Jakso 63: Maailman paras kierrätysjärjestelmä?

 Moikka ja tervetuloa kuuntelemaan Helppoa suomea -podcastia. Helppoa suomea on puhekielinen podcast suomen opiskelijoille. Ja tämän podcastin tarkoituksena on auttaa opiskelemaan suomea ilman varsinaista opiskelua. Eli tässä podcastissa ei siis puhuta suomen kieliopista tai opeteta taivuttamaan sanoja oikein. Tämän podcastin aiheena on yleensä Suomen kulttuuri tai kielten opiskelu. Tätä podcastia voi tukea Buy me a Coffee -sivustolla. Linkki sinne ja jokaisen jakson ilmaiseen käsikirjoitukseen löytyy tämän jakson kuvaustekstistä.

Noniin, tervetuloa tämän viikon jaksoon. Mulla alkoi just kesäloma. Eli tämä oli mun viimeinen viikko töissä. Tästä lähtien sitten koko heinäkuu on mulla lomaa. Aika kiva homma. Mä ajattelin olla paljon mökillä. Lukea paljon kirjoja. Ja miettiä, että miten mä haluan kehittää tätä podcastia.

Ainakin kun katsoo Spotifyn tilastoja, niin näyttää siltä, että aika moni kielten opiskelija pitää myös kesälomaa. No, on varmaan niitä opiskelijoita, jotka pitää lomaa opiskelusta. Ja sitten taas niitä opiskelijoita, jotka opiskelee enemmän ja mahdollisimman paljon kesällä. Kun vihdoin on aikaa. No, katsotaan kumpaan leiriin mä tänä kesänä kuulun. Eli kumpaan ryhmään mä kuulun. Mutta aikaisempina vuosina mä oon aika paljon enemmän kerennyt opiskelemaan, kun ei oo ollut töitä häiritsemässä mun kielten opiskelua.

 No, toivottavasti kaikki pystyy myös nauttimaan jonkin verran kesästä. Oli sitten Suomessa tai ei. Ja opiskeli sitten lisää kesällä tai ei. No, mun mielestä ne ei oo toisiaan poissulkevia asioita. Eli voi sekä nauttia kielten opiskelusta että kesästä. Tai niin mä ainakin itse ajattelin tehdä.

Tän viikon jaksossa mä ajattelin puhua vähän kierrätyksestä ja ehkä vähän roskista yleensäkin. Tää aihe tuli mulle mieleen jalkapallon maailmanmestaruuskisoista. Jalkapallon MM-kisoista, jotka siis on edelleen käynnissä. Ja ilmeisesti päättyy ehkä parin viikon päästä.

Mä en itse niitä ole seurannut, mutta mä huomasin, että sosiaalisessa mediassa oli tämmöisiä positiivisia uutisia siitä, että miten siistejä japanilaiset jalkapallofanit on. Eli sosiaalisessa mediassa puhuttiin siitä, miten hienoa on, että japanilaiset jalkapallofanit kerää omat roskansa pois sieltä jalkapallostadionilta. Tämä oli mun mielestä aika hauska uutinen ja musta tuntuu, että näitä uutisia tai somepostauksia näkyy joka kerta, kun on jalkapallon MM-kisat tai joku muu kansainvälinen kisa, mihin Japani osallistuu.

Eli japanilaiset tekee aika usein sitä, että ne kerää joko vähintään omat roskansa tai sitten jopa muittenkin roskia sieltä kisastadionilta pois. Ja tämä ilmeisesti liittyy tietysti japanilaisen kulttuuriin ja siihen ehkä, miten japanilaiset lapset kasvatetaan. Esimerkiksi Japanissa koulussa lapset siivoaa omat jälkensä. Eli Japanissa koululuokat siivoaa koko koulun. Ne opiskelijat —oppilaat— siivoaa sen koulun jäljet. Joka tietysti opettaa sitten lapsille sen, että omat roskat siivotaan pois. Ja muutenkin, että on tärkeätä, että on siistiä. Ja tämä on mun mielestä aika kiva asia opetettavaksi lapsille. Mä en tiedä, haluaisinko mä ihan samaa systeemiä Suomen kouluihin. Mutta ehkä se on tämmöinen mietinnän arvoinen asia.

No, monet Suomessa käyvät ulkomaalaiset —esimerkiksi turistit tai muut matkaajat— pitää Suomea tosi siistinä maana. Ja Suomi toki on aika siisti maa. Tai täällä on aika vähän roskaa ja muutakin saastetta. Meidän vesi on hyvin puhdasta, ilma on hyvin puhdasta. Ja myös isojen kaupunkien —jos Helsinkiä semmoisena pidetään— myös isojen kaupunkien kadut on aika puhtaita.

Mutta musta tuntuu, että se ei niin paljon johdu kulttuurista kuin ehkä siitä, että täällä on aika hyvät järjestelmät niiden katujen siivoamiseen. Eli täällä, niin kuin aika monessa Länsi-Euroopan maassa tai Pohjois-Euroopan maassa, siivotaan katuja aika tehokkaasti. Ja toisaalta esimerkiksi roskiksia on paljon. Eli roskien roskiin laittamisen ainakin teoriassa pitäisi olla aika helppoa.

No, ehkä iso syy tässä myös on se, että Suomessa on niin vähän ihmisiä. Eli jos oikeasti mennään isoihin kaupunkeihin, niin on aika harvinaista, että niiden kadut on siistejä. Vaikka se maa olisikin aika rikas. Ja sen maan siivousjärjestelmät olisi tehokkaita. No, ehkä Tokio, Japanin Tokio*, on sitten semmoinen poikkeus.

Mutta mä ajattelin tänään puhua myös vähän kierrätyksestä ja erityisesti siitä, että mitä tapahtuu niille roskille, jotka syntyy meidän suomalaisten kodeissa. Eli kotitalouksissa. Koska jos tulee esimerkiksi Euroopan ulkopuolelta, niin suomalainen kierrätysjärjestelmä saattaa olla aika monimutkainen.

Suomessa nimittäin kierrätetään kaikki erikseen. Vaikka kodit itse erottelevat kaikki jätteet. Se tarkoittaa, että Suomessa kierrätetään erikseen muoviroskat, pahviroskat, paperiroskat, biojäte —eli kaikki elävä— ja sitten vielä metallit ja lasit. Ja tietysti sitten kaikki se, mitä oikeasti ei voida kierrättää eli sekajäte.

Ja esimerkiksi kun mä asuin Norjassa, niin mulle tuli vähän yllätyksenä, että siellä laitettiin erikseen vaan sekajäte, kierrätettävät ja biojäte. Eli periaatteessa sen kodin ihmisten —yksityisten ihmisten— ei tarvinnut tehdä niin paljon töitä kuin Suomessa. Eli Suomessa vähän niin kuin jätetään yksityisille ihmisille se työ, mitä Norjassa sitten tehdään niissä isoissa kierrätyskeskuksissa, mihin niitä roskia sieltä kodeista viedään.

Mutta mä tosiaan muistan, kun mulla oli yliopistossa Nigeriasta tulleita kämppiksiä eli kämppäkavereita. Eli mä asuin muutaman nigerialaisen miehen kanssa ja heille oli aika vaikea tämä suomalainen kierrätysjärjestelmä. Eli mitä tulee mihinkin ja minkä takia. Joten siinä voi olla aikamoista opettelua ja ehkä se on sitten se syy, minkä takia Suomessa ei saada roskia niin tehokkaasti kierrätettyä kuin esimerkiksi sitten monissa muissa Pohjoismaissa.

Mutta sitten taas musta tuntuu, että me suomalaiset, jotka kierrätetään, ollaan aika tarkkoja. Eli me ollaan aika tunnollisia kierrättäjiä. Eli meille on tosi tärkeätä, että ne roskat, jotka kuuluu kierrättää oikein, myös kierrätetään oikein. Eli on esimerkiksi tosi tärkeätä, että banaaninkuoret menee biojätteeseen eikä sekajätteeseen. Vaikka siis jotkut suomalaiset niitä laittaa kaikkia kierrätettäviä sekajätteeseen.

Ja niin kuin mä tässä näin vähän jo sanoinkin, niin mä oon itse tämmöinen hyvin tarkka kierrättäjä. Eli mä tykkään kierrättää hyvin tunnollisesti ne jätteet, mitä meiltä syntyy. Siinä on jotain miellyttävää, kun saa kierrätettyä ne omat roskansa oikein. Ja sitten se sekajätteen —eli sen muun jätteen tai muiden roskien— määrä on tosi pieni. Eli meillä syntyy esimerkiksi tosi paljon enemmän muovijätettä kuin sekajätettä.

Mutta voi toki olla, että mä oon vähän poikkeuksellinen, vähän erikoinen ihminen tässä mielessä. Eli mun mielestä on erityisen kivaa, kun saa sekajätteen määrän pieneksi sen takia, että on kierrättänyt kaiken muun roskan. Kaikki muut roskat oikein. Ja toisaalta mua ärsyttää tosi paljon, jos kaduilla on roskaa. Eli esimerkiksi käärepapereita tai tupakantumppeja. Eli siis esimerkiksi suklaapatukoitten käärepapereita tai muita roskia. Ja joskus mä oon jopa harrastanut tämmöistä roskien keräämistä. Eli vaikka koiran kanssa lenkillä mä oon samalla napannut sieltä muutaman roskan ja vienyt ne roskiin. Koska, miksi ei?

No, ehkä sillä yhdellä yksittäisellä roskalla ei oo niin paljon merkitystä. Mutta toisaalta viime vuosina on puhuttu paljon myös mikromuoveista. Eli todella, todella pienistä, mikroskooppisen pienistä muovinpalasista. Eli näyttää siltä, että osa muoveista ei koskaan maadu. Eli ne ei koskaan hajoa osasikseen. Niistä tulee aina vaan pienempiä ja pienempiä muovinpaloja. Jolloinka ne muuttuu niin mikroskooppisen pieniksi, että ne voi jopa kertyä ihmiselimistöön. Eli [ne] voi tulla osaksi ihmiselimistöä. Niitä on tosiaan löydetty ihmisten eri elimistä. Ja niiden terveysvaikutuksista ei vielä tiedetä paljon, mutta on hyvin mahdollista, että niillä on esimerkiksi sydän- ja verisuoniterveydelle haitallisia vaikutuksia. Eli ne on pahaksi meidän sydämelle ja meidän verisuonille.

No, ehkä aika harva ihminen miettii mikromuoveja, kun heittää roskan ympäristöön tai luontoon. Tai kun ne [ihmiset] kierrättää tai jättää kierrättämättä. Mutta ehkä nämä on semmoisia asioita, mitä meidän pitäisi myös miettiä.

Toisaalta tuntuu, että nykyään mietitään ympäristöä paljon enemmän. Esimerkiksi silloin, kun mä oon ollut nuori, niin on saatettu heittää jopa elektroniikkaa pois luontoon. Tai joskus, kun käy jossain metsässä, niin saattaa esimerkiksi löytää jonkun kodinkoneen. Mä oon joskus löytänyt esimerkiksi hellan. Eli sen kodinkoneen, missä on uuni ja liesi, jossa siis voi tehdä ruokaa.

Eli joku on heittänyt kokonaisen hellan pois. Mikä on aika hullua ja aika poikkeuksellista nykypäivänä. 

Eli tänään mä puhuin vähän kierrätyksestä ja suomalaisesta kierrätysjärjestelmästä ja sen erikoisuudesta. Ja toisaalta sitten taas aika paljon roskista ja roskaamisesta. Ja sitten myös sen roskaamisen aiheuttamasta mikromuoviongelmasta.

Kertokaa mulle, minkälainen kierrätysjärjestelmä teidän maassa on. Onko teidän maassa toimiva tai ehkä parempikin kierrätysjärjestelmä kuin Suomessa? Tai onko teidän maassa ongelmia kierrätyksen kanssa?

Niin kuin mä sanoin tuossa alussa, niin mun kesäloma alkaa tästä. Ja mä ajattelin myös pitää pari viikkoa kesälomaa tästä podcastista. Eli ei kannata hätääntyä, jos uusia jaksoja ei nyt pariin viikkoon tule. Mä ajattelin vähän lukea lisää ja miettiä uusia aiheita. Ja tosiaan sitä, miten mä voisin tehdä tästä podcastista vielä paremman.

Kuten aina, mä otan mieluusti vastaan teiltä viestejä, palautetta ja tietysti uusien jaksojen aiheita. Muistakaa seurata tätä podcastia, että sitten saatte huomautuksen, kun uusia jaksoja tulee. Jättäkää arvostelu, jos kuuntelette Spotifyssa tai Apple Musicissä tai tykkäys, jos kuuntelette YouTubessa.

Kiitos kun kuuntelitte. Ensi kerralla on taas uusi aihe, joten siihen asti: moi moi!

 

*Minun käymistäni kaupungeista. Myös muut Japanin isot kaupungit ovat siistejä.