Jakso 60: Sanoja, joita suomessa pitäisi olla

 Moikka ja tervetuloa kuuntelemaan Helppoa suomea -podcastia. Helppoa suomea on puhekielinen podcast suomen opiskeluun ilman varsinaista opiskelua. Tässä podcastissa ei siis puhuta suomen kieliopista tai opeteta taivuttamaan sanoja oikein. Mun aiheena on yleensä Suomen kulttuuri tai kielten opiskelu. Jos sä tykkäät tästä podcastista, niin lahjoituksia voi lähettää Buy me a coffee -sivustolla. Linkki sinne ja tämän jakson ilmaiseen käsikirjoitukseen löytyy tämän jakson kuvaustekstistä.

No niin, vähän uusittu intro, mitäs tykkäsitte? Viime viikon jaksossa mä puhuin mun kielten opiskeluhistoriasta. Ja mä taisin vahingossa paljastaa ikäni. Ja nimittäin puhuin siitä, että mä oon aloittanut englannin opiskelun ala-asteella ja ruotsin opiskelun yläasteella. Mutta ala-asteesta ja yläasteesta ei olla puhuttu enää vuosikymmeniin. Eli Suomessa on jo vuosikymmeniä —yli 20 vuotta— käytetty alakoulu- ja yläkoulu-sanaa. Mitkä on ehkä vähän loogisempia —parempia— sanoja. Mikä se aste siinä aiemmassa sanassa on, mä en osaa sanoa.

No, ehkä muutenkaan ei kannattaisi käyttää tämmöisiä kouluun liittyviä sanoja, kun kuitenkin mä tarkoitin vaan ikääni. Eli englannin opiskelu aloitetaan 10-vuotiaana. Tai aloitettiin ainakin. Ja toisaalta sitten taas ruotsi 12-vuotiaana, muistaakseni. Eli ala-aste on siis noin 7-12-vuotiaat. Ja yläaste on 13-15-vuotiaat tai 16. Vähän riippuen sun omasta syntymäpäivästä.

Joka tapauksessa, sori tästä näin, ei ollut tarkoitus ketään opettaa käyttämään vääriä sanoja tai vanhentunutta sanstoa. No, jos puhuu vielä vanhemmille ihmisille, niin he joskus käyttää sanaa kansakoulu. Mutta Suomessa on ollut peruskoulu-sana näistä ala- ja yläkoulusta jo aika monta vuosikymmentä. Eli peruskoulu-nimeen siirryttiin jo 70-luvulla.

Viime viikon jaksossa mä taisin myös puhua siitä ihanasta tuoksusta, mikä metsässä on sateen jälkeen. Ja mä sanoin sen, että englannin kielessä on oma sana tälle tuoksulle, mikä tulee tosiaan sateen jälkeen. Ja mä vähän googlailin tätä asiaa, ja se sana on aika uusi. Se on vasta 60-luvulla yleensäkin keksitty. Ja se on petrichor. Aika hankala sana, [joka] tulee ilmeisesti kreikasta tai kreikan kielisistä sanoista. Ja se siis tosiaan on sitä, kun sade reagoi maan kanssa, maassa olevien erilaisten eliöitten ja sen maa-aineksen kanssa. Ja sieltä tulee sitten se sateen jälkeinen tuoksu. Ja siitä sitten johtuu, että sitä samaa tuoksua ei ole samalla tavalla ainakaan esimerkiksi kaupungissa. Koska siellä ei ole sitä maata. Pitää olla siis tosiaan metsässä tai jossain, missä on jotain muuta kuin asfalttia, joka sen reaktion sitten saa aikaan.

Ja tämä petrichor-sana muistutti mua, että mun on pitänyt tehdä jo aikaisemmin jakso semmoisista sanoista, mitkä suomen kielestä puuttuu. Eli koska mä opiskelen aika montaa kieltä —tai oon opiskellut aika montaa kieltä— niin mulle on tullut eteen semmoisia sanoja, joista mä oon miettinyt, että ”hmm, olisipa suomen kielessä joku vastine tälle sanalle.” Eli kääntyisipä tää suoraan suomeen. Voisinpa mä puhua… käyttää tätä sanaa suomen kielessä myös. Mutta aina niin ei oo. Joskus vaan on semmoisia sanoja, mitkä ei vaan käänny. Eli pitää selittää hirveän pitkälti, että mitä se sanalla tarkoitetaan.

Tietysti myös suomen kielessä on joitain tämmöisiä sanoja, niin kuin vaikka sauna, joka sitten on otettu käyttöön muissa kielissä. Ja joillekin varmaan tulee mieleen esimerkiksi sisu, joka siis on semmoinen tietty periksiantamattomuus, jolla usein kuvataan suomalaista luonnetta. No, siitä voi olla ehkä montaa mieltä, että kuinka hyvin se kääntyy. Esimerkiksi englannin sana grit ja perseverance on mun mielestä ihan hyviä käännöksiä tälle. Vaikka nyt ei ihan sataprosenttisesti olekaan ihan samaa tarkoittavia sanoja.

Mutta tämän viikon jaksossa mä tosiaan ajattelin, että mä kävisin joitain esimerkkejä sellaisista sanoista, mitkä mulle on tullut vastaan ja joista mä oon miettinyt, että oispa tälle sanalle vastine suomessa.

Eli tässä jaksossa tulee siis joitain semmoisia sanoja toisista kielistä, mitä tietysti ei tarvii muistaa tai mitenkään opetella. Mutta voi olla ihan mielenkiinnosta kuulla, että minkälaisia erilaisia sanoja muissa kielissä on. Varsinkin, koska tämmöiset sanat, mitkä ei taivu kovin hyvin muille kielille, usein kertoo jotain siitä kulttuurista. Ilmentää jotenkin sitä kulttuuria myös.

Ja ensimmäisenä mun listalla on espanjan kielen sana, ja se on sobremesa. Ja sobremesa tarkoittaa sitä, kun ollaan syöty jo illallinen ja jäädään vähän juttelemaan pöytään. Se kirjaimellisesti siis tarkoittaa pöydän päällä. Ja siinä tosiaan vähän jutellaan, ehkä otetaan vähän drinkkiä. Ja luodaan yhteyttä toisiin ihmisiin. Elikkä se on semmoinen hyvin sosiaalinen sana, joka aika hyvin mun mielestä kertoo jotain espanjankielisistä kulttuureista.

Eli ruoka on tärkeätä, ja on tärkeätä, että se ruoka syödään muiden ihmisten kanssa. Jopa niin tärkeätä, että sitten vielä jäädään siihen pöytään juttelemaan, vaikka se ruoka olisi jo syöty. Ja ehkä tää on joku semmoinen espanjankielisten kulttuurien piirre, minkä mä toivoisin myös näkyvän Suomessa vähän enemmän.

Ja sen jälkeen mulla on joitain japanikielisiä sanoja. Ja ensimmäisenä mä ajattelin sanoa semmoisen sanan kuin komorebi [木漏れ日]. Joka tarkoittaa siis valoa, joka siivilöityy —eli paistaa— metsän puitten läpi. Ja tää on aika runollinen, aika kaunis sana. Ja se on aika monen japanin opiskelijan lempisana myös. Ja se on tietysti aika semmoinen yleensä… tai usein myös täällä [Suomessa] näkyvä ilmiö. Ja tosiaan monesti, kun metsässä kävelee ja valo paistaa puitten ja puitten lehtien läpi, mikä on usein aika kaunis ilmiö, niin olisi kiva, että sille olisi oma sanansa. Eikä tarvitsisi käyttää japaninkielistä sanaa ja sitten yrittää selittää kavereille, että mistä ihmeestä sä oikein puhut.

No, sitten seuraava japanin kielen sana on tsundoku [積ん読]. Ja se tarkoittaa sitä, että kirjat, joita on ostanut, kerääntyy pinoihin ja eikä niitä ole saanut luettua. Ja tää on itse asiassa jonkinlainen sanaleikki myös. Eli tsundeoku tarkoittaa sitä, että joku asia kasaantuu tai laitetaan kasaan. Ja doku tarkoittaa… tai — viittaa lukemiseen. Eli se on semmoisia lukematta jääneitä kirjoja, jotka on kuitenkin ostanut. Eli tää on tämmöiselle kirjojen tai lukemisen harrastajalle varmasti aika samaistuttava sana. Eli aika moni meistä varmasti samaistuu siihen, että tulee ostettua kirjoja, joihin sitten pääsee vasta ehkä joskus vuosien jälkeen. Eli vasta vuosien jälkeen tulee luettua niitä kirjoja, mitä on jo ostanut. Ja jotka on jo pinoontunut, on jo pinossa, jossain kirjahyllyssä tai ehkä sitten jopa huoneen nurkassa.

No mikä tässä sanassa on vielä erikoista on se, että se kuulostaa aika uudelta sanalta. Kuulostaa uudissanalta. Niin kuin tää petrichor oli. Eli semmoiselta sanalta, joka olisi otettu viime aikoina käyttöön. Mutta itse asiassa se on keksitty jo 1800-luvulla. Eli jo 1800-luvun japanilaiset on kokenut tämän ilmiön, että tulee ostettua kirjoja, joita kuitenkaan ei aina lue.

Ja kolmas ja viimeinen japanin kielen sana tänään on oyakoukou [親孝行]. Ja se tarkoittaa sitä, kun tekee omille vanhemmilleen, omalle äidille ja isälle tai pelkästään äidilleen tai pelkästään isälleen jotain kivaa. Jotain mukavaa. Ja sillä tavallaan täyttää velvollisuutensa näitä vanhempia kohtaan. Eli te, jotka oot tullu jo vähän vanhempaan ikään —niin kuin minä— niin varmaan tunnistatte tämän ilmiön. Että jossain vaiheessa ne vanhemmat tekee vähemmän asioita sun puolesta. Ja tulee se aika, kun sä teet asioita näiden vanhempien puolesta.

Eli tämä on jotenkin kanssa kaunis ajatus. Vaikka se viittaakin velvollisuuteen. Eli on meidän tietyntyyppinen velvollisuus tehdä asioita meidän vanhempien puolesta. Auttaa meidän omia vanhempia. Ja ehkä sekin kertoo sitten jotain japanilaisesta kulttuurista. että tämmöinen sana löytyy. Mutta en todellakaan keksi, että mikä olisi vastine niissä eurooppalaisissa kielissä, mitä mä puhun.

No niin, sitten. Ollaanko me numerossa viis? Eli viidentenä on norjankielinen sana. Ja monet on varmaan kuullut tanskankielisen sanan hygge, joka tarkoittaa semmoista mukavaa, kotoisaa rentoutumista. Ja norjalaisilla on vähän vastaava sana kos. Kauhean vaikeata lausua yksittäisiä sanoja ilman kontekstia. Ja, no, kuitenkin tämä sana on siis tämmöistä vähän niin kuin yksinkertaista rentouttavaa nautintoa.

Eli se on vaikka sitä, kun työpäivän jälkeen makaa vähän sohvalla, ottaa vaikka kupin teetä ja palan suklaata. Ja itse asiassa yksi tyypillinen sekä tapa käyttää tätä sanaa on perjantai-kos. Eli perjantaina ottaa vaikka olut tai tosiaan pala suklaata tai sitten vaikka vähän sipsejä. Eli vähän nautiskella elämästä semmoisella yksinkertaisella tavalla. Aina kaiken ei tarvitse olla niin monimutkaista ja hienoa, että on rentouttavaa ja pikkasen kivaa.

Ja viimeisenä eli kuudentena sanana tällä listalla tänään on englannin sana please. Jota siis suomessa ei ole, niin kuin varmaan tiedätte. Joskushan suomessa käytetään siis kyllä englannin sanaa please. Jolloinka se joko kirjoitetaan niin kuin se englannissa kirjoitetaan tai sitten suomalaisittain p-l-i-i-s. No kuitenkin, ehkä tätä suomalaisena ei osaa samalla tavalla kaivata, koska sitä ei koskaan ole tullut käyttäneeksi. Mutta voin kyllä kuvitella, että te, jotka tuutte semmoisista kulttuureista tai jotka puhutte äidinkielenänne semmoisia kieliä, joissa käytetään jotain please-tyyppistä sanaa, niin ehkä te kaipaatte sitä. Vaikea olla sanomatta por favor, jos on aina sanonut por favor.

Ja Suomessahan tietysti käytetään esimerkiksi konditionaalia, eli — voisitko. Voisitko antaa lasin vettä? Sen sijaan, että käytettäisiin jotain yksittäistä sanaa. Mutta joskus se on ihan huvittavaa, että suomen kielestä tämmöiset yksinkertaiset kohteliaisuussanat joskus puuttuu.

Eli tänään mä puhuin siis semmoisista sanoista, jotka suomen kielestä puuttuu. Semmoisista sanoista, jotka mulle on tullut kieliä opiskellessa vastaan, joille ei ole selkeätä vastinetta suomessa.

Ja tosiaan nämä sanat on mun mielestä sen takia mielenkiintoisia, että ne ehkä kertoo siitä kulttuurista jotain. Ehkä se kertoo siitä kulttuurista, missä ne sanat on. Ja toisaalta sitten taas siitä kulttuurista, missä niitä sanoja ei ole. Ehkä nämä sanat —nämä kuusi sanaa— myös ilmensi tätä ajatusta ihan hyvin.

Tuleeko teille mieleen muita suomen kielen sanoja, mitkä puuttuu muista kielistä, joita ei muissa kielissä ole? Tai sitten [sellaisia sanoja], jotka on tosi vaikeita kääntää suomesta johonkin muulle kielelle?

Kuten aina, mä otan vastaan viestejä, kommentteja, kehitysehdotuksia ja tietysti uusien jaksojen aiheita. 

Kiitos kun kuuntelit. Ensi kerralla on taas uusi aihe, joten siihen asti: moi moi!