Jakso 64: Kahvitauko: lomakiireitä

 Moikka ja tervetuloa kuuntelemaan Helppoa suomea -podcastia. Helppoa suomea on puhekielinen podcast, jonka avulla pystyy opiskelemaan suomea ilman varsinaista opiskelua. Tässä podcastissa ei siis puhuta suomen kieliopista tai opeteta taivuttamaan sanoja oikein. Mun aiheina on yleensä Suomen kulttuuri tai kielten opiskelu. Tätä podcastia voi tukea Buy me a coffee -sivustolla. Linkki sinne ja jokaisen jakson ilmaiseen käsikirjoitukseen löytyy tämän jakson kuvaustekstistä.

Jes, jes, jes. Tervetuloa taas uuteen jaksoon. Ja tervetuloa loman jälkeiseen jaksoon. Ensimmäiseen tämän kauden jaksoon. Ehkä näinkin voi sanoa. Pahoittelut niille, jotka odotti uusia jaksoja jo aikaisemmin. Minulla on ollut todella paljon kiirettä. Eli niin sanottuja lomakiireitä. Joskus siis lomalla voi olla jopa kiireisempi kuin työpäivinä. Tulee niin paljon erilaisia juttuja, mitä pitää tehdä sitten, kun on loma. Ja tosiaan tällä lomakaudella  —tällä mun kesälomalla— mä tosiaan oon tehnyt aika paljon erilaisia asioita. Aika vähän omia töitä, joskin niitäkin vähäsen, mutta kuitenkin enimmäkseen loma-asioita, jotka on sitten pitänyt mut tosi kiireisenä.

Minulla tietysti oli toiveina, että pystyisin tekemään uusia jaksoja. Tai ainakin vaikka jaksoja varastoon. Eli sellaisia jaksoja, mitä voisin sitten lähettää —tai antaa ulos— silloin, kun mä en muuten kerkeisi tekemään jaksoa. Mutta tosiaan erilaiset lomakiireet on vienyt multa niin paljon aikaa, että mä en ikävä kyllä ole sitä kerennyt tekemään.

Jonkin verran mä oon kerennyt miettimään kuitenkin uusia jaksoja aiheita. Ja ehkä vähän uusia juttuja tätä podcastia varten. Pitää kuitenkin vielä miettiä, että mitä niistä kerkii tekemään, sitten kun arki koittaa. Eli kun tulee taas arki ja mun normaalit työt alkaa. Ja ne tosiaan alkaa tämän julkaisupäivän jälkeisenä maanantaina. Eli aika pian.

Viime kerralla mä puhuin suomalaista kierrätysjärjestelmästä. Ja vähän siitä, että se on ehkä vähän monimutkainen. Tai se teettää paljon töitä jokaisella yksityisellä ihmisellä. Mutta mä unohdin puhua kaikkein ehkä tehokkaimmasta osasta tätä meidän suomalaista kierrätysjärjestelmää. Ja se on panttijärjestelmä.

Eli Suomessa kerätään panttipulloja ja ehkä nykyään erityisesti panttitölkkejä. Eli erilaisia juomia —tai niiden pulloja ja tölkkejä— joista sitten saa rahaa, kun ne palauttaa. Eli jokaiseen juomaan, kun ne ostaa kaupasta, kuuluu pantti. Eli semmoinen raha, mikä on merkitty sitä pullon palauttamista varten. Tai tölkin palauttamista varten.

Eli tosiaan aina kun sä ostat vaikka limpparia kaupasta, niin silloin sä maksat myös sen pantin. Eli esimerkiksi jos sä ostat pienen pullon, niin siinä on 10 sentin pantti. Ja sitten kun sä palautat sen pullon, niin sä saat sen panttirahan takaisin. Ja tämä järjestelmä on Suomessa ollut käytössä jo tosi pitkään ja se on tosi toimiva. Eli Suomessa on todella toimiva panttijärjestelmä, jonka avulla erilaisia pulloja ja tölkkejä palautetaan tosi paljon. Ja suomalaiset tuntuvat tykkäävän siitä järjestelmästä.

Nykyään, varsinkin kun suurin osa juomista tulee joko tölkeissä —jotka on siis alumiinia, eli metallia— tai sitten muovipulloissa, niin mun mielestä tämä järjestelmä on oikein hyvä. Aiemmin oli käytössä tosi paljon myös lasipulloja, mutta varsinkin kun alkoholia myydään lasipulloissa, niin sitten tuntuu, että ne, jotka juovat alkoholia tosi paljon, myös rikkovat niitä pulloja.

Sitten oli tosi ikävä kävellä kaupungilla esimerkiksi perjantain jälkeen, eli lauantaiaamuna, kun sitä lasiroskaa oli melkein kaikkialla. Eli joka lauantaiaamu ja sunnuntaiaamu jouduttiin puhdistamaan kadut lasiroskasta. Mutta onneksi tätä ongelmaa ei enää ole, tai se on ainakin tosi paljon pienempi, eli lasiroskaa näkee tosi paljon harvemmin nykyään.

No, mun loman aikana Suomen suurimmassa sanomalehdessä, eli Helsingin Sanomissa —eli Hesarissa— julkaistiin juttu suomalaisesta miehestä, joka asuu Filippiineillä. Ja tämä liittyi vähän tähän roskaamisaiheeseen, joten mä ajattelin kertoa siitä myös vähän.

Tämä mies, joka nyt on kai 76-vuotias, hän joka aamu herää aikaisin ja puhdistaa yhden valtavan rannan siellä Filippiineillä kaikista roskista. Eli kaikista roskista, mitä yön aikana sille rannalle tulee merestä. Huuhtoutuu merestä, niin kuin sanotaan. Eli joka aamu tulee… tai sillä rannalla on jo valtava määrä roskia, ja tämä suomalainen mies käyttää melkein koko päivän siihen, että hän kerää kaikki roskat siltä rannalta.

Ilmeisesti hän on tehnyt tätä jo vuosia. Oman puheensa mukaan 12 vuotta. Ja joka päivä hän kerää roskia siltä rannalta jopa 50 kiloa päivässä. Eli aivan valtavia määriä.

Aiemmin ilmeisesti se roskien määrä on ollut vielä isompi, ja tämä mies arvioi itse, että hän on kerännyt jo miljoona kiloa roskia sen yli 10 vuoden tai noin 12 vuoden aikana, mitä hän on kerännyt niitä roskia. Eli aivan järkyttävän määrän roskaa.

Ja niin kuin mä sanoin viime jaksossa, niin mäkin joskus kerään roskia täältä Suomesta mun omien lenkkipolkujen varrelta. Ja varsinkin suomalaisten järvien rannalta. Tai mun läheisten järvien ja lampien rannalta. Koska on tosi inhottavaa, jos niitä roskia joutuu sinne vesistöihin. Eli niin järviin tai lampiin.

Ja se on myös vaarallista luonnolle, eli esimerkiksi eläimille. Mutta erityisen vaarallisia nämä roskat on niille merieläimille, esimerkiksi kaloille ja kilpikonnille ja erilaisille muille vedessä eläville eläimille. Jotenka tämmöinen työ oli aika arvostettavaa mun mielestä. Hurjaa hommaa. Mutta tää on meidän merien tila tällä hetkellä.

Ja ilmeisesti erityisesti vähän köyhemmissä maissa, niin kuin Filippiineillä, syntyy todella paljon roskaa, mutta kuitenkaan ei ole sitten varaa siihen —eli ei ole tarpeeksi rahaa siihen— että tehtäisiin toimiva kierrätysjärjestelmä. Jolloinka sitten ne roskat kerättäisiin jonnekin talteen tai ne poltettaisiin tai kierrätettäisiin. Vaan [sen sijaan] ne joutuu sitten mereen.

Joo. Tänään tosiaan mulla ei ole semmoista erityistä aihetta. Elikkä tää on taas niin sanottu kahvitaukojakso. Ja kuulostaa ehkä vähän suomalaiselta aloittaa loman jälkeen heti kahvitauolla. Mutta sitäkin oikeasti suomalaisilla työpaikoilla joskus näkee. Eli aloitetaan päivä sillä, että juodaan ensin kahvit. No, mä oon mun iltapäivän kahvin jo juonut, mutta silti mä ajattelin vähän rupatella. Eli puhua vähän siitä, miten mun loma on mennyt ja mitä ihmeen lomakiireitä muka sitten mulla on ollut.

Ja suurin osa mun lomasta on mennyt mökillä. Mutta ikävä kyllä mulla ei ole hirveästi ollut aikaa rentoutua siellä mökillä. Mä oon tehnyt aika paljon töitä siellä mökillä. Mulla ja mun puolisolla on siis tällainen pieni mökki, joka on hyvin lähellä tätä kaupunkia. Ja niin kuin ihmiset, jotka omistaa mökin, niin tietää, että mökki teettää joskus paljon töitä. Samoin kuin esimerkiksi omakotitalo tai muut rakennukset, mitä omistaa.

Eli kun aikaa kuluu, niin on erilaisia töitä, mitä siellä sitten pitää tehdä. Ja suurin työ, mikä me tänä kesänä ollaan tehty, oli tämän mökin maalaus. Eli meidän piti maalata koko mökki, eli sen ulkosivu, eli ulkolaudat. Eli pelkästään se ulkopuoli siitä mökistä.

Ja periaatteessa ulkotilan maalaaminen on aika yksinkertainen työ, mutta käytännössä siihen kuuluu aika paljon erilaisia vaiheita. Erilaisia töitä, mitkä pitää tehdä oikeassa järjestyksessä ja aika tarkkaan, että sitten siitä lopputuloksesta tulee hyvä. Ja tietysti me haluttiin saada mahdollisimman hyvä lopputulos, että ei sitten tarvitsisi tätä mökkiä maalata heti uudestaan. Tai vaikka pari vuoden päästä uudestaan.

Ja maalausprojekti aloitetaan sillä, että se mökki pestään. Eli sen mökin ulkopuolella saattaa kasvaa hometta. Eli tämmöistä tiettyä kasvustoa, mitä esimerkiksi myös leipään kasvaa. No, ehkä se on eri hometyyppi, mutta kuitenkin. Ja tämä home tosiaan pestään pois, että se ei jää sen maalin alle ja hajota niitä lautoja, mitkä siinä mökin pinnassa tietysti on.

Eli sen maalin alle halutaan mahdollisimman puhdas lauta. Ja tässä jo itsessään menee pari päivää. Eli sekin oli jo tosi iso työ. Ja tietysti sen jälkeen kaikki valmistelut. Pitää ostaa kaikki maalit ja pensselit, eli ne millä maalataan, millä se itse maalaustyö tehdään. Ja sitten opetella yleensäkin, että miten tarkasti maalataan. Ja miten maalataan sillä tavalla, että ei tule tahroja eri väreihin. Eli jos sulla on valkoinen lauta, niin siihen ei saa tulla punaista. Ja toisinpäin.

Ja tietysti se itse maalaaminen on tosi iso työ. Ekaksi [siis] pitää valmistella se, että pääsee maalaamaan. Ja sitten pitää olla oikeat työkalut siihen niiden pensseleiden lisäksi. Ja maalin lisäksi. Eli pitää olla esimerkiksi tikkaat, eli tikapuut, joilla pääsee korkealle maalaamaan. Eli pystyy maalaamaan sitten esimerkiksi sen mökin harjannetta, eli sitä katon sisäpuolta.

Ja se itse maalaaminen on aika iso homma, eli vaatii paljon ihan tunteja [eli aikaa] ja lihasvoimaa. Eli se on myös aika raskasta. Mä en esimerkiksi kerennyt kuntoilemaan ollenkaan, koska me tehtiin niin paljon töitä näinä päivinä, kun me tätä mökkien maalattiin.

Ja sitten kun tämä mökki oli saatu maalattua, niin oli kulunut jo niin paljon aikaa, että meillä alkoi seuraava lomakiire. Mutta se oli ehkä vähän mukavampi lomakiire. Me nimittäin käytiin matkalla, eli matkattiin Kroatiaan, eli Etelä-Eurooppaan tai Balkanin niemimaalle.

Kroatia on siis tämmöinen eteläeurooppalainen maa, joka on Välimeren rannalla. Ja se on kuuluisa siitä, että siellä on paljon aurinkoa ja todella kauniita merimaisemia ja semmoisia kauniita kukkuloita ja vanhoja Rooman valtakunnan aikaisia kaupunkeja.

No, me ollaan itse asiassa käyty Kroatiassa aikaisemmin 15 vuotta sitten, eli tämä oli meillä semmoinen paluu sinne Kroatiaan. Ja kyllähän se maa on aika paljon muuttunut 15 vuodessa ja varsinkin hinnat on aika paljon korkeampia kuin silloin, kun me viimeksi siellä käytiin. Eli Kroatiasta on tullut —varsinkin täällä eteläisimmässä Kroatiassa [missä me kävimme] — tosi kallis maa. Joskus tuntui, että ne hinnat oli melkein samat kuin Suomessa. Jossain kohtaa ehkä jopa vielä kalliimpia.

Eli, no, ihan kiva loma oli, mutta aika paljon meni kyllä aikaa erilaiseen työhön ja aika vähän kului aikaa taas semmoiseen paikallaan olemiseen ja ihan vaan rentoutumiseen. Niin kuin mä oon monesti sanonut, niin aivot tarvitsee lepoa ja sitä, että niillä ei ole [jatkuvaa] työtä. Joten toivottavasti mä pystyn sitten rentoutumaan ihan normaalissa arjessa. Ehkä sitten myös kerkii opiskelemaan vielä enemmän. Esimerkiksi sitä mun uutta kieltä, eli saksaa.

Eli tänään mä puhuin vähän erilaisista asioista. Niin kuin suomalaista miehestä, josta oli uutisartikkeli Hesarissa, eli Helsingin Sanomissa. Tämä mies tosiaan oli jo 12 vuoden ajan kerännyt roskia Filippiineillä. Sen lisäksi mä puhuin meidän mökin maalausprojektista ja sitten vielä vähän meidän Kroatian matkasta.

No, mä luulen, että tän podcastin tekemiseen on taas paremmin aikaa, kun koittaa arki. Eli kun tulee taas arkipäivä ja normaali rytmi ja normaali rutiini. Niin kuin te tiedätte, mä oon mun rutiineista aika tarkka. Mä tykkään siitä, että mun päivät on rutiinin kaltaisia, jolloinka sitten mä pystyn tekemään kaikki ne asiat, mitä mä haluan sen päivän aikana tehdä.

Kuten aina, mä otan mieluusti vastaan teiltä viestejä, eli palautetta ja kehitysehdotuksia ja tietysti uusien jaksojen aiheita. Muistakaa seurata tätä podcastia ja jättäkää arvostelu, jos kuuntelette Spotifyssa tai Apple Musicissa. Tai sitten tykkäys, jos kuuntelette YouTubessa.

Kiitos kun kuuntelitte. Ensi kerralla on taas uusi aihe, joten siihen asti: moi moi!