Jakso 66: Lastenkasvatus Suomessa

 Aleksi: No niin, tervetuloa kuuntelemaan Helppoa suomea -podcastia! Tällä kertaa vähän erilainen jakso ja erikoinen jakso. [Te], jotka katsotte tätä näin YouTubesta tai Spotifysta, niin huomaattekin: elikkä meillä on videojakso, eli sekä kuvattu jakso että sitten myös vieras tässä jaksossa.

Aleksi: Eli meillä on Intermediate Finnish -podcastin Max vieraana. Moi Max!

Max: Joo, terve.

Max: Joo, mulla on tosiaan Intermediate Finnish -podcast ja YouTubessa ja TikTokissa teen myös materiaalia.

Aleksi: Joo, sulla on mun podcastiin erona videopodcast.

Aleksi: Elikkä sä aina äänität, sitten kuvaat itsesi siihen, mikä on mun mielestä hirveen hyvä idea, koska ihmiset näkee kun sä puhut. Ja ehkä sitten myös ymmärtää paremmin sitä kieltä sen takia, että näkee miten sä puhut ja miten sun huulet liikkuu ja näin edespäin silloin kun sä puhut.

Max: Joo, siinä on puolensa. Öö, editointi kestää vähän kauemmin kuin pelkän audion editointi tai leikkaaminen.

Aleksi: Joo, joo, sitä mä oon vähän pelännyt, sen lisäksi, että mun pitäis hommata vähän parempi kamera tai vähän parempi puhelin, millä sitten kuvata.

Aleksi: Mutta tosiaan mulla ei oo ihan kauheesti ylimäärästä aikaa sitten siihen editointiin. Sen takia en oo vielä aloittanut videopodcastia, mutta katsotaan, jos se olisi tulevaisuudessa myös tulossa.

Aleksi: Tänään mä ajattelin, että me voitais puhua semmosesta aiheesta kuin lastenkasvatus Suomessa. Ja tää on semmonen aihe, mitä multa on pyydetty kuukausia sitten. Pahoittelut sille kuuntelijalle, joka sitä pyysi, koska mä en oo sitä jaksoa vielä saanut aikaiseksi, en oo saanut tehtyä sitä.

Aleksi: Mä ajattelin kysellä näitä lastenkasvatukseen liittyviä asioita myös mun kavereilta.

Aleksi: Mä kuulin, että sulla on itsellä pieni lapsi.

Max: Joo.

Aleksi: Ja sen lisäksi sä oot päiväkodissa töissä.

Max: Joo. Se on mun pääasiallinen työ. Mä olen lastenhoitaja päiväkodissa.

Aleksi: Day job, niin kuin sanotaan.

Max: Mm…

Aleksi: Tota, öö, mutta niin. Se tarkoittaa myös sitä, että sulla on sitten tämmönen aitiopaikka —eturivin Paikka— siihen, että minkälaista lastenkasvatus on Suomessa. Totta kai meillä kaikilla on jonkinlainen käsitys siitä, että minkälaista lastenkasvatus on.

Aleksi: Minkälainen suomalainen kulttuuri on lapsia kohtaan? Ja minkälaisia asenteita tai asioita suomalaisille lapsille opetetaan?

Max: Joo, joo, mielelläni puhun tästä aiheesta.

Aleksi: Joo. No, ensimmäinen kysymys, mistä voitais keskustella, on ihan tää, niin kuin, että minkälainen asenne sun mielestä Suomessa on lapsia kohtaan?

Max: No, joissain muissa maissa ehkä alotetaan paljon aikaisemmin opettamaan kouluaineita ja kirjoittamaan ja lukemaan ja tämmösiä asioita. No, Suomessa kirjaimia aletaan opettamaan silloin, kun lapset on 6-vuotiaita yleensä. Jotkut tietysti oppii sen aikaisemmin. Mutta sellainen asenne Suomessa on nykyään, että lasten pitää olla lapsia ja leikki on heidän työtä.

Max: Täällä ajatellaan, että tärkein asia on se, että lapsella on hyvä mielenterveys ja turvallinen olo, jos mahdollista. Siihen me aina pyritään, me päiväkodin työntekijät ja lastensuojelu. Joskus heitäkin tarvitaan. Ja se on semmonen iso palapeli.

Max: No, Suomessa on neuvolasysteemi. Se on mun käsittääkseni aika ainutlaatuinen järjestelmä. Tai ei täysin ainutlaatuinen, mutta samantyyppisiä on joissain maissa.

Aleksi: Voitko sä lyhyesti kertoa, mikä neuvola siis on niille kuuntelijoille, jotka ei sitä välttämättä tiedä? Paikka, jossa saa neuvoja(?)

Max: Niin, siellä saa neuvoja. Vanhemmat saa neuvoja. Neuvolasysteemissä tarkistetaan myös erilaisia asioita ihmisten, lasten terveydestä. Öö, hampaat tarkistetaan. Myös tehdään erilaisia pieniä tutkimuksia, että onko lapsi terve vai tarviiko he apua jossain asiassa. Ja tarviiko vanhemmat apua?

Max: Ööm, tässä tulee esimerkki, minkälaista apua me saatiin neuvolasta. Kun meidän lapsi oli ehkä puolitoistavuotias —eli yksi ja puoli vuotta— niin hän heräili yöllä aika usein, ehkä kahdeksan kertaa. Ja se on tietenkin iso ongelma sekä lapselle että aikuiselle.

Max: Ja me lähetettiin viesti neuvolajärjestelmään ja me saatiin tapaaminen asiantuntijan kanssa. Tämä neuvolan työntekijä antoi meille vinkkejä, miten helpottaa nukkumista, ja yksi kerta riitti ja se korjasi ongelman.

Max: Joissain tapauksissa he tulee myös kotiin, niin kuin katsomaan ja kuulemaan. Tai mä luulen, että he ei saa tulla ilman [vanhempien] lupaa kotiin, mutta jos se uniongelma on monimutkaisempi tai erilainen, niin he saattaa ehkä tarkistaa vaikka, että minkälainen lämpötila makuuhuoneessa on ja joitain tämmösiä juttuja.

Max: Tai että miten saada lapsi rauhoittumaan paremmin. Niin, ehkä voi seurata sitä, sitä niin kuin puolta tuntia ennen nukkumaanmenoa, että katsooko lapsi tabletilta jotain tosi kiihdyttävää kuvavilinää, lastenohjelmaa, vai luetaanko hänelle kirjoja.

Max: Sitä mä muuten suosittelen. Lukeminen on semmonen asia, mikä... lapselle lukeminen on iso asia Suomessa ja siitä puhutaan, sitä neuvotaan, se kehittää lasten mielikuvitusta, sanavarastoa. Kirjoista voi oppia monia juttuja niin, että koulu tulee olemaan helpompaa.

Max: Ja me… Mun vaimo on siis Etiopiasta, niin hän, hän lukee hänen omalla äidinkielellä kirjoja. Välillä hän joutuu kääntämään englanninkielisiä lastenkirjoja, koska hän ei osaa, osaa paljoa suomea.

Max: Hän on kääntänyt myös joskus, niinku Google Lens, Lenssin avulla suomenkielisiä, mutta onneksi täällä Helsingin kirjastoissa on paljon englanninkielisiä lastenkirjoja, niin, niin hän, hän voi niitä käyttää. Se voi olla vähän, vähän väsyttävää hommaa ehkä.

Max: Mä, mä itsekin, itsekin välillä käännän englannista tai muista kielistä suomeen ja mutta…

Aleksi: [Se on] vähän raskaampaa.

Max: Niin.

Aleksi. Mä luen joka ilta itselleni ja nukun sen takia paremmin.

Max: Mm..

Aleksi: Mä suosittelen sitä jokaiselle, en pelkästään lapsille.

Max: Joo.

Aleksi: Joo, mä oon itse asiassa puhunut äitiyspakkauksesta yhdessä aikaisemmassa jaksossa ja…

Max: Joo

Aleksi: Ja siinä jaksossa vähän sivuttiin —eli puhuttiin— vähän myös neuvolasta ja siitä, että miten tärkeä se oli tämmösenä niinku kansanterveysasiana, että Suomessa kehitettiin neuvolajärjestelmä.

Aleksi: Ja Suomessa oli silloin tosi korkea lapsikuolleisuus. Eli lapset, hyvin nuoret lapset, kuoli hyvin suurissa määrin. Ja nykyään Suomessa on maailman matalimpia lapsikuolleisuuslukuja. Ja tää neuvolajärjestelmä on varmasti yks iso syy siihen.

Aleksi: Ja ymmärsinkö mä myös, että raskauden aikana seurataan sitä raskautta siis, että se etenee… just nimenomaan neuvolassa.

Max: Joo, joo. He antaa ohjeita, että mitä, mitä kannattaa öö syödä ja mitä ei kannata syödä.

Max: Ja tota, koska joihinkin, esimerkiksi raakaan lihaan ja raakaan kalaan mun käsittääkseni liittyy joitain infektioriskejä, jotka voi sitten aiheuttaa, tota, riskejä myös lapselle, öö, kohdussa eli äidin mahan sisällä.

Max: Joo, varmasti on tosi paljon asioita mitkä on semmosia mitä pitää ottaa huomioon raskauden aikana. Ja raskaana olevilla äideillä on paljon kysymyksiä myös ammattilaisille. Ja siinä mielessä on tosi hyvä, että on sitten ammattilaisia, jotka niihin kysymyksiin toivottavasti osaa ainakin jotenkin vastata.

Aleksi: Tota. Mutta siis sä oot sitä mieltä, että Suomessa pidetään lapsuutta tärkeänä, eli lasten annetaan olla lapsia hyvin pitkään, ainakin verrattuna moniin muihin maihin. Ja, teillä päiväkodissa sitten keskitytään leikkimään enemmän kuin oppitunteihin. Tai jos pidetään oppitunteja niin nekin on leikkiä.

Max: Joo. Joo, kyllä siellä opetetaan suht vakavasti joitain, joitain juttuja myös, mutta, mutta se on yleensä aika, aika lyhyitä sessioita. Ehkä 3-vuotiaalle joku kymmenen minuutin piiri yhdessä, jossa opetetaan joku laulu tai jotain, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Miten olla hyvä kaveri ja muita teemoja.

Max: Ja sit esikoulussa, onkohan siellä vain yksi tunti tai kaksi tuntia opetusta niinku näille kuusi- ja seitsemänvuotiaille lapsille. Mä teen esikoulussa myös välillä töitä.

Aleksi: Joo. Eli esikoulu on siis se, mm, yks vuosi ennen peruskoulun alottamista, eli ennen sitä vuotta kun täyttää seitsemän.

Max: Joo.

Aleksi: No, sitten toinen kysymys, mitä mä oon miettiny ja mitä multa kysyttiin, oli se, että minkälaisia asenteita tai minkälaisia arvoja suomalaisille lapsille opetetaan? Joko niin kun suoraan tai sitten välillisesti, epäsuorasti?

Aleksi: Tää on tietysti vähän ehkä mielipidekysymys, koska siihen ei oo yhtä oikeeta vastausta. Tai tämmönen subjektiivinen kysymys, mutta mitä mieltä sä oot?

Max: Öö, me opetetaan kaveritaitoja, eli miten olla hyvä ystävä. Öö, miten olla huomaavainen.

Max: No, mä sanoisin, että päiväkodissa opetetaan myös asioita luonnosta, tai ainakin monissa päiväkodeissa. Miten luonto on yhteydessä meidän kaikkien elämään?

Aleksi: Toi onkin mielenkiintoista. Mä oon mun podcastissa puhunut paljon luonnosta ja mä itse vietän paljon aikaa luonnossa. Oikeastaan pyrin viettämään niin paljon aikaa kuin vaan pystyn. Ja luonto on mulle tärkeä. Ja se on aika monelle suomalaiselle tärkeä asia. Niin sinänsä aika mielenkiintoista, että se alkaa jo ihan siitä, kun lapset on pieniä ja jopa, niinku, tämmösissä… mm, päiväkodeissa, niin kun virallisissa paikoissa myös puhutaan luonnosta ja vietetään aikaa varmasti luonnossa myös jonkin verran.

Max: Joo, täällä, täällä Helsingissä, pääkaupungissa, on myös aika, aika paljon metsiä. Ihan ydin-keskustassa ei ole juurikaan metsiä, mutta siellä ei asu niin paljon lapsia nykyään.

Aleksi: Mm..

Max: Mutta siellä, missä suurin osa lapsista on ja suurin osa päiväkodeista, niin siellä on yleensä metsää lähellä, ja me viedään ihan 3-vuotiaitakin välillä metsään.

Max: Mun käsittääkseni monessa päiväkodissa on niin, että kerran viikossa he yrittää viedä lapset metsään, ainakin keväällä ja syksyllä, silloin kun on kohtuullinen lämpötila ja ei ole paljoa jäätä siellä ja semmosia.

Aleksi: Niin Suomessa päiväkodin lapset leikkii pihalla, vaikka olis sellainen keli, missä monissa maissa olis jo suljettu koko päiväkoti.

Max: Joo joo, koko kaupunki ois suljettu ja, ja tota, kukaan ei menis töihin. Ni meillä on, meillä on tota, lumiaurat, jotka siivoaa tiet lumesta ja, ja...

Aleksi: Lämpimät vaatteet, millä pystyy leikkimään.

Aleksi: Joo.

Max: Miinus kaks–miinus kakskymmentä voidaan olla silti ulkona, suht lyhyt aika yleensä.

Aleksi: Se on varmasti aika eksoottinen, erikoinen ajatus monista maista tuleville ihmisille.

Max: Joo.

Aleksi: Viimeinen kysymys. Haluatko kertoa, mikä on karkkipäivä ja minkä takia Suomessa on yleensä, tai usein karkkipäivä?

Max: Joo, mulla oli myös karkkipäivä kun mä olin lapsi. Se oli varmaan lauantaina yleensä ja vain silloin me saatiin syödä karkkia yleensä.

Max: Tietysti jos oli jotain juhlia, niin se on eri asia.

Max: Mutta karkkipäivänä me saatiin karkkipussi ja tota niin, täällä Suomessa yritetään pitää huolta myös lasten hampaista ja me tiedetään varmaan, suurin osa meistä, että jos syö karkkia koko ajan ja syö [juo] sokeroituja juomia, niin se on pahaksi hampaille. Se voi vahingoittaa hampaita.

Max: Ja nykyään itse asiassa mä kuulin, että nykyään jos vanhemmat ei huolehdi lapsen hampaista, niin lastensuojelu voi tutkia tän perheen tilannetta.

Max: Joo, hampaitten terveys on tosi tärkeä asia myös.

Aleksi: Sun tai teidän lapsi on vielä aika pieni, eli hänellä ei varmaan vielä karkkipäivää oo, mutta luuletko, että hänellä tulee olemaan karkkipäivä tulevaisuudessa vai…

Max: Hyvä kysymys. Me ei olla vielä puhuttu tästä mun vaimon kanssa.

Aleksi: Joo.

Max: Eli pomon… pomon kanssa täytyy keskustella tästä. On siinä varmasti hyvät ja huonot puolensa.

Max: Mun käsitys on se, että jos on tosi ankara karkkien kanssa, että ei koskaan anna karkkia, niin sitten ehkä karkista voi tulla semmonen kielletty jännä juttu ja sitten…

Aleksi: "Kielletty hedelmä."

Max: Niin, kielletty… kielletty hedelmä, ja sitten kun saa ekan työn tai jostain muualta saa rahaa, niin ostaa valtavat määrät karkkia ja hihittelee.

Aleksi: Ihmiset, jotka on tullu Pohjoismaitten ulkopuolelta —tää [karkkipäivä] on tosiaan yleinen kulttuuri myös muissa Pohjoismaissa— niin tämmöset ihmiset, jotka on tullu Pohjoismaitten ulkopuolelta, niin on aika usein sitä mieltä, että se luo tämmösen, öö, hankalan suhteen makeisiin tai karkkeihin.

Aleksi: Eli saattaa tulla tosiaan se, öö, kielletyn hedelmän ongelma. Eli että se, mikä on kiellettyä, on nimenomaan kiinnostavaa.

Aleksi: Mutta en tiiä. Se varmaan riippuu lapsesta ja ihmisestä, myös niistä vanhemmista, että kuinka hyvä idea se sitten lopulta on.

Max: Niin, se on mahdollista.

Aleksi: Mulla ei ollu lapsena karkkipäivää ja mä syön nykyään aika vähän karkkia. Oli siinä korrelaatio tai ei.

Max: Niin, niin siinä on varmasti puolensa. Mutta tosiaan joka tapauksessa, niin niin kuin sanoit, hampaiden terveys on tosi tärkeä juttu ja… Mä en ole lääkäri, mutta mä olen lukenut, että hampaiden tilanne, vaikuttaa niin kuin moniin muihinkin osiin kehoa.

Max: Niin, se on hyvä ottaa vakavasti.

Aleksi: Näin se on. Ja totta kai sokeri vaikuttaa meidän kehoon muutenkin kuin pelkästään hampaisiin ja suun terveyteen.

Aleksi: Mutta mä en halua ihan kauheen pitkää jaksoa tästä tehdä, vaikka musta tuntuu, että me voitais jutella vaikka useempi tunti. Ehkä taukojen kanssa kuitenkin, mutta toisaalta voisi joskus toiste pitää toisen yhteistyöjakson.

Aleksi: Me tehtiin myös toinen jakso Maxin kanavalle. Elikkä käykää ehdottomasti tsekkaamassa se. Sanotko vielä, mikä sun podcastin nimi oli ja mistä sen löytää?

Max: Joo, mun podcastin nimi on Intermediate Finnish Podcast ja se löytyy videomuodossa sekä YouTubesta että Spotifysta. Ja sitä voi kuunnella myös muilla podcast-alustoilla, kuten Apple Podcastissa.

Max: Ja mun YouTube-kanavalla on myös muita videoita, ei pelkästään mun podcastia. Siellä on joitain videoita, jotka on vähän helpompia ja lyhyempiä.

Aleksi: Hieno homma! Kiitos tosi paljon, kun tulit vieraaks Helppoa suomea -podcastiin. Helppoa suomea -podcastin ensimmäinen vieras — semmonenkin kunnia tästä tuli. Okei, mutta me tapaamme varmasti tulevaisuudessa vielä.

Max: Joo, mä uskon niin.

Aleksi: Kiitos myös kuuntelijoille. Kiitos kun kuuntelitte. Ens kerralla on taas uus aihe, joten siihen asti: moi moi!