Jakso 59: Kun minun kielenopiskeluni epäonnistuu

 Moikka ja tervetuloa kuuntelemaan Helppoa suomea -podcastia. Helppoa suomea on podcast suomen kielen opiskelijoille, jotka haluaa kuunnella jotain mielenkiintoista vähän helpommalla, mutta puhekielisellä suomella. Tämän podcastin aiheina on esimerkiksi suomen kulttuuri ja kielten opiskelu. Tämä podcastia voi tukea Buy me a coffee -sivustolla. Linkki tänne ja tämän jakson käsikirjoitukseen löytyy tämän jakson kuvauksesta.

 No niin, hyvää iltaa kaikille ja tervetuloa siis tämän viikon jaksoon. Mä tosiaan normaalisti äänitän nämä jaksot päivällä, mutta tänään jostain syystä meni tämä äänitys illalle. Kuulostaa siltä, että naapurin koirat haukkuu ja ulkona myös sataa. Kumpikaan ei toivottavasti ainakaan häiritsevästi kuulu teille.

Tässä tosiaan viime päivinä on satanut aika paljon, mikä toisaalta on vähän tylsää, koska ei voi olla niin paljon ulkona. Mutta toisaalta tuntui siltä, että luonto on vähän kaivannut sadetta, eli on hyvästä luonnolle, että sataa. Ja toisaalta, varsinkin metsä on tosi ihana sateen jälkeen. Sinne tulee se ihana sateen jälkeinen tuoksu. Englannin kielessä on ilmeisesti oma sanansakin sille tuoksulle. Suomen kielessä ikävä kyllä ei. Pitäisi kyllä olla.

Just viime viikon jaksossa valitin siitä —tai harmittelin sitä— että mä yleensä tässä alussa puhun pelkästään säästä tai sitten joskus suomalaista musiikista. Mutta tajusin, että en ihan aina. Joskus mä puhun myös koirankakasta. Eli jos nämä on ne vaihtoehdot, niin ehkä mun on sitten parempi vaan pitäytyä siinä säästä puhumisessa.

Eli tänään mä ajattelin taas puhua vähän kielten opiskelusta. Ja niin kuin monet teistä tietää, niin mä opiskelen kieliä pääosin tämmöisen ymmärrettävään sisältöön perustuvan menetelmän avulla. Eli suomen kielessä ei oikein ole mun mielestä, mun käsittääkseni hyvää käännöstä tälle englannin comprehensible input -käsitteelle. Termille.

Joten mulla on tämmöinen versio siitä —tai mä oon itse kääntänyt sen— ymmärrettävään sisältöön perustuvaksi menetelmäksi. Mä voisin tietysti käyttää, vaikka lyhennettä CI, mutta kuitenkin.

Käytännössä se tarkoittaa siis sitä, että mä en opiskele kieliä semmoisella perinteisellä koulu- tai kurssimenetelmällä, missä keskitytään paljon kielioppiin ja kielioppiharjoituksiin. Käytännössä se tarkoittaa siis sitä, että mä kuuntelen paljon ja luen paljon. Ja jotain semmoista, mikä mulle on helposti ymmärrettävää tai ymmärrettävissä. Eli jotain, mitä mä ainakin suurin piirtein ymmärrän. Ja se tosiaan tietysti vaihtelee sen mukaan, mikä mun oma taso siinä kielessä on.

Ja niin kuin mä oon sanonut aikaisemmin, niin mun mielestä tämä on erinomainen menetelmä opiskella kieliä. Ja sen takia mä myös oon aloittanut tämän podcastin alun perin. Ja sen takia, että tämän podcastin nimessäkin —englanninkielissä nimessäkin— sanotaan, että ”Learn Finnish with Comprehensible Input”. Eli osittain se on mainoslause. Eli tämän podcastin avulla voit oppia suomea CI:n avulla. Ja toisaalta se on myös tämmöinen kehotus, eli toive tai neuvo: opi suomea CI:n avulla.

No, kaikki ei tietenkään opiskele tällä tavalla, eikä kaikkien tarvitse. Tosin se mun mielestä voi silti olla hyödyllistä. Elikkä kaikille kielten opiskelijoille mun mielestä on hyödyllistä kuunnella ja monille lukea jotain, mikä on heille suhteellisen helposti ymmärrettävää. Eli mun mielestä, vaikka sun oma menetelmä olisi pääosin jotain muuta, niin silti tästä CI:stä on varmasti hyötyä.

Mutta tänään mä ajattelin puhua tämän menetelmän rajoitteista. Ja mä ajattelin puhua niistä mun oman, ehkä vähän nolon tarinan kautta. Mulla nimittäin on salaisuus. Mä oon sanonut aikaisemmin, että mä oon opiskellut norjaa, espanjaa ja japania. Sen lisäksi koulussa ruotsia, saksaa ja vielä aikuisiällä venäjää. Mutta mä tajusin, että mä oon opiskellut näiden kielten [ja englannin] lisäksi vielä yhtä kieltä. Ja mä en oo vaan sanonut siitä mitään.

Eli jos mä nopeasti kertaan mun oman historian kielten opiskelun kanssa, niin mä oon tietysti opiskellut englantia koulusta, ala-asteelta* lähtien, ruotsia koulusta yläasteelta** lähtien. Sitten mä opiskelin saksaa lukiossa*** ja venäjää kansalaisopistossa.

Kansalaisopistot tai työväenopistot on siis semmoisia laitoksia —paikkoja— missä voi opiskella tai oppia aika monenlaisia asioita. Todella laidasta laitaan. Todella monipuolisesti erilaisia asioita. Ja niitä on melkein jokaisessa suomalaisessa kaupungissa. Eli joskus jos haluatte oppia jotain uutta, niin todennäköisesti kansalaisopistolla on semmoinen kurssi. Ne on myös suhteellisen halpoja, eli siinä mielessä aika hyvä systeemi. Mutta niissä tietysti voi opiskella siis myös kieliä.

Ongelma tietysti on, että se etenee kielten opiskelussa tosi eri tahtia. Ja kansalaisopistossa se kielten opiskelutahti on aika hidas. No, ehkä joku teistä opiskelee suomea just nyt kansalaisopistossa. Eli te tiedätte ainakin mistä mä puhun.

Ja tosiaan, vaikka mä oon opiskellut näin monta kieltä nuorena ja aikuisenakin, niin mä en oppinut näistä kielistä yhtään. Ainoastaan englannin. Ja sen mä opin todennäköisesti sen takia, että mä katsoin nuorena tosi paljon televisiota. Ja tietysti sen lisäksi amerikkalaisia elokuvia. Ja olin muutenkin englannin kielen kanssa paljon tekemisissä. Ja aloin jo teini-ikäisenä muistaakseni lukemaan kirjojakin englanniksi. Eli mä oon jo silloin käyttänyt tätä ymmärrettävään materiaaliin perustuvaa menetelmää, mutta mä en vaan tiennyt sitä.

Ja tosiaan, nyt aikuisiällä — reippaasti yli kolmekymppisenä mä oon opiskellut norjaa, espanjaa ja viimeisenä japania. Ja pääosin tosiaan tällä helposti ymmärrettävään materiaaliin perustuvalla menetelmällä. Eli vasta kun mä löysin tämän menetelmän —vasta kun mä aloin kuuntelemaan todella paljon ja lukemaan jonkin verran— niin mä aloin oikeasti oppimaan näitä kieliä.

Mutta mitä mä en oo tosiaan tässä podcastissa koskaan aikaisemmin kertonut, on se, että mä oon opiskellut myös portugalia. Ja mä opiskelin sitä muistaakseni sen jälkeen, kun mä olin opiskellut jonkin verran espanjaa. Eli mä olin jo kohtalaisen hyvä espanjassa siinä vaiheessa. Ja espanja ja portugali on tosiaan aika samanlaisia kieliä. Ja se tarkoittaa sitä, että portugali oli suhteellisen helppoa mulle ymmärtää, ainakin pienen opiskelun jälkeen. Tai hyvin nopeasti siitä tuli mulle ymmärrettävää.

Portugali on tosiaan aika mielenkiintoinen maa. Ja ehkä vielä sitäkin mielenkiintoisempi maa on tietysti Brasilia, jossa portugalia puhutaan myös. Ja tää syy kuitenkin, minkä takia mä silloin opiskelin portugalia, oli se, että mulla oli tulossa matka Portugaliin. Eli mulla oli työmatka, kongressi, Portugalissa, Lissabonissa. Eli Portugalin pääkaupungissa. Ja mä mietin, että olisipa hienoa, jos mä osaisin portugalia, kun mä matkustan sinne Lissaboniin.

Ja koska mä olin opiskellut näitä muita kieliä —no siinä vaiheessa norjaa ja espanjaa— ja onnistunut niiden opiskelussa aika hyvin ja aika nopeasti, niin mä ajattelin, että mä voisin oppia portugalia suhteellisen nopeasti. Mutta mulla oli aika vähän aikaa. Ja toisaalta mä halusin opiskella vielä lisää espanjaa erityisesti. Joten mä halusin testata, että kuinka hyvin mä opin portugalia neljässä viikossa, eli kuukaudessa.

Ja tosiaan mun oli suhteellisen helppo oppia ymmärtämään ainakin helppoa portugalia. Eli mä pystyin tämän kuukauden sisällä aika nopeasti ymmärtämään semmoisia opiskelijoille tarkoitettuja podcasteja — vähän helpommin ymmärrettäviä podcasteja. Ja niitä mä kuuntelin tosi paljon sen kuukauden aikana. Eli mä käytännössä muutin kaiken mun opiskelun portugalin kieliseksi. Eli mä opiskelin siis portugalia sen kuukauden aikana joka päivä.

Mä myös sen lisäksi luin jo tämmöisiä vähän helponnettuja kirjoja. Eli englanniksi se on ”graded readers”. Eli suomeksi puhutaan selkokirjoista. Ja ne olikin tosi hyödyllisiä. Ja myös se kuuntelu onnistui tosi hyvin. Sujui tosi hyvin.

Ja kun mä pääsin sinne Portugaliin, niin mun kielitaidosta ei ollut mitään hyötyä.

Käytännössä mä osasin puhua pelkästään suurin piirtein ”kiitos ja ole hyvä” -tasoisesti. Eli hyvin vähän. No sen lisäksi se oli työmatka, eli kongressi, jossa puhuttiin käytännössä englantia. Ja mun norjalaiset kaverit, työkaverit, oli siellä, joten loppujen lopuksi mä puhuin sillä matkalla paljon paljon enemmän norjaa kuin mitä portugalia.

Eli mä tosiaan epäonnistuin taas yhdessä kielessä. Ja mä opin sen, että jos haluaa oppia kieltä nopeasti —hyvin lyhyessä ajassa— tai sillä tavalla, että siitä on mahdollisimman paljon hyötyä mahdollisimman lyhyessä ajassa, niin silloin tää ymmärrettävän materiaalin perustuva menetelmä ei ehkä oo paras. Se ei oo silloin mitenkään optimaalinen.

Mä en tietysti tiedä, mikä menetelmä olisi paras, mutta olisi ollut hyödyllistä, jos mä olisin opetellut ihan ulkoa fraaseja ja jotain sanoja ja harjoitellut puhumista. Ja ehkä jopa yksityisopettaja —joku, joka olisi pelkästään opettanut mulle portugalia— olisi saattanut olla hyödyllinen.

Eniten käytännössä mä opin sen, että kieltä ei todellakaan opi kuukaudessa. Vaikka olisi kuinka paljon kokemusta kielten opiskelusta, ja vaikka kuinka tietäisi, että miten kieltä kannattaa opiskella, ainakin jos on paljon aikaa. Ja vaikka se kieli olisi sulle suhteellisen helppo, niin kieltä ei opi kuukaudessa.

Se, että oikeasti oppii kielen, niin vaatii sitä, että meidän aivot muokkautuu. Meidän aivot muuntuu ja adaptoituu uuteen kieleen. Ja se vie aikaa, eli kielten opiskelu on oikeasti pitkä prosessi. Tietysti kaikki, jotka mua ymmärtää nyt ja opiskelee suomea, on opiskellut suomea jo paljon pidemmän aikaa kuin yhden kuukauden. Joten te varmasti tiedätte tämän paremminkin kuin minä.

Ja mäkin totta kai tiesin tämän, mutta silti mä jotenkin ajattelin, että kuukaudessa oppisi jotain, varsinkin kun portugali ja espanja on sen verran lähellä toisiaan. Mutta ei. Kielen opiskelu vie aikaa. Aivojen muokkautuminen vie aikaa.

Ja tää myös mulle itselle todisti sen, että mä en oo mikään kielinero. Mä en tiedä kuinka nopeasti oikeat kielinerot —eli ihmiset, jotka on todella lahjakkaita kielten opiskelussa, kuinka nopeasti he— oppisivat uuden kielen. Mutta mä en oo todella lahjakas kielten opiskelussa. Tai ei edes mitenkään erityisen lahjakas.

Mä oon vaan sattunut törmäämään oikeisiin menetelmiin, jotka sopii mulle. Ja jotka pitkän ajan ja pitkän opiskelun jälkeen tuottaa tulosta. Ja kun mä jaksan opiskella säännöllisesti pitkän aikaa, niin silloin mä tiedän, että mä tuun oppimaan sen kielten, mitä mä haluan oppia.

Eli tänään mä puhuin tän mun käyttämän helposti ymmärrettävään sisältöön perustuvan menetelmän rajoitteista. Ja mun ehkä vähän nolosta kokemuksesta portugalin opiskelun kanssa. Kertokaa mulle, ootteko te epäonnistunut jossain kielen opiskelussa aikaisemmin? Tai mitä teidän piti oppia, että ootte päässyt suomen kielessä tälle tasolle, kuin mitä nyt ootte?

Kuten aina, mä otan mieluusti vastaan teiltä viestejä, kehitysehdotuksia ja tietysti uusien jaksojen aiheita. Muistakaa seurata tätä podcastia ja jättäkää arvostelu tai tykkäys.

Kiitos kun kuuntelitte. Ensin kerralla on taas uusi aihe, joten siihen asti. Moi moi!

 

 

*Nykyään ”alakoulu”, kestää 6 vuotta: 7-vuotiaasta noin 13-vuotiaaksi

** Nykyään ”yläkoulu”, kestää 3 vuotta: 13–16-vuotiaille

*** Lukio 17–19-vuotiaille