Jakso 72: Suomalaisia erikoisuuksia

 Moikka ja tervetuloa kuuntelemaan Helppoa suomea podcastia, eli podcastia suomen kielen opiskelijoille, jossa mä puhun vähän helpommin ymmärrettävää puhekieltä. Aiheena tutusti kielten opiskelu, Suomen kulttuuri ja ehkä joskus jotain muutakin.

Sydämellisesti tervetuloa siis tämän viikon jaksoon. Joo, mä oon opiskellut viime aikoina saksaa, missä sanotaan siis myös ”sydämellisesti tervetuloa”, joten se on ehkä jäänyt päälle. Mutta kyllä sitä voi Suomessakin käyttää, vaikka se on ehkä aika dramaattisen, aika melodramaattisen kuuloinen.

Viime viikolla oli ensimmäinen jakso, jossa mä sain laittaa tän explicit-tagin sille jaksolle. Eli jakso, jossa puhuttiin rumia, eli käytettiin kirosanoja.

Jonkin verran aina editoidessa tulee ajatuksia, että ”voi harmi, kun olisin puhunut tästä” tai ”nyt mä unohdin puhua tästä”. No, viime viikon jaksossa mä ehkä jätin sanomatta sen kaikkein tärkeimmän. Eli sen, että mä nimenomaan halusin puhua kiroilusta keskustelun kontekstissa.

Eli jos Suomessa vaikka lyö varpaansa ja sen takia kiroilee, sen seurauksena kiroilee, niin ei tarvitse miettiä, että ”onkohan nyt oikea konteksti?” vaan se on ihan oikea konteksti. Silloin saa kiroilla, ainakin jos ei ole pieniä lapsia lähettyvillä.

Mutta sen sijaan keskustelussa voi olla vaikeata joskus päättää, että onkohan tämä oikea konteksti tietyn tyyppisille sanoille. Vaikka tosi rennoille sanoille, slangisanoille, tai sitten niille kirosanoille. Ja nimenomaan tästä kontekstista ja tästä ajatuksesta mä yritin puhua viime viikon jaksossa.

Mutta yksi asia, mistä mä unohdin sanoa tai puhua, on sukupuolen vaikutus. Aika monessa maassa on tyypillistä, että miehet kiroilee. Tai ainakin miehet kiroilee enemmän kuin naiset. Ja joskus on jopa semmoista, että pelkästään miehet kiroilee. Eli naisilla on hyvin harvinaista, että kiroilee. Tai se ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää. Eli sitä katsotaan pahalla.

O, Suomessa on tietysti aika tasa-arvoinen kulttuuri. Kaiken kaikkiaan. Ja Suomessa on aika paljon tyypillisempää, että myös naiset kiroilee. Enkä minä ainakaan esimerkiksi minun kavereista ihan kauheasti huomaa eroa, että kiroileeko naiset vai miehet enemmän.

Eli enemmän se on siitä kontekstista, siitä keskustelun tilanteesta kiinni. Mutta ehkä siinä pientä eroa voi olla, mutta näissä on tosiaan tämmöisiä hankalia, siinä tilanteessa päätettäviä asioita. Mitä sitten kannattaa kielen opiskelijana miettiä tarkkaan. Eli miettiä tarkkaan ennen kuin käyttää kirosanoja. Vai jättääkö käyttämättä?

No, tämän viikon jaksossa mä ajattelin puhua muista Suomen erikoisuuksista. Tai Suomen kulttuuriin tai sitten ihan yleensäkin Suomeen ja Suomessa tapahtuviin asioihin liittyvistä erikoisuuksista. Tai siis erikoisista tapahtumista.

Nämä ovat tietysti hankalia asioita suomalaiselle itselleen. Aina ei voi tietää, että joku asia on tosi erikoista tai epätyypillistä. Eli on sellaisia asioita, mitä tehdään vain Suomessa, mutta sitä ei välttämättä tiedä.

Mutta nämä neljä asiaa, mitä minä tänään käsittelen, on sellaisia, mitkä minun käsittääkseni ovat hyvin erityisiä suomalaisia asioita. Tai sitten pelkästään Pohjoismaissa tai joissain harvoissa maissa tapahtuvia asioita.

Ensimmäisenä ajattelin puhua varoitusäänistä tai varoitussireeneistä. Englanniksikin on tämä sireeniä vastaava siren nimi [sana], jota siis käytetään näistä varoitusäänistä. Suomessa testataan näitä varoitussireenejä joka kuukausi. Joka kuukauden ensimmäinen maanantai kello 12.

Ehkä ihmiset, jotka asuu kaupungissa Suomessa, on huomannut tän näin. Mutta tosiaan joka kuukauden ensimmäinen maanantai kello 12 kaikki varoitussireenit lähtee soimaan samanaikaisesti. Eli niillä testataan, että onhan nämä vielä hyvässä kunnossa ja että tämmöisen varoitusäänen pystyy antamaan.

Ja tämä voi olla hyvinkin erikoinen asia vasta Suomeen muuttaneelle ihmiselle. Eli jos sä oot vasta muuttanut Suomeen, niin tästä siis on kyse. Eli jos miettii, että ”öö, mitä täällä tapahtuu?” niin kannattaa katsoa kelloa ja sitten ehkä kalenteria.

Jos se kestää noin seitsemän sekuntia ja on sellainen tasainen ääni, niin se tarkoittaa sitä, että se on tätä testiääntä. Eikä siis tarvitse huolestua. No, maailmasta on tullut tietysti hyvin vaarallinen paikka viime vuosina ja joku voi pelästyä näitä ääniä tosi paljon.

Mutta tosiaan Suomessa sitten se varsinainen hälytysääni on semmoinen, joka kestää pidempään — minuutin. Ja se on sellainen aaltomainen, eli se ensin kovenee ja sitten vähän kuuluu hiljempaa ja sitten taas kovenee. Eli se on siinä mielessä aika erilainen ääni kuin tämä testiääni. Mutta tämä testiääni tosiaan on monille ulkomaalaisille varmasti Suomessa aika erikoinen asia.

No, seuraavana asiana ehkä vähän jotain tutumpaa. Mun mielestä on aika erikoista, että Suomessa on sauna melkein joka kodissa. Tai ainakin melkein joka rakennuksessa. Eli kerrostaloissa tosiaan voi olla vaikka vain yksi sauna tai muutama sauna, joita sitten käytetään vuorotellen. Eli jokaisella on oma saunavuoro. Tai jokaisella asunnolla on siis oma saunavuoro.

Mutta siis sitten taas esimerkiksi rivitalot ja varsinkin omakotitalot on semmoisia, missä tosi monella on oma sauna. Ja sehän on todella harvinaista maailmalla. Eli jos maailmalla jossain kodissa on sauna, niin se on yleensä silloin aikamoinen erikoisuus. Tai ehkä sitten hyvin rikkaita ihmisiä.

Tai tietysti on mahdollista, että on esimerkiksi suomalaisia tai sitten jotain muuten saunasta innostuneita ihmisiä.

Mutta näin on tosiaan ollut Suomessa vasta joitain vuosikymmeniä. Eli ei ole ihan tyypillistä, että kaupungissa jokaisessa asunnossa olisi saunaa. Eikä tietysti ihan vielä kaikkialla olekaan, koska on niin paljon pieniä asuntoja myös. Eikä kaikki välttämättä halua tai tarvitse omaa saunaa.

Mutta siis ennen sotia oli paljon tyypillisempää, että suomalaiset kävi julkisissa saunoissa, eli siis yhteisissä saunoissa. Eli kaikilla ei ollut omaa saunaa, vaan sitten käytiin saunassa, niin kuin vaikka nykyään käydään uimassa. Tai siis uima-altaassa.

Niin, ehkä monissa maissa [oma] sauna on yhtä erikoinen kuin se, että on oma uima-allas. Kyllähän niitä joillain on, varsinkin lämpimimmissä maissa, missä sitten pääsee sinne uima-altaaseen melkein vuoden ympäri. Mutta sitten taas, ei se [uima-allas] ihan jokaiseen kotiin mahdu.

Kolmas asia mun listalla on pelikoneet kaupoissa. Eli tämmöiset rahapelikoneet, eli semmoiset koneet, mihin entisaikaan laitettiin kolikko ja sitten pystyi pelaamaan sitä peliä. Ja jos hyvä tuuri kävi, niin sitten sieltä sai lisää rahaa.

Eli siis uhkapelejä. Eli siinä on uhka, että menettää sen rahan.

Ja tämä on aikamoinen erikoisuus. Että näitä uhkapelejä tai tämmöisiä pelikoneita voi siis pelata ihan normaalissa ruokakaupassa. Ja itse asiassa nämä oli [Suomessa] vielä muutama vuosi sitten paljon, paljon yleisempiä. Ehkä vuonna 2019 niitä alettiin vähentämään ja nykyään niitä on alle puolet siitä, mitä oli siis ennen koronapandemiaa, ennen vuotta 2020.

Mutta sitä ennen niitä oli aika paljon, niitä oli siis useampia ihan pienissäkin kaupoissa. No, nykyäänkin näkee vielä pienissä kaupoissa ainakin yhden pelikoneen, mutta niiden pelaaminen on onneksi vähentynyt. Tietysti näissä on se ongelma, että yleensä se voittaja on se pelikone.

No, mistä sitten johtuu, että Suomessa on ihan normaaleissa ruokakaupoissa pelikoneita? Se on ihan hyvä kysymys, mutta periaatteessa yksi tärkeä syy siihen on se, että Suomessa on uhkapelimonopoli. Eli vähän samalla tavalla kuin vahvalle alkoholille on Alko, eli alkoholimonopoli, niin uhkapeleille ja myös näille pelikoneille on oma monopoli, eli Veikkaus.

Tämä on tosiaan laissa säädetty järjestelmä, missä tämä Veikkaus on ainoa tämmöinen… toimija. Ainoa yritys, joka voi näitä uhkapelejä järjestää. Ja näiden uhkapelien tulot sitten jaetaan tällaisille hyödyllisille yhdistyksille esimerkiksi. Eli esimerkiksi nuorten liikuntaan ja muihin urheiluseuroihin ja muihin tällaisiin yhdistyksiin. Eli tavallaan yritetään rajoittaa sitä, että ihmiset ei harrastaisi kovin paljon uhkapelejä. Mutta sitten myös saataisiin käytettyä ne rahat johonkin, mikä on hyödyllistä.

No, ilmeisesti tämä järjestelmä ei toiminut kovin hyvin, koska edelleenkin niitä uhkapelilaitteita on ihan ruokakaupoissa. Eli se ei rajannut tai vähentänyt uhkapelien pelaamista kovin paljon. Ja näyttää siltä, että tämä Veikkauksen monopoli nyt sitten puretaan. Eli ensi vuonnakohan se oli? Ensi vuoden kesällä tai syksyllä tulee muita yrityksiä tähän uhkapelimarkkinoille. Ja siitä voi olla montaa mieltä, että miten tämä järjestelmä sitten tulee toimimaan.

Mutta tosiaan onneksi nämä pelikoneet ovat vähentyneet suomalaisissa ruokakaupoissa ja muualla. Eli enää se ei ole niin erikoinen suomalainen erikoisuus. Mutta aika erikoista kuitenkin.

Neljäntenä ja viimeisenä tänään mun listalla on veropäivä. Verot on siis niitä rahoja, mitä valtio vaatii kansalaisilta, ihmisiltä, suomalaisilta. Eli jos sä teet töitä Suomessa, niin sä maksat tuloveroja. Ja jos sä ostat jotain, niin niissä myös on vero mukana niissä tavaroissa. Niin kuin siis aika lailla kaikissa moderneissa valtioissa.

Mutta Suomessa on se erikoisuus, että nämä tuloverot —siis palkoista saatavat verot ja yrityksistä saatavat verot— on julkista tietoa. Eli periaatteessa kenen tahansa [vero]tietoja saa julkisesti tietää.

Ja joka vuosi verohallinto —eli tämä veroviranomainen— antaa näitä tietoja kaikkein eniten veroja maksaneista ihmisistä medialle. Ja sen seurauksena on tämä veropäivä Eli nämä verotiedot tulee julkisiksi, ja esimerkiksi YLE, eli kansallinen media kertoo yli 150 000 euroa tienanneiden verot.

Eli siis käytännössä kertoo kuinka paljon rahaa he on ansainnut tai saanut.

Ilmeisesti tähän tarkoituksena on avoimuus. Eli pyritään olemaan avoimia siitä, että kuinka paljon veroja Suomessa maksetaan ja miten tulot Suomessa jakautuu. Eli kuka saa kuinka paljon rahaa. Ja sitten pystytään keskustelemaan siitä, että onko se järkevää. Onko nyt hyvä? Maksaako jotkut ihmiset liikaa veroja? Maksaako jotkut ihmiset liian vähän veroja? Ja myös yritetään estää sitä, että ihmiset ei kierrä veroja, eli pyri olemaan maksamatta veroja.

Mutta toki tämä on aika radikaali järjestelmä, eli aika erikoinen järjestelmä. Näitä ei ilmeisesti kovin monessa muussa maassa ole. Ja tämä on hyvin kiistanalainen järjestelmä, niin kuin voitte kuvitella. Eli varsinkin ne ihmiset, joiden veroista puhutaan tai tuloista puhutaan mediassa, ei hirveämmin tästä systeemistä tykkää.

Eli tänään mä puhuin suomalaisista erikoisuuksista. Ja aikamoisia erikoisuuksia [nämä] mun mielestä onkin. Mä puhuin siitä, että Suomessa testataan varoitussireenejä joka kuun ensimmäinen maanantai. Suomessa melkein jokaisessa kodissa on sauna. Ja melkein jokaisessa ruokakaupassa pelikone. Ja sitten taas joka vuosi, yleensä kai marraskuussa, kerrotaan, että ketkä suomalaiset on saanut eniten rahaa. Eli ketkä on maksanut eniten tuloveroja.

Kuten aina, mä otan mieluusti vastaan kommentteja, eli kaikenlaista palautetta ja tietysti uusien jaksojen aiheita. Tätä podcastia voi tukea Buy Me Coffee -sivustolla. Linkki sinne ja jokaisen jakson ilmaiseen käsikirjoitukseen löytyy tämän jakson kuvauksesta.

Kiitos kun kuuntelit. Ensi kerralla on taas uusi aihe, joten siihen asti. Moi moi!