semmoisia ihmisiä, jotka kuuluu muihin uskontokuntiin. Eli esimerkiksi uskoo islamiin, eikä kristinuskoon. Mutta toisaalta ainakaan tilastoissa se ei näy. Eli Suomessa on vielä aika vähän islamiin uskovia ihmisiä. Mutta totta kai sekin osuus on kasvanut tässä viime vuosikymmeninä. Mutta se ei selkeästikään selitä tätä, että minkä ihmiset ei kuulu enää kristilliseen kirkkoon, tai ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön.

Ja tosiaan, vaikka kuuluis kirkkoon ja vaikka uskoisi Jumalaan, niin näyttää siltä, että se ei siltikään näy kovin paljoa ihmisten elämässä, ainakaan keskimäärin. Eli esimerkiksi jos ihmisiltä kysyy, että kuinka moni rukoilee vähintään kerran päivässä tai vähintään kerran viikossa, niin se luku on paljon pienempi, kuin mitä on niiden ihmisten määrä —tai osuus— ketkä uskoo Jumalaan. Eli esimerkiksi vähintään kerran viikossa rukoilee vain 19 prosenttia suomalaisista.

Eli jos suomalaiset on tapakristittyjä —tapauskovaisia— niin ehkä se on enemmän niitä isoja juhlia, niin kuin joulua ja pääsiäistä ja muita kristittyjä juhlia, mitä juhlitaan sitten — ainakin jossain määrin.

Eli tänään mä puhuin vähän uskonnosta Suomessa ja tässä jaksossa tuli varmaan aika paljon erilaisia tilastoja ja tämmöisiä pieniä faktoja, faktoideja. No, ne faktoidit ei tietysti ole niin tärkeitä, mutta uskonnolla on kuitenkin Suomessakin —suomalaisessa kulttuurissakin— suhteellisen iso rooli, vaikka se ei sitten näy ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Eli kristinusko on ollut hirveän tärkeä Suomen historialle ja sen takia erilaiset suomalaiset tavat ja suomalainen kulttuuri on kehittynyt yhdessä sen kristinuskon kanssa.

No, Suomessa on tietysti uskonnonvapaus, eli täällä saa vapaasti uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta, eli myös negatiivinen uskonnonvapaus on täällä tärkeätä. Niin kuin näkyy. Eli tosiaan yksi selkeä trendi näyttää olevan se, että niiden ihmisten määrä, jotka ei usko yhtään mihinkään Jumalaan, on selkeästi kasvussa. No, siitä voi olla erilaisia mielipiteitä, onko se hyvä vai huono asia, mutta se on tosiasia.

Kuten aina, mä otan mieluusti vastaan teiltä erilaisia viestejä, kehitysehdotuksia ja uusien jaksojen aiheita. Ja kuten aina, niin tän jakson käsikirjoitus julkaistaan samaan aikaan kuin tää jakso. Muistakaa seurata podcastia, jättäkää tykkäys YouTubessa tai review Spotifyssa tai Apple Podcastissa.

Ensi kerralla on taas uusi aihe, joten siihen asti. Moi moi!

 

*Jälkihuomautus: käy myös niin, että uudet sukupolvet eivät enää liity uskonnollisiin yhteisöihin ja vanhat kuolevat pois.